Puuteriroosaista juhlatyyliä | Häävieraan asu 2

Kuten jo kesäkuussa julkaistessani postauksen mun häävieraan asusta mainitsin, että myöhemmin kesällä olisi luvassa vielä toiset häät vieraan roolissa. Vihdoin viikko sitten lauantaina jälleen päästiin osaksi toisten tärkeää päivää ja pukeutumaan parhaimpiimme. Mulla oli melko selkeä visio jo kesän alussa, että mitä tulen pukemaan kumpiinkin häihin ilman, että täytyy kiireessä lähteä shoppailemaan uusia juhlavaatteita. Kesäkuussa juhlituissa häissä mulla olikin muutama vuosi aiemmin häitä varten ostettu mekko ja nyt elokuun häissä puolestaan on viime vuodelta tuttu mekko, jonka ostin erinäisiä juhlia varten Tallinnasta. Inspiration Blog Awards gaalan asun esittelyssä voi olla hieman jotain tuttua, sillä kopioin kyseisen asun melkein kokonaan näihin häihin...
Mulla on hassu tapa hieman hääkutsua vilkaisemalla päättää pukeutumisesta, sillä se usein kertoo siitä onko tilaisuus kuinka juhlava tai rento sekä miljöön, jossa juhlat pidetään. Siksi omassa mielessäni hulmuava pitkä kukkamekko sopi täydellisesti ystäväni maaseudulla pellon laidalla vietettyihin häihin ja jämäkkä pitsinen puuteriroosainen mekko kauniissa puisessa villassa pidettyihin häihin. 

Koska viime vuonna olin myös kaksissa häissä, joihin molempiin jouduin ostamaan uuden juhlamekon, halusin tänä kesänä käyttää jo valmiiksi kaapista löytyviä mekkoja. Pohdin alkuun tämän ja viime kesän häihin ostetun mekon väliltä, mutta lopulta tämä tuntui enemmän omalta. 

Verrattuna IBA -gaalaan vaihdoin asussa kengät puuteriroosaisista nudeihin ja kultaisen peruspikkulaukun kimaltelevaan juhlavampaan versioon. Korut pidin samoissa, sillä ne sopivat täydellisesti keskenään ja mekkoon myöskin. Omaan tyyliini sopii yksinkertaisuus asusteissa enkä varmaan osaisi enää pitää mitään liian isoa ja säihkyvää, vaikka niitä muilla ihailenkin. 

Muutenkin olen häävieraana aina hieman varovainen ja maltillinen pukeutuja, koska vaikka morsiamen tuntisi läpikotaisin, voi hän aina yllättää omalla vaatimattomuudellaan mekon ja korujen suhteen. Itsestäni olisi etiketin vastaista sekä mautonta puketua näyttävämmin kuin morsian. Siksi mieluummin pelaan varman päälle. 

Leikkautin tosiaan heinäkuussa hiuksia aika melkoisesti ja pohdinkin aika tarkkaan ennen, että miten se tulisi sopimaan elokuussa oleviin häihin. Pitkiin hiuksiin on niin paljon helpompi saada tehtyä erilaisia kampauksia, mutta näin jälkeenpäin koin, että tähän lyhyempään malliin saikin paljon helpommin. Talvella olleisiin häihin turvauduin kampaajaan saadakseni pitkät kutrit tarpeeksi juhlavaan kampaukseen, mutta tämän lyheyn sain taltutettua ihan itse lämpörullilla ja kauniilla helmikoristeisella pinnillä. 

Tällä hetkellä tuollaisia erilaisia helmipinnejä löytyy melkein jokaisen kaupan hyllyiltä ja joka toisen naisen hiuksista. Olin jo pitkään suunnitellut kampauksen olevan kiinni toiselta puolelta tälläisellä helmipinnillä, mutta kaupassa mua kuitenkin miellytti tämä sirompi pinni. Ja onneksi miellytti, sillä tuo mun ajattelema pinni löytyi todella monen muun häävieraan hiuksista. Omasta mielestäni sain omaan tyyliini täydellisesti sopivan kampauksen ja melko helposti. Nyt nämä lyhyemmät hiukset tuntuvat vieläkin täydellisemmältä ratkaisulta!

Mitä tykkäätte tästä puuteriroosaisesta juhlatyylistä? ♥


Tunnelmia Cambridgesta

Mä rakastan tehdä matkapostauksia ja lukea niitä myöskin, mutta vitsit ne aina viivästyy verrattuna muihin postauksiin. Nytkin on erittäin vaikea kuvitella, että tästäkin matkasta Cambridgeen on jo muutama kuukausi. Oltiin tosiaan huhtikuun puolella pienellä viiden päivän opintomatkalla tuolla ja pääsin kokemaan tuon kaupungin ihan erityisellä tavalla. 
Mä en ole itse aiemmin koskaan ollut Isossa-Britanniassa, vaikka Lontoota olen usein pohtinut matkakohteena. Olen monelle sanonut, että haluaisin kuitenkin Lontoon sijasta tai lisäksi nähdä myös pienempiä, 'aidompia' kaupunkeja, joissa on sitä brittiläistä tunnelmaa. Olinkin innoissani, että pääsen kokemaan Isossa-Britanniassa ensin tuon Lontoon ulkopuolisen kaupungin ja joskus tulevaisuudessa pääsen tutustumaan Lontooseen enemmänkin kuin vain matkan Cambridgesta Heathrowlle. 

Cambridge on suuri yliopistokaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Me ajettiin bussilla sinne ja suurin osa matkasta nähtiin perinteistä maaseutua kunnes yhtäkkiä saavuttiin erittäin kapeille kaupungin kaduille. Olen vieläkin hämmentynyt, kuinka kapeita nuo kadut olivat, mutta siitä huolimatta niille mahtui molemmille puolille kävelytie sekä kaksikerroksisia busseja kulkemaan molempiin suuntiin. 

Koska me oltiin tuolla opiskelijoiden loman aikana, oli siellä ihanan rauhallista ja päästiin kunnolla kiinni brittiläiseen arkeen. Normaalistihan kuulemma tuolla nuo kapeat kadut ovat vielä täydempiä, sillä opiskelijat eivät saa käyttää autoja vaan joutuvat pyöräilemään, joten voin vain kuvitella sitä tungosta hieman ennen ensimmäisiä luentoja!
Opiskelijoiden lomakauden vuoksi päästiin myös majoittumaan opiskelijoiden asunnoissa Downing Collegen alueella, joka on yksi 31:stä collegesta, joista Cambridgen yliopisto koostuu. Olikin mielenkiintoista päästä elämään hetkeksi sitä opiskelijaelämää kampuksen alueella; aamulla ensimmäiseksi aamupalalle ruokasaliin ja sen jälkeen luennoille. Luentojen jälkeen hetkeksi tekemään tehtäviä huoneeseen ja sieltä viettämään aikaa kaupungille kurssikavereiden kanssa. 

Ihan meidän kampuksen vieressä oli katu täynnä erilaisia ravintoloita ja kahviloita, muutama ruokakauppa sekä pieniä muita kauppoja. Pienen kävelymatkan päässä oli myös iso ostoskeskus täynnä kauppoja sekä tietenkin Primark. Koska vapaa-aikaa ei ollut liiaksi matkamme aikana, ei ehditty ihan hirveästi tutustumaan kampuksen lähialueiden lisäksi kaupunkiin, mutta se mitä ehdimme vei todellakin sydämeni. 

En varmaan kovinkaan ole blogissa maininnut, että tykkään katsoa joitain brittiläisiä ohjelmia, joiden maisemia olen ihaillut. Nekin yleensä sijoittuvat muualle kuin Lontooseen, joten olin tavallista innostuneempi näkemään ohjelmissa näkemiäni asioita todellisuudessa. Olin ihan innoissani nähdessä esimerkiksi ambulansseja hälytysajossa, sillä se toi mieleeni Casualty -ohjelman. Kävellessä pieniä asuinkatuja pitkin täynnä täysin samanlaisia taloja tuli puolestaan mieleen Harry Potterin jästimaailma tai Ulosottomiehien kohteet. Ja perinteinen englantilainen pubi toi tietenkin mieleen Emmerdalen legendaarisen Woolpackin.
Koska Cambridge on todella vanha kaupunki, löytyy sieltä paljon nähtävyyksiä tälläiselle historiallisista ja vanhoista rakennuksista kiinnostuneelle. Musta oli mielenkiintoista päästä kävelemään samoille kaduille ja opiskelemaan edes hetkeksi saman yliopiston tiluksille, joilla on mua aiemmin kävellyt ja opiskellut merkittäviä henkilöitä. Aina Sir Isaac Newtonista ja Charles Darwinista Stephen Hawkingiin ja moniin muihin. Se lista on merkittävä ottaen huomioon, että Cambridgen yliopisto on maailman toiseksi vanhin ja 1200 -luvulta tähän päivään mennessä on tapahtunut valtavaa kehitystä. Ja päästiinkin kuulemaan paljon mielenkiintoisia tarinoita menneiltä ajoilta sekä muutamia kummitustarinoita myöskin. 

Kaikki tapaamani ihmiset tuolla olivat ihanan sydämellisia ja ystävällisiä. Ja sitä suomalaisten eniten vihaamaa small talkia pääsi harjoittamaan aina lähikaupassa asioidessa ja ystävällisiä hieman jopa tuttavallisia tervehdyksiä kuuli jokaiselta asiakaspalvelijalta. Mutta mun mielestä mielenkiintoisinta oli nähdä sitä vuorovaikutusta paikallisten välillä ja saatoinkin havahtua siihen, että jäin liiaksikin tuijottelemaan muiden ihan tavallista arkea ja työtä. 
Voin kyllä lämmöllä suositella tuolla käymistä esimerkiksi osana Lontoon matkaa, sillä junalla sinne pääsee vajaassa tunnissa ja siellä liikkuminen on todella helppoa ihan kävellen. Mekin huomattiin tuo kävellessämme, että kaikki ovat lähellä toisiaan ja jokaisen kulman takana on jotain upeaa nähtävää. Suosittelen myös tuolla ollessa ehdottomasti lähtemään punting tourille eli soutelemaan oppaan kanssa Cambridgen läpi virtaavalle joelle, jota ympäröivät useat colleget ja kauniit kaarisillat. Tästä on itseasiassa tulossa vielä toisessa postauksessa lisää... 

Kuten jo aiemmin mainitsin, jäi Cambridge todellakin sydämeeni sen tunnelman vuoksi ja tietenkin suurta roolia viihtymisessä piti myös mahtava seura. Meitä oli parikymmentä opiskelijaa Helsingin ammattikorkeakouluista ja en ennen reissua tuntenut kuin ainoastaan luokkakaverini, joka haki tuohon ohjelmaan mun kanssa. Kuitenkin reissun aikana tutustui ihan mahtaviin ihmisiin, joihin ei olisi varmaan koskaan muuten törmännyt. 

Aionkin ihan varmasti vierailla tuolla Cambridgessa uudelleenkin muistellen ensimmäistä reissua siellä ja kokien niitä asioita, joita ei kiireisen aikataulun vuoksi aiemmin ehtinyt. Esimerkiksi King's collegen kappeli ja kasvitieteellinen puutarha jäivät omaan mieleen vierailunarvoisina kohteina, mutta myös tuolle punting -kierrokselle lähtisin ehdottomasti uudelleen!

Oletteko käyneet Cambrigessa? ♥


Miksi tein toisen Instagram -tilin?

Osa teistä on saattanut huomata, että Instagramissa on tullut vastaan blogin nimellä toimiva @timanttikenkatytto ig-tili. Perustin viime kuun lopulla usean kuukauden pohdinnan jälkeen vihdoin blogille ja blogiin liittyville aihepiireille oman tilin. Nyt tulin hieman jakamaan ajatuksiani tuon toisen tilin tiimoilta ja varsinkin, miksi päädyin sellaisen luomaan. 
Mulla on ollut jo kauan todella ristiriitainen fiilis käyttää mun henkilökohtaista ig-tiliä blogiin liittyviin asioihin enkä esimerkiksi ikinä ole siellä julkaisuihin liittänyt blogin linkkiä tai merkkiä uusista postauksista. Toisin sanoen julkaissut postaukseen liittyvää materiaalia myös Instagramissa. Kuitenkin monet bloggaajat tekevät sitä ja sekin on erinomainen tapa löytää uusia mielenkiintoisia postauksia luettaviksi.Lisäksi se lisää vuorovaikutusta blogin seuraajien kesken. 

Mutta se syy, miksi en ole itse osannut tehdä sitä tililläni on aika selkeä; perhe ja ystävät. Mua seuraa mun henkilökohtaisella tilillä suuri määrä ystäviä sekä perheenjäseniä, joita ei niinkään kiinnosta blogiin liittyvät asiat vaan seuraavat mua ihan vain nähdäkseen mitä teen ja missä meen. He ovat siis päättäneet seurata minua, ei tätä blogia. En koe myöskään itse mukavaksi julkaista siellä blogiin liittyviä asioita ja näin 'pakottaa' heitä katsomaan itseään vähemmän kiinnostavaa sisältöä. Varsinkin, kun harvemmin oikeita ystäviä ja perhettä lakataan seuraamasta sosiaalisessa mediassa. 

Halusinkin tehdä selkeän pesäeron mun kahden eri persoonan välillä; sen arkipersoonan ja blogipersoonan. Molemmat ovat täysin sama ihminen sisältä, mutta käytös sosiaalisessa mediassa poikkeaa toisesta täysin. Nyt voinkin keskittyä henkilökohtaisella aiemmalla tililläni jakamaan kuvia silloin kuin tuntuu siltä ilman tunnontuskia liian harvasta julkaisutahdista. Uudella blogin tilillä puolestaan voin aktiivisemmin kirjoitella ja julkaista blogin aihepiiriin liittyviä julkaisuja sekä ilmoittaa uusista postauksista sitä kautta seuraaville. 

Nyt alkuun on tietenkin vielä hieman hapartelua sen kanssa, että osaa valita oikean tilin oikealle asialle sekä se, että miten en julkaise molemmille tileille täsmälleen samaa materiaalia. Yhtään helpotusta ei luo se, että nyt päätettyäni tehdä blogille oman tilin, haluan luoda sen feedistä mahdollisimman yhtenäisen enkä ole vielä täysin löytänyt itseäni sataprosenttisesti miellyttävää ulkoasua. Ajallaan sekin muodostuu, mutta siihen asti kokeiluja tulee tehtyä aiempaa useammin. 

Mun henkilökohtaista tiliä saa edelleenkin seurata, tosin jossain vaiheessa saatan muuttaa sen yksityiseksi. Suosittelen kuitenkin tulemaan seuraamaan myös blogin tiliä, jos blogin aihepiirit tuntuvat sopivan omiin mielenkiinnonkohteisiin ♥

Onko teillä useampia tilejä Instagramissa? ♥



Klassista asua ja uusia hiuksia

Huh, kiireisestä edellisestä viikosta Pori Jazzejen merkeissä on vihdoin selvitty ja kone avattu melkein kahden viikon tauon jälkeen. Mun oli tarkoitus tulla jo esittelemään mun uudet hiukset blogiin ennen tuota pientä taukoa, mutta aika hujahti nopeasti pakatessa ja yllättävien aikataulumuutosten vuoksi. Nyt onneksi on luvassa hieman rennommat pari viikkoa, joiden aikana kerätä jälleen edellisviikon kuluttamia voimia. 
Mulla oli jo jonkun aikaa ollut ajatuksena, että haluaisin jälleen leikata hiukseni hieman lyhyemmiksi. Pitkät hiukset vaativat aina todella paljon aikaa ja ovat paksuina erittäin kuumat helteillä. En oikeen osaa pitää niitä kesällä muuta kuin ponnarilla, joka tosin myös on kiva! Mutta muutoksen aika tuntui juuri sopivalta ennen Jazzeille lähtöä, sillä ulkona tulisi oltua joka päivä aamusta iltaan ja aikaa hiustenlaitolle ei olisi oikein ollenkaan. Kuitenkin se lopullinen päätös oli aika extempore, sillä päätin eräänä iltana, että huomenna menen kurkkaamaan onko Ratinan Hairlekiinissa vapaita aikoja. Ja olihan siellä! 

Olen viimeiset kolme kertaa käynyt Hairlekiinissa ilman ajanvarausta, sillä olen todella huono varaamaan aikoja, jos muutankin yhtäkkiä mieleni. Lisäksi jokaisella kerralla mua on palvellut erittäin mukavat kampaajat. Tälläkin kerralla tuli höpöteltyä paljon hiuksista ja annoin kampaajalle vapaat kädet kunhan hiukset saa ponnarille tarvittaessa ja leikkaus on tasainen. Silti tuli mukava olo, että multa varmisteltiin useaan kertaan ettei tule liian lyhyttä, vaikka totesin ihan huoletta leikattavan sopivasti pois hiuksien kasvaessa niin nopeasti. Leikkauksen jälkeen kampaaja vielä muotoili hiukset näteille kiharoille, joilla kelpasi kierrellä kaupungilla ja kahvitella ystävän kanssa. 

Nappasin aika rennon, mutta yhden lempparin asun tuolle päivälle, sillä kampaajan penkissä ei mitään kovin erikoista tykkää pitää päällään. Bussissa kohti keskustaa mulla tuli ehkä hieman kuuma, mutta muuten asu oli juuri sopiva tuollaiseen lämpöiseen kesäpäivään, joka kuluu kauppakeskusken sisällä. 

Valkoinen ohutta materiaalia oleva pusero sopi täydellisesti sinisiin farkkuihin ollen melko klassinen yhdistelmä. Kengät ja laukku puolestaan täydensivät toisiaan ollen myöskin mahdollisimman yksinkertaiset ja klassiset. Välillä asun ei tarvitse olla mitenkään erikoinen ollakseen kaunis. Mä huomaan, että entistä enemmän keskityn tyylissäni klassisuuten ja sen voi huomata myös siinä, etten mitään erikoista hiuksilleni tee lukuunottamatta lyhennystä. En ole muutenkaan sellainen persoona, joka tykkäisi räväyttää ja se sopii itselleni erinomaisesti. Olen itseasiassa erittäin onnellinen, että olen löytänyt itselleni sopivan tyylin eikä ylimääräisiä erikoisempia kokeiluja tule enää kokeiltua samallailla kuin nuorempana. On ihana tuntea rauhaa oman tyylin kanssa ♥

Mitä tykkäätte mun uusista hiuksista? ♥


Kirkkaan pinkki kesän merkki | ootd

Jo parina vuonna olen huomannut kesäisten ilmojen saavuttua laittavani vaatekaapin pohjalta tietyt housut jälleen jalkaani. Ne ovat kirkkaan pinkit puvunhousut, slacksit, jotka kaipaavat seuraksensa sirot kengät. Tai olen mustia samanlaisia pitänyt talvikenkienkin kanssa, mutta silloin olo on aina epämukava. Joten sään muuttuessa sirommille kengille sopivaksi, nappaan jälleen käyttöön nuo ihanat housut. 

Itseasiassa juuri viime vuonna heinäkuun alussa julkaisin tämän asun, joka on melkeinpä täydellinen kopio tästä tämän kesäisestä asusta. Molemmissa asuissa olen noihin kirkkaan värisiin housuihin yhdistänyt valkoisen paidan luomaan neutraaliutta sekä puuteriroosaiset kengät. Voisinkin siis väittää tämän yhdistelmän olevan itselleni ominainen, koska sen olen toistanut uudelleen. Välillä huomaankin, että olen valinnut ylle samankaltaisia asukokonaisuuksia sen lisäksi, että tietenkin käytän lemppari yhdistelmiä välillä liiankin usein. Pienenä lisä huvituksena huomasin myös, että molemmat näistä asuista on kuvattu sillalla ja mun nojaten sillan kaiteeseen. Jälleen sitä omaa mukavuusaluetta?
Olenkin aiemmin jo maininnut blogissa rakastavani business casual -tyyliä rennolla otteella ja tämä asu ehdottomasti kuuluu siihen. Tosin kirkkaan pinkit housut saattaisivat olla hieman uskalias valinta perinteisiin toimistoihin, vaikka mun mielestä kaikkien pitäisi päästä siitä erittäin tummanpuhuvasta ja neutraalista värimaailmasta eroon. Toisaalta kyllä itsekin aina osallistuessani tilaisuuteen, jonka pukukoodi on business casual, valitsen mun tummansiniset puvunhousut ja jakun yhdessä valkoisen paidan kanssa. Mä en vaan ole rohkea 'rikkomaan' erilaisia etikettejä vaan enemmänkin odotan sitä muilta. 

Kuitenkin arkena sukuloidessa tämä asu toimii loistavasti ja oonkin tätä kopioinut aivan liian monta kertaa. Ainoa oikeasti huono puoli on se, että nuo housut nopeasti jo yhden käytön aikana ryppyyntyy ja vaatii silitystä tai pesua. Onneksi näissä ei kuitenkaan ole samaa toista negatiivista puolta kuin mustissa samanlaisissa, jotka ryppyyntymisen lisäksi imevät itseensä jokaikisen pölyhiukkasen tehden ne epäsiisteiksi nopeasti. Toivottavasti en ole ainoa, joka ärsyyntyy näin pienistä asioista liittyen vaatteisiin! Koska muuten nämä housut on ihan täydelliset ♥

Onko kirkkaan pinkit housut teidän mieleen? ♥


Uiskentelemassa kuin merenneidot

Saimme järjestettyä rakkaan ystäväni polttareihin aivan mielettömän kokemuksen; merenneitouinnin. Joskus muutama vuosi sitten useammassakin lehdessä oli artikkeleita tästä hassusta harrastuksesta, joka oli saapunut Suomen uimahalleihin ja silloin tulevan morsiamen kanssa höpöteltiinkin siitä. Kävi silloin jo ilmi, että ystäväni ehdottomasti kokeilisi tuota, jos vain mahdollisuus tulisi. Siksi olikin upeaa toteuttaa tämä hänen polttareissaan ja tuo kokemus selkeästi ilahdutti hänet. 
Itse en välitä yhtään uimisesta enkä tykkää liiemmin kastumisestakaan, joten sanoinkin jo suunnitteluvaiheessa, että en ole varma tulenko altaaseen saakka. Sen sijaan voisin käyttää meidän varaaman yksityistunnin kuvaten ihania muistoja. Päätin kuitenkin polttariviikonlopun tullessa, että ainakin käyn kokeilemassa, miltä pyrstö tuntuu. Ainahan voisin nousta altaasta aikaisemmin pois.

Oltiin tosiaan varattu tuo meidän yksityistunti Seinäjoelle, jossa juuri ennen meidän tuntia oli ollut pari tuntia yleisövuoro merenneitouintiin. Aivan ensimmäisenä meidät otti vastaan tunnin vetäjä, joka pyysi meitä valitsemaan omaa merenneitopersoonaamme parhaiten kuvastavan pyrstön. Itse valitsin pinkkiä ja turkoosia yhdistelevän pyrstön, joka tosin näytti vähän hassulta mun yhdistäessä sen uimapukuun. Jälkeenpäin ajateltuna keltaiseen uimapukuuni parhaiten olisi soveltunut vihaamani väri eli oranssi pyrstö. 
Valittuamme pyrstön meitä opastettiin, kuinka sen saa päälle ja menimmekin altaan reunalle asettelemaan pyrstöä ennen altaaseen hyppäämistä. Tai no emme hypänneet altaaseen vaan enemmänkin laskeuduimme reunalta. Alkuun pyrstö tuntui hassulta, sillä se piti jalat visusti kiinni toisissaan ja tunnin aikana välillä oli pakko liikutella reisiä irti toisistaan. Harjoittelimme erilaisia tekniikoita, kuinka uida pyrstön kanssa, mutta itse koin helpoimmaksi ja hauskimmaksi sukeltamisen. Siinä ei tarvinnut pohtia pinnalla pysymistä ja muutenkin olen kehno uimaan, joten siksi se varmaan onkin helpompaa. Pysyin myös aika visusti altaan matalammassa päässä, jossa jalat yltävät pohjaan. Ihan varmuuden vuoksi. 

Meillä oli tosi hauskaa uidessa ja sukellellessa pyrstöjen kanssa, joten ei ihmekkään, että tunti meni erittäin nopeasti. Jopa tälläinen uintia yleisesti karttava henkilö voisi mielellään mennä uudelleenkin pyrstön kanssa temppuilemaan. Tosin katsellessamme yleisövuoroon osallistuneiden määrää, en varmaan sellaisen aikana nauttisi tuosta niin paljon. Meitä oli viisi tuolla altaassa ja silti välillä meinattiin törmäillä veden alla, joten en yhtään välittäisi yrittää vielä tuplasti täydemmässä altaassa. 

Suosittelen kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilemaan merenneitouintia, jos siihen mahdollisuus tulee. Itse ainakin tykkäsin ja oli hauska palata hetkeksi niihin lapsuuden leikkeihin. Sekä vihdoin todentuntuisesti merenneitouida pyrstön kanssa, sillä sitä lapsena tuli monesti miimikoitua uimahallissa ilman pystöä tosin. 

Oletteko te kokeilleet merenneitouintia? Tai haluaisitteko? ♥



Kevyesti kesäisiin juhliin | Häävieraan asu

Viime viikonloppuna vietettiin rakkaan ystäväni häitä ja siinä humussa menikin koko viikonloppu. Onneksi ilmat olivat juuri täydelliset ulkoilmassa pidettäviin häihin ja onnistuin valitsemaan säähän sopivan asunkin, jossa ei tullut liian kuuma eikä kylmä. Viime vuonna oltiin kaksissa eri häissä ja mua harmitti todella paljon, että pukeutumisessa ja muussa menee aina turhaa aikaa eikä ehditty missään välissä napsimaan kuvia juhla-asuista. Niitäkin on välillä kiva näyttää blogissa, joten nyt vihdoin ja viimein ensimmäistä kertaa on luvassa kuvia asusta, jolla olen ollut häissä!
Mulla oli kolme eri mekkovaihtoehtoa häihin, joista kaikki oli ostettu aiemmin jo juhliin. Kaksi niistä oli ollut jo eräissä häissä päällä ja kolmas oli viime vuonna eräässä blogitapahtumassa. Näistä kolmesta mekosta loppujen lopuksi valikoitui päälle tämä kaksi vuotta sitten enoni häihin hankittu maximekko. Olin jo unohtanut, että itseasiassa tuo mekko oli aikamoinen heräteostos aikoinaan ollessani ostoksilla tämän morsiamen kanssa, joten mielestäni siitä tuli ihana tarina kerrottavaksi. Morsian itseasiassa silloin vielä sanoi tuon mekon olevan täydellinen häävieraan vaate ja nyt laitoinkin sen päälle heidän tärkeään päivään. 
Mekko on todella kevyt päällä, sillä alaosassa on pääasiassa vain sifonkia alusmekon tullessa hieman polvien yläpuolelle. Eli juuri täydellinen helteisiinkin kesäjuhliin. Malliltaan se on yksinkertainen ja tuo ainakin omaan mieleen kreikkalaisen antiikin ajan leikkauksiltaan. Yksinkertaisuus jatkuu myös mekon värityksessä, joka on sellainen vihertävän sininen valosta riippuen ja kuviointi muistuttaa kukkakuviota ilman tarkkaa kuvaa. 

Miinuspuolena mekossa on sen pituus, joka tälläiselle alle 160cm pitkälle pakottaa laittamaan korkeat korot jalkaan tai muuten mekko laahaa jalkojen alla. Lisäksi mekon kaula-aukko olisi omaan makuuni turhan avonainen ellen olisi siihen tehnyt paria tikkausta peittämään rintavakoa. Tuo tikkaus näkyykin hieman välillä asennosta johtuen ja hääpaikalla istuessani moneen otteeseen jouduinkin kangasta siirtelemään. Täytyy ehkä laittaa vielä pari tikkausta lisää, mutta en haluaisi joutua tekemään tikkauksia tuohon sifonkikankaaseen. Neuvoja otetaan siis vastaan!
Asun asusteet pidin myös melko yksinkertaisina ja kevyinä. Kaulaan laitoin tuon kauniin siron korun, jonka sain jokin aika sitten lahjaksi S:ltä. En ole raaskinut pitää korua aiemmin, sillä se on ollut aika hintava ja siksi mua pelottaakin, että hukkaan sen. Kuitenkin tämän mekon kanssa tuo koru sopi täydellisesti. Korun vuoksi jouduin myös miettimään pikkulaukkua tarkemmin, sillä kaikissa omistamissani juhlalaukuissa on kultaa. Sainkin onneksi lainaan tuon hopeisen pikkulaukun, joka sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Näin ollen mun ei tarvinnut lähteä shoppailemaan turhaan laukkua, jolle luultavasti ei kovin montaa käyttökertaa tule, koska harvemmin käytän hopeisia yksityiskohtia. 

Samoin kuin mekoissa oli kengissäkin kolme eri vaihtoehtoa. Tästä itseasiassa laitoinkin kyselyä Instagramin storiesiin, sillä en vain osannut valita näiden kenkien väliltä. Suurimman äänituloksen saivat vihreät sandaletit, jotka korostivat kauniisti mekon vihertävää sävyä. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna ne olivat kaikista sopivin vaihtoehto. 
Mun mielestä juhliin pukeutuminen on kivaa, koska saa pukeutua hienoihin vaatteisiin sekä pohtia kokonaisuutta pidemmän aikaa. Mutta se on myös stressaavaa, sillä itse ainakin otan aivan liian isoa painetta siitä, että kaiken täytyy näyttää täydelliseltä ja sitten aamusta alkaen stressaa, jos hiukset eivät menekään halutulla tavalla tai otsassa on iso finni. Onneksi ei ollut omasta hääpäivästä kyse, sillä silloin pukeutumisesta ei olisi tullut mitään. 

Kaiken kaikkiaan olen vain niin onnellinen ystäväni puolesta ja iloinen siitä, että sain juhlistaa heidän tärkeää päivää ♥ 

Oletteko te olleet tai menossa tänä kesänä häihin? ♥



Nokkalan Majakalla

Huhtikuun puolella toteutimme melko mukavaa koulutehtävää Nokkalan Majakalla Espoossa. Meillä oli osana kurssia tehtävänä käydä jossain erilaisessa ruokamatkailukohteessa ja havainnoida käyntimme aikana kohdetta ja sen ruokailumahdollisuuksia. Koska emme koulukaverini kanssa päässeet tunnille esitystä pitämään, jouduimme toteuttamaan vierailustamme videon, joten viihdyimme tuolla hitusen kauemmin kuin mitä tavallisesti, sillä kuvasimme paljon materiaalia. 

Halusin tulla jakamaan myös muutaman hetken tuosta päivästä tänne blogiin, sillä tuo paikka pääsi ehdottomasti kesän vierailukohteiden listalle myös vapaa-aikana. 
Saatiin valita listalta useista kohteista se paikka, jossa itse haluaisimme vierailla ja yksi isoimmista syistä, miksi valittiin Nokkalan Majakka oli sen meren läheisyys. Ja siitä muodostui ehdottomasti myös se parhaista syistä, miksi tuolla niin hyvin viihdyttiin. Paikka on hieman syrjässä kaikesta, joten rauhallisuus on taattu. Syrjäisestä sijainnista huolimatta tuonne on helppo suunnistaa Isolta Omenalta muutama pysäkki bussilla ja pienellä kävelyllä. Tai vaihtoehtoisesti iskeä sen osoite navigaattoriin, sillä parkkipaikka on tilava. 

Me oltiin katsottu reittioppaasta paras mahdollinen tapa tuonne ja mentiin ensiksi keskustasta metrolla Isoon Omenaan ja vaihdettiin siellä bussiin. Bussipysäkiltä käveltiin rauhallista metsäpolkua rantaan saakka. Mun mielestä oli ihana se kontrasti, kun siirryttiin vilkkaasta kauppakeskuksesta kokoajan rauhallisemmalle alueelle kunnes päästiin tuonne majakalle, jossa ainoat äänet oli puheensorina ja lokkien kirkunta. 
Koska teimme koulutehtävää ja halusimme havainnoida mahdollisimman aidosti tuon kokemuksen, nautimme päivän lounaasta kattoterassilla. Onneksi oli todella lämmin päivä, vaikka huhtikuun alkua vasta elettiin, sillä sisätiloissa oli runsaasti muita lounastajia. Tuona päivänä lounaaksi oli muikkuja ja perunamuusia sekä hernekeittoa ja pannaria. Maukkaasta lounaasta huolimatta ensi kerralla aion mennä tuonne vain kahville ja maistelemaan herkullisen kakkutiskin antimia. 

Tuo päivä oli kyllä rentouttava ja hauska, sillä nauroimme ihan liikaa Nean kanssa kuvatessamme videota ja miettiessämme tuolloin pian häämöttävää opintomatkaamme. Opintomatkan vuoksi meillä oli todella kiireinen ajanjakso ja tehtäviä olisi ollut enemmän kuin aikaa. Siksi tuo arkinen lounashetki tuolla tuli todellakin tarpeeseen ♥

Oletteko te käyneet Nokkalan Majakalla? ♥