Keltaista ja pörröistä | ootd

Ihanaa maanantaita! Mulla on tämä viikko lomaa, vaikkakaan työn määrässä se ei tunnu. Kuitenkin on ihanaa, että kokoajan ollaan menossa lähemmäs kevättä, joka sattuu olemaan mun lempivuodenaikoja. Helmikuu kaikessa lyhykäisyydessään menee onneksi aina nopeasti ja viime viikolla ollut ystävänpäivä vaaleanpunaisuudellaan tuo entisestään kevään tuntua mieleen. 
Kevään merkkejä voi paksuista lumikerroksista huolimatta nähdä myös mun pukeutumisessa. Niin siinä käy, kun kevät pongahtaa mieleen aina tähän aikaan vuotta! Kesällä alkanut ihastus keltaiseen on pysynyt talven yli ja nyt on jälleen mukana asuissa. Mä bongasin tämän ihanan pörröisen pikkutakin alennusmyynneistä ja ihastuin täysin sen keltaiseen väriin. Tosin näissä kuvissa tuo keltainen näyttää erittäin oranssille, mitä se ei todellisuudessa ole. Tämä takki tulee olemaan varmasti päällä vielä entisestään ilmojen lämmetessä ja varsinkin ihan pelkästään korvaamassa ulkotakin asemaa. 

Muutenkin mulla on suunnitelmissa useita erilaisia asuja koottuna tuon takin ympärille. Varsinkin, koska tämän postauksen asu ei ollut se täysin onnistunein omasta mielestä, sillä takki olisi kaivannut allensa mustan paidan valkoisen sijasta ja kengiksi olisin valikoinut jotkut hieman vähemmän takin kanssa riitelevät. 

Oonkin jo useassa postauksessa puhunut siitä, että huomaan tiettyinä aikoina vuotta pukeutuvani tiettyyn värimaailmaan ja, vaikka kuinka yritänkin joka vuosi rikkoa tuota kaavaa, en näytä onnistuvan. Tosin tuosta neutraalin värimaailman ja tämän erittäin pääsiäismäisen keltaisen välistä uupuu se söpön vaaleanpunainen kausi ystävänpäivän kunniaksi. 
Ystävänpäivästä puheen ollen olin ajatellut kirjoitella omia ajatuksiani ystävyydestä, mutta sinä päivänä tuntui jokaisesta blogista löytyvän vastaavia tekstejä. Se toisaalta vain vahvisti mun ajatuksia siitä, että jokainen on omanlaisensa ystävä eikä kahta täysin samanlaista ystävää ole olemassa. Lisäksi jokainen ystävyyssuhteensa on ainutlaatuinen ja jokin asia, mikä toimii yhdessä ystävyydessä ei toimi kaikissa. Itse olen ystävänä erittäin omistautunut ja tekisin mitä vain tärkeimpien ystävieni puolesta, mutta olen myös erittäin huonosti yhteyttä ottava ihminen. Mun mielestä ärsyttävinä on, jos jokaikinen päivä pitäisi jakaa pitkät kuulumiset, vaikkei mitään erityistä olisikaan tapahtunut. Sen sijaan haluan nähdä ystäväni kasvokkain ja silloin puhua läpi ne elämän tärkeimmät hetket viime näkemisen väliltä. Aikuisempiin ystävyyssuhteisiin kuuluu myös sen ymmärtäminen, että jokaisella on omissa aikatauluissaan monta palasta sijoiteltavana ja siksi välillä parhaimmankin ystävän näkemisten välillä saattaa olla viikkoja. Ja se ei todellakaan vähennä kyseisen ystävyyden tärkeyttä. 

Vaikka ystävänpäivä onkin ajatuksena oikein ihana, että ystävyydelle on omistettu kokonainen päivä, mun mielestä sellainen kuuluu olla jokaikisenä päivänä ilman merkintää kalenteriin. Toisaalta se toimii hyvänä muistutuksena muistella kaikkia ihania ystäviä elämässään ja sanoa heille kiitos kaikesta heidän antamastaan tuesta ja rakkaudesta. Ystävänpäivän sijoittuminen keskelle helmikuuta toimii myös omassa mielessäni ystävien muistamisen lisäksi merkkipäivänä kevään alkamisesta, sillä valoisat tunnit päivässä lisääntyvät ja tuovat positiivista energiaa mukanaan. 

Odotatko jo kevättä yhtä innoissasi kuin minä? ♥


1 kommentti