Featured Slider

Kirkkaan pinkki kesän merkki | ootd

Jo parina vuonna olen huomannut kesäisten ilmojen saavuttua laittavani vaatekaapin pohjalta tietyt housut jälleen jalkaani. Ne ovat kirkkaan pinkit puvunhousut, slacksit, jotka kaipaavat seuraksensa sirot kengät. Tai olen mustia samanlaisia pitänyt talvikenkienkin kanssa, mutta silloin olo on aina epämukava. Joten sään muuttuessa sirommille kengille sopivaksi, nappaan jälleen käyttöön nuo ihanat housut. 

Itseasiassa juuri viime vuonna heinäkuun alussa julkaisin tämän asun, joka on melkeinpä täydellinen kopio tästä tämän kesäisestä asusta. Molemmissa asuissa olen noihin kirkkaan värisiin housuihin yhdistänyt valkoisen paidan luomaan neutraaliutta sekä puuteriroosaiset kengät. Voisinkin siis väittää tämän yhdistelmän olevan itselleni ominainen, koska sen olen toistanut uudelleen. Välillä huomaankin, että olen valinnut ylle samankaltaisia asukokonaisuuksia sen lisäksi, että tietenkin käytän lemppari yhdistelmiä välillä liiankin usein. Pienenä lisä huvituksena huomasin myös, että molemmat näistä asuista on kuvattu sillalla ja mun nojaten sillan kaiteeseen. Jälleen sitä omaa mukavuusaluetta?
Olenkin aiemmin jo maininnut blogissa rakastavani business casual -tyyliä rennolla otteella ja tämä asu ehdottomasti kuuluu siihen. Tosin kirkkaan pinkit housut saattaisivat olla hieman uskalias valinta perinteisiin toimistoihin, vaikka mun mielestä kaikkien pitäisi päästä siitä erittäin tummanpuhuvasta ja neutraalista värimaailmasta eroon. Toisaalta kyllä itsekin aina osallistuessani tilaisuuteen, jonka pukukoodi on business casual, valitsen mun tummansiniset puvunhousut ja jakun yhdessä valkoisen paidan kanssa. Mä en vaan ole rohkea 'rikkomaan' erilaisia etikettejä vaan enemmänkin odotan sitä muilta. 

Kuitenkin arkena sukuloidessa tämä asu toimii loistavasti ja oonkin tätä kopioinut aivan liian monta kertaa. Ainoa oikeasti huono puoli on se, että nuo housut nopeasti jo yhden käytön aikana ryppyyntyy ja vaatii silitystä tai pesua. Onneksi näissä ei kuitenkaan ole samaa toista negatiivista puolta kuin mustissa samanlaisissa, jotka ryppyyntymisen lisäksi imevät itseensä jokaikisen pölyhiukkasen tehden ne epäsiisteiksi nopeasti. Toivottavasti en ole ainoa, joka ärsyyntyy näin pienistä asioista liittyen vaatteisiin! Koska muuten nämä housut on ihan täydelliset ♥

Onko kirkkaan pinkit housut teidän mieleen? ♥


Uiskentelemassa kuin merenneidot

Saimme järjestettyä rakkaan ystäväni polttareihin aivan mielettömän kokemuksen; merenneitouinnin. Joskus muutama vuosi sitten useammassakin lehdessä oli artikkeleita tästä hassusta harrastuksesta, joka oli saapunut Suomen uimahalleihin ja silloin tulevan morsiamen kanssa höpöteltiinkin siitä. Kävi silloin jo ilmi, että ystäväni ehdottomasti kokeilisi tuota, jos vain mahdollisuus tulisi. Siksi olikin upeaa toteuttaa tämä hänen polttareissaan ja tuo kokemus selkeästi ilahdutti hänet. 
Itse en välitä yhtään uimisesta enkä tykkää liiemmin kastumisestakaan, joten sanoinkin jo suunnitteluvaiheessa, että en ole varma tulenko altaaseen saakka. Sen sijaan voisin käyttää meidän varaaman yksityistunnin kuvaten ihania muistoja. Päätin kuitenkin polttariviikonlopun tullessa, että ainakin käyn kokeilemassa, miltä pyrstö tuntuu. Ainahan voisin nousta altaasta aikaisemmin pois.

Oltiin tosiaan varattu tuo meidän yksityistunti Seinäjoelle, jossa juuri ennen meidän tuntia oli ollut pari tuntia yleisövuoro merenneitouintiin. Aivan ensimmäisenä meidät otti vastaan tunnin vetäjä, joka pyysi meitä valitsemaan omaa merenneitopersoonaamme parhaiten kuvastavan pyrstön. Itse valitsin pinkkiä ja turkoosia yhdistelevän pyrstön, joka tosin näytti vähän hassulta mun yhdistäessä sen uimapukuun. Jälkeenpäin ajateltuna keltaiseen uimapukuuni parhaiten olisi soveltunut vihaamani väri eli oranssi pyrstö. 
Valittuamme pyrstön meitä opastettiin, kuinka sen saa päälle ja menimmekin altaan reunalle asettelemaan pyrstöä ennen altaaseen hyppäämistä. Tai no emme hypänneet altaaseen vaan enemmänkin laskeuduimme reunalta. Alkuun pyrstö tuntui hassulta, sillä se piti jalat visusti kiinni toisissaan ja tunnin aikana välillä oli pakko liikutella reisiä irti toisistaan. Harjoittelimme erilaisia tekniikoita, kuinka uida pyrstön kanssa, mutta itse koin helpoimmaksi ja hauskimmaksi sukeltamisen. Siinä ei tarvinnut pohtia pinnalla pysymistä ja muutenkin olen kehno uimaan, joten siksi se varmaan onkin helpompaa. Pysyin myös aika visusti altaan matalammassa päässä, jossa jalat yltävät pohjaan. Ihan varmuuden vuoksi. 

Meillä oli tosi hauskaa uidessa ja sukellellessa pyrstöjen kanssa, joten ei ihmekkään, että tunti meni erittäin nopeasti. Jopa tälläinen uintia yleisesti karttava henkilö voisi mielellään mennä uudelleenkin pyrstön kanssa temppuilemaan. Tosin katsellessamme yleisövuoroon osallistuneiden määrää, en varmaan sellaisen aikana nauttisi tuosta niin paljon. Meitä oli viisi tuolla altaassa ja silti välillä meinattiin törmäillä veden alla, joten en yhtään välittäisi yrittää vielä tuplasti täydemmässä altaassa. 

Suosittelen kuitenkin ennakkoluulottomasti kokeilemaan merenneitouintia, jos siihen mahdollisuus tulee. Itse ainakin tykkäsin ja oli hauska palata hetkeksi niihin lapsuuden leikkeihin. Sekä vihdoin todentuntuisesti merenneitouida pyrstön kanssa, sillä sitä lapsena tuli monesti miimikoitua uimahallissa ilman pystöä tosin. 

Oletteko te kokeilleet merenneitouintia? Tai haluaisitteko? ♥



Kevyesti kesäisiin juhliin | Häävieraan asu

Viime viikonloppuna vietettiin rakkaan ystäväni häitä ja siinä humussa menikin koko viikonloppu. Onneksi ilmat olivat juuri täydelliset ulkoilmassa pidettäviin häihin ja onnistuin valitsemaan säähän sopivan asunkin, jossa ei tullut liian kuuma eikä kylmä. Viime vuonna oltiin kaksissa eri häissä ja mua harmitti todella paljon, että pukeutumisessa ja muussa menee aina turhaa aikaa eikä ehditty missään välissä napsimaan kuvia juhla-asuista. Niitäkin on välillä kiva näyttää blogissa, joten nyt vihdoin ja viimein ensimmäistä kertaa on luvassa kuvia asusta, jolla olen ollut häissä!
Mulla oli kolme eri mekkovaihtoehtoa häihin, joista kaikki oli ostettu aiemmin jo juhliin. Kaksi niistä oli ollut jo eräissä häissä päällä ja kolmas oli viime vuonna eräässä blogitapahtumassa. Näistä kolmesta mekosta loppujen lopuksi valikoitui päälle tämä kaksi vuotta sitten enoni häihin hankittu maximekko. Olin jo unohtanut, että itseasiassa tuo mekko oli aikamoinen heräteostos aikoinaan ollessani ostoksilla tämän morsiamen kanssa, joten mielestäni siitä tuli ihana tarina kerrottavaksi. Morsian itseasiassa silloin vielä sanoi tuon mekon olevan täydellinen häävieraan vaate ja nyt laitoinkin sen päälle heidän tärkeään päivään. 
Mekko on todella kevyt päällä, sillä alaosassa on pääasiassa vain sifonkia alusmekon tullessa hieman polvien yläpuolelle. Eli juuri täydellinen helteisiinkin kesäjuhliin. Malliltaan se on yksinkertainen ja tuo ainakin omaan mieleen kreikkalaisen antiikin ajan leikkauksiltaan. Yksinkertaisuus jatkuu myös mekon värityksessä, joka on sellainen vihertävän sininen valosta riippuen ja kuviointi muistuttaa kukkakuviota ilman tarkkaa kuvaa. 

Miinuspuolena mekossa on sen pituus, joka tälläiselle alle 160cm pitkälle pakottaa laittamaan korkeat korot jalkaan tai muuten mekko laahaa jalkojen alla. Lisäksi mekon kaula-aukko olisi omaan makuuni turhan avonainen ellen olisi siihen tehnyt paria tikkausta peittämään rintavakoa. Tuo tikkaus näkyykin hieman välillä asennosta johtuen ja hääpaikalla istuessani moneen otteeseen jouduinkin kangasta siirtelemään. Täytyy ehkä laittaa vielä pari tikkausta lisää, mutta en haluaisi joutua tekemään tikkauksia tuohon sifonkikankaaseen. Neuvoja otetaan siis vastaan!
Asun asusteet pidin myös melko yksinkertaisina ja kevyinä. Kaulaan laitoin tuon kauniin siron korun, jonka sain jokin aika sitten lahjaksi S:ltä. En ole raaskinut pitää korua aiemmin, sillä se on ollut aika hintava ja siksi mua pelottaakin, että hukkaan sen. Kuitenkin tämän mekon kanssa tuo koru sopi täydellisesti. Korun vuoksi jouduin myös miettimään pikkulaukkua tarkemmin, sillä kaikissa omistamissani juhlalaukuissa on kultaa. Sainkin onneksi lainaan tuon hopeisen pikkulaukun, joka sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Näin ollen mun ei tarvinnut lähteä shoppailemaan turhaan laukkua, jolle luultavasti ei kovin montaa käyttökertaa tule, koska harvemmin käytän hopeisia yksityiskohtia. 

Samoin kuin mekoissa oli kengissäkin kolme eri vaihtoehtoa. Tästä itseasiassa laitoinkin kyselyä Instagramin storiesiin, sillä en vain osannut valita näiden kenkien väliltä. Suurimman äänituloksen saivat vihreät sandaletit, jotka korostivat kauniisti mekon vihertävää sävyä. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna ne olivat kaikista sopivin vaihtoehto. 
Mun mielestä juhliin pukeutuminen on kivaa, koska saa pukeutua hienoihin vaatteisiin sekä pohtia kokonaisuutta pidemmän aikaa. Mutta se on myös stressaavaa, sillä itse ainakin otan aivan liian isoa painetta siitä, että kaiken täytyy näyttää täydelliseltä ja sitten aamusta alkaen stressaa, jos hiukset eivät menekään halutulla tavalla tai otsassa on iso finni. Onneksi ei ollut omasta hääpäivästä kyse, sillä silloin pukeutumisesta ei olisi tullut mitään. 

Kaiken kaikkiaan olen vain niin onnellinen ystäväni puolesta ja iloinen siitä, että sain juhlistaa heidän tärkeää päivää ♥ 

Oletteko te olleet tai menossa tänä kesänä häihin? ♥



Nokkalan Majakalla

Huhtikuun puolella toteutimme melko mukavaa koulutehtävää Nokkalan Majakalla Espoossa. Meillä oli osana kurssia tehtävänä käydä jossain erilaisessa ruokamatkailukohteessa ja havainnoida käyntimme aikana kohdetta ja sen ruokailumahdollisuuksia. Koska emme koulukaverini kanssa päässeet tunnille esitystä pitämään, jouduimme toteuttamaan vierailustamme videon, joten viihdyimme tuolla hitusen kauemmin kuin mitä tavallisesti, sillä kuvasimme paljon materiaalia. 

Halusin tulla jakamaan myös muutaman hetken tuosta päivästä tänne blogiin, sillä tuo paikka pääsi ehdottomasti kesän vierailukohteiden listalle myös vapaa-aikana. 
Saatiin valita listalta useista kohteista se paikka, jossa itse haluaisimme vierailla ja yksi isoimmista syistä, miksi valittiin Nokkalan Majakka oli sen meren läheisyys. Ja siitä muodostui ehdottomasti myös se parhaista syistä, miksi tuolla niin hyvin viihdyttiin. Paikka on hieman syrjässä kaikesta, joten rauhallisuus on taattu. Syrjäisestä sijainnista huolimatta tuonne on helppo suunnistaa Isolta Omenalta muutama pysäkki bussilla ja pienellä kävelyllä. Tai vaihtoehtoisesti iskeä sen osoite navigaattoriin, sillä parkkipaikka on tilava. 

Me oltiin katsottu reittioppaasta paras mahdollinen tapa tuonne ja mentiin ensiksi keskustasta metrolla Isoon Omenaan ja vaihdettiin siellä bussiin. Bussipysäkiltä käveltiin rauhallista metsäpolkua rantaan saakka. Mun mielestä oli ihana se kontrasti, kun siirryttiin vilkkaasta kauppakeskuksesta kokoajan rauhallisemmalle alueelle kunnes päästiin tuonne majakalle, jossa ainoat äänet oli puheensorina ja lokkien kirkunta. 
Koska teimme koulutehtävää ja halusimme havainnoida mahdollisimman aidosti tuon kokemuksen, nautimme päivän lounaasta kattoterassilla. Onneksi oli todella lämmin päivä, vaikka huhtikuun alkua vasta elettiin, sillä sisätiloissa oli runsaasti muita lounastajia. Tuona päivänä lounaaksi oli muikkuja ja perunamuusia sekä hernekeittoa ja pannaria. Maukkaasta lounaasta huolimatta ensi kerralla aion mennä tuonne vain kahville ja maistelemaan herkullisen kakkutiskin antimia. 

Tuo päivä oli kyllä rentouttava ja hauska, sillä nauroimme ihan liikaa Nean kanssa kuvatessamme videota ja miettiessämme tuolloin pian häämöttävää opintomatkaamme. Opintomatkan vuoksi meillä oli todella kiireinen ajanjakso ja tehtäviä olisi ollut enemmän kuin aikaa. Siksi tuo arkinen lounashetki tuolla tuli todellakin tarpeeseen ♥

Oletteko te käyneet Nokkalan Majakalla? ♥