Inspiraatiota lumisiin asuihin

Ollaan tällä viikolla saatu vihdoin nauttia pienestä lumikerroksesta sekä pakkaslukemista. Itsellä nää ensimmäiset pakkaspäivät ovat menneet mahdollisimman paksuissa ja lämpimissä kerroksissa, sillä jotenkin joka talvi joutuu hetken tottumaan jälleen tuohon kylmempään ilmaan ulkona. Väittäisin myös, että paluu Lissabonista kuun alussa vaikutti siihen, että joutui taas tottumaan Suomen viileämpään säähän ja se edelleen vaikuttaa pakkasen sietokykyyn. Hassua miten se oma kroppa onkin niin altis erilaisille lämpötilan vaihteluille, vaikka olisi lyhyemmänkin ajan eri lämpötilassa.

Mutta postauksen aiheena ei pitänyt olla puhua pelkästään pakkasesta ja siihen tottumisesta vaan tuoda lumista asuinspiraatiota. Keräsin muutamalta viime talvelta lemppareita talviasuja, joissa on oikeasti liikuttu lumisessa säässä. Samalla huomasin, että mun talvipukeutumisessa selkeästi toistuu muutamat tietyt ominaisuudet. Nyt jaankin teille kolme talvipukeutumisen kulmakiveä esimerkein:
Muhkea huivi. Tämä trendi saapui muutama vuosi sitten kaikkien kauppojen valikoimiin ja muhkeat huivit löytyivät kaikissa upeissa väreissä. Mun talvipukeutumisen kulmakivenä onkin siitä saakka ollut nuo muhkeat huivit, sillä hieman ohuemmalla villakangastakilla pärjää paljon mukavammin, kun huivilla saa lisää lämpöä kaulan ja rintamuksen alueelle. Itselläni ainakin se on sormien ja varpaiden lisäksi ainoa oikeasti paleleva osa vartalossa. 

Itse omistan näitä huiveja kaksi; valkoisen Cubuksesta ja vaaleanpunaisen Tommy Hilfigeriltä. Mun mielestä ne ovat juuri sopivat mun jokaikiseen asuun väriensä puolesta, sillä jokaiseen asuun voi aina yhdistää valkoista ja suurimpaan osaan vaaleanpunaisenkin. 
Pipo päässä pakkasella. Kaikista kylmimmillä keleillä on mukava saada päähän lämpöä, koska sitä kautta kuitenkin katoaa niin paljon lämpöä kropasta. Suloinen pipo sopii osaksi monia erilaisia talvisia lookkeja tai sen sijasta voi laittaa myös tyylikkäämpiä hattu vaihtoehtoja kuten tuossa toinen vasemmalta olevassa asussa voi huomata. Muutama vuosi sitten itseasiassa nuo erilaiset tyylikkäät hatut olivat melkein jokaisessa blogissa esillä ja niistä puhuttiinkin blogihattuina. Mutta mun mielestä juuri hyvä, että hatut yleistyivät ja yleistyvät asukuvissa blogeissa, sillä päälaen peittäminen talvella edes hieman ohuemmalla päähineellä on parempi kuin pää paljaana kulkeminen. 
Väripilkkuja valkoiseen taustaan. Valkoinen tausta itsessään lumen ansiosta on ihana tyhjä kangas, joten miksi sitä valkoisuutta ei korostaisi kauniin värikkäillä vaatteilla? Ulkona liikkuessa huomaa, että talven tullessa vielä entisestään näkee vain mustaa ja harmaata talvipukeutumisessa ja ehkä vuodenaika siihen osaltaan vaikuttaa myös. Mun mielestä kesän lisäksi kirkkaat värit sopivat myös erinomaisesti talveen, ehkä jopa enemmän kuin pastelliset hempeät värit, jotka on omassa mielessäni enemmän kevään juttu. 

Ja koko asun ei todellakaan tarvitse olla täynnä väriä vaan pienikin pilkahdus sopii hyvin siihen muuten melko mustavalkoiseen komboon. Yllä olevissa neljässä asussa olen yhdistänyt juurikin pääasiassa yhden kirkkaan värisen vaatteen muuten melko neutraaliin värimaailmaan. 

Mitä teidän talvityyliin kuuluu? ♥


Quinta da Regaleira | Lissabon '18

Jatketaan jälleen Lissabon -postauksilla ja tällä kertaa olisi taianomaiseen Quinta da Regaleiraan tutustumista luvassa. Tuo Quinta da Regaleira on palatsi, jonka yhteydessä on valtava puisto täynnä erilaisia pienempiä rakennuksia, torneja, tunneleita ja vesialtaita. Se myös kuuluu Sintran yhteydessä osaksi Unescon maailmanperintökohteita. 
Sintrassa on useita upeita linnoituksia, joihin saisi upotettua kokonaisen päivän jokaiseen. Meidän opas tekikin päätöksen meidän puolesta ja vei meidät tänne Quinta da Regaleiraan, sillä siellä on paljon vähemmän jonottamista ja paljon tilaa tutkiskella rauhassa. Mennessämme autolla Palacio Nacional de Penan ohi näimme melko ison väkimäärän pelkästään jonottamassa sisään ja muutamista kuvista väenpaljouden myös alueella, joten olimme melko tyytyväisiä tuohon hieman rauhallisempaan, mutta upeaan palatsiin puutarhoineen. Sisäänpääsyn hintakaan ei ollut kovin kallis; 6 euroa ja sisään pääsimme ilman jonottamista.

Meillä oli runsas kaksi tuntia aikaa tuolla palatsin alueella ja se riitti todella hyvin, että ehdimme kurkkaamaan ne tärkeimmät paikat puutarhan alueella sekä palatsin sisällä. Lisäksi nautimme upeissa maisemissa herkulliset täytetyt croissantit, sillä alueelta löytyi myös mukava pieni kahvila. 
Alueella liikkuessa mulla tuli aina välillä mieleen, että tuolla pystyisi mahdollisesti kuvaamaan paljonkin keskiaikaisia leffoja ja sarjoja, sillä alue on hyvin säilynyt ja siellä on useita upeita 'hengailupaikkoja'. Mun mielestä oli todella hienoa, että suurimpaan osaan torneista pystyi menemään käymään sisällä ja luontoon kivistä rakennetut portaat olivat hyvässä kunnossa. Lisäksi alueella oli jo mainitsemiani tunneleita. Ne eivät tosin olleet kovinkaan mun mieleen, sillä ahtaanpaikankammo sekä pelko jäämisestä sortuviin tunneleihin iski aina tunneleihin mennessä. Niissä oli lisäksi välillä niin pimeä, että onneksi nykyajan puhelimissa on taskulamput mukana! Onneksi kuitenkaan tunnelit eivät olleet sellaisia, että niihin olisi kovin helposti eksynyt. 

Me tehtiin alkuun se virhe, että kierreltiin vähän päämäärättömästi paikasta toiseen aluetta, joten jotain saattoi jäädä näkemättä. Toisaalta nähtiin todella paljon lyhyeen aikaan nähden, sillä jokaisen nurkan takana oli jotain nähtävää ja, jos rohkeasti kurkisti erilaisiin luoliin ja koloihin koki jotain uutta jälleen. 
Palatsi itsessään ei ollut kovin suuri ja siitä oli auki vain pieni osa. Sisälle mentäessä kierrettiin naruin ohjastettu reitti eli itsekseen ei palatsia päässyt tutkiskelemaan. Siksi me kävelimmekin aika nopeasti reitin läpi, vaikka siellä olisikin ollut erilaisia opastauluja kertomassa historiasta ja palatsista. Meillä oli siihen mennessä ollut kuitenkin jo aika pitkä ja tapahtumarikas päivä, joten pitkien tekstinpätkien lukemiseen ei riittänyt keskittyminen. Toisaalta jälkeenpäin harmittaa, sillä olisi voinut oppia jotain mielenkiintoista, mutta oltiin kuitenkin jo meidän oppaalta saatu pieni tietoisku tuosta palatsista ennen sinne menoa. 

Kaikkiaan tuo oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja todellakin rauhallinen muutamaa suosituinta kohdetta lukuunottamatta. Voinkin erittäin lämpimästi suositella tuolla vierailua, jos Sintrassa päin liikkuu ja haluaa hetkeksi kauemmas suurista turistilaumoista. 

Ihastuttiko teitä Quinta da Regaleira tämän postauksen perusteella? ♥


Capo da Roca & rannikkoa | Lissabon '18

Vihdoin olisi luvassa Lissabon -postauksia. Lissabonin matka oli tosiaan opintomatka, mutta me saavuttiin jo kahden hyvän luokkakaverini (Mea & Nea ♥) kanssa sinne pari päivää etukäteen, jotta ehditään rauhassa tutustumaan kohteeseen tiukan ohjelman ulkopuolella. Meidän lento laskeutui lauantaina 27.10. illalla Lissaboniin ja heti sunnuntain ohjelmaksi otettiin visiitti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Sintraan. Local guiden ansiosta tosin päästiin kiertelemään monia upeita kohteita matkalla tuonne Sintraan, joten suurin osa näistä Lissabonin postauksista koskeekin enemmän tuon sunnuntain eri kohteita, joita voin suositella tuonne matkaavalle. 
Capo da Roca eli Manner-Euroopan läntisin piste oli yksi ajomatkamme kohteista. Meidän mielestä tuo oli todella upea nähdä eikä varmaan olisi itse osattu lähteä siellä käymään. Kaikista upeinta oli nähdä omin silmin ensimmäistä kertaa Atlantin valtameri, joka avautuu kauas tuolta näköalatasanteelta. Ehkä siksi tästä tuli yksi mun lemppari paikoista tuon reissun aikana, koska rakastan merta niin paljon ja sain kokea täysin uuden meren. 

Tuolla oli todella kova tuuli, joka meinasi kokoajan nostaa meidät mukanaan eikä käveleminen todellakaan ollut helppoa. Kaikki ihmiset näyttivät siltä kuin olisivat nauttineet muutaman juoman liikaa, mutta se oli oikeastaan hauskaa tuntea se voimakas tuuli koko kropassaan. Näköalatasanne oli kuitenkin kunnolla aidoitettu ja siellä liikkui henkilökuntaa ensiapupakkauksien kanssa, joten kovasta tuulesta huolimatta oli erittäin turvallinen olo. Meidän opaskin kertoi, että mitään todellista vaaraa ei ole, jos pysyy ohjeistetulla alueella tuolla. 
Mä en tiedä miten Cabo da Rocaan pääsee julkisella liikenteellä, mutta esimerkiksi päiväreissulla Sintrasta pääsee ainakin taksilla melko hyvin kokemaan myös tämän upeuden. Ja tietenkin hyvän paikallisoppaan kanssa tuonne pääsee varmasti ja juuri oman aikataulun mukaisesti. Paljon tuolla näkyi myös turistibusseja ja googlatessa löytyi paljon kierroksia, jotka sisältävät Capo da Rocan yhtenä kohteena yhdessä Sintran kanssa. 

Tuon näköalatasanteen yhteydessä toimii myös kahvila ja matkamuistomyymälä, joten siellä on muutakin kuin vain tuulinen tasanne. Me käväistiin nopeasti tuossa kahvilassa ostamassa vesipullot ja siellä olisi voinut ihan helposti viettää aikaa kahvikupinkin ääressä ihaillen isoista ikkunoista avautuvaa merimaisemaa. 
Boca do Inferno oli itseasiassa aivan ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Se sijaitsee lähellä Cascaista rannikolla. Tuon Boca do Infernon suomennos olisi helvetin suu ja saa ilmeisesti nimensä tuosta aukosta, johon merivesi pääsee sisälle. Tämän suositun turistikohteen ohessa oli pari ravintolaa ja myöskin matkamuistomyymälä. Me käytiin vain tuossa 'suuaukolla', mutta tuon vierestä olisi päässyt vielä lähemmäksikin merta, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä, että jätettiin väliin. Tuo oli kohteena ihan upea nähdä, mutta en välttämättä olisi lähtenyt sinne erikseen ajamaan ellei se olisi matkanvarrella niinkuin meillä oli. 
Boca do Infernon ja Capo da Rocan jälkeen kävimme muunmuassa Sintrassa, mutta pyhitän niille täysin omat postauksensa. Pitkän päivän jälkeen lähtiessämme takaisin Lissabonia kohti kävimme vielä kurkkaamassa pari upeaa rantaa, mutta en yhtään muista enää minkä nimisiksi meidän opas niitä kutsui. Nähtiin siellä kuitenkin aivan upea auringonlasku, joka värjäsi koko taivaan ihanan pastelliseksi ja mielettömän isoja aaltoja, jotka iskivät voimalla rantoihin ja kallioihin. Kokonaisuudessaan oli erittäin upea kokemus ajaa avoautolla tuota Portugalin rannikkoa pitkin Lissabonista Sintraan ja takaisin. 

Oletteko te vierailleet Capo da Rocassa? ♥


Ruskaa harmauden keskelle | ootd

Tässä harmaudessa iskee kyllä pakostakin ikävä kaunista kultaista ruskaa. Vielä olisi yhdet asukuvat jäljellä tuosta hieman valoisammasta kaudesta, josta ei aivan liian kauaa saanut nauttia. Muutenkin tämä syksy on mennyt täysin lentäen ohi ja ihan hetken päästä käännetään kalentereissa sivu joulun odotukseen. Viimeiset kaksi viikkoa onkin mennyt ensin Lissabonissa opintomatkan merkeissä, josta on todellakin tulossa miljoona postausta, joten varautukaa! Viimeinen viikko puolestaan on juostu koulun ja työn välillä ja kaikki vapaa-aika yritetty parannella matkalta tuliaisina tuotua kurkunpääntulehdusta. Onneksi nyt alkaa taas hieman arki helpottumaan ja pääsen ehkä vihdoin purkamaan matkakuvasaldoa blogiin saakka. 
Ruskan aikaan mun asut ovat aika sävy sävyyn ulkona vallitsevan väriloiston kanssa. Beige ja ruskea tulee silloin paljon helpommin valittua asun värimaailmaksi, vaikka silloin helposti hukkuu tuohon kauniiseen taustaan. Syksyyn sopivat murretut sävyt jäivät multa tänä vuonna täysin väliin ellen niihin lumen tultua päädy, mutta toisaalta jotenkin omaan mieleen tänä vuonna on iskenyt hieman neutraalimpi värimaailma. Kuka uskoisi mun joskus sanovan niin? 

Tietenkin hieman omaan silmään pistää edelleen tuo takin beigempi ruskea verrattuna noiden ylipolvensaappaiden konjakkisempi lämmin ruskea, mutta toisaalta täytyykö kaikkien sävyjen aina olla täysin toisiinsa mätsäävät? Ruskeaan on helppo yhdistää musta ja valkoinen, jollaisia mun arjessa käyttämät asut usein ovatkin. Mustaan alaosaan en koskaan ole osannut yhdistää muuta kuin vaalean yläosan, joka useimmiten on juurikin valkoinen. Se on kuitenkin niin helppo ja klassinen yhdistelmä, että sillä ei voi mennä pieleen. 
Asun asusteet ovat myöskin melko simppelit, kuten koko asu kokonaisuudessaan. Pastellisävyinen kaulahuivi tuo lisää pehmeyttä ruskeaan ja mustaan, mutta kuvaaja olisi saanut ehkä huomauttaa huivissa vilkkuvasta pesulapusta, joita en koskaan muista leikata pois. Laukkuna puolestaan on samettipintainen musta laukku kultaisella hihnalla. Tämä laukku oli itseasiassa melkoinen pikaostos, sillä mun vanha musta pikkulaukku oli mystisesti hajonnut ja tarvitsin töihin mahdollisimman huomaamattoman mustan laukun. Niitä ei kovin ollut mieleisiä kunnes eksyin kurkkaamaan Ur&Pennin hyllyä, josta tämän laukun nopeana herätteenä ostin. Kuitenkaan en ole katunut jälkeenpäin, sillä laukku on klassisen kaunis ja samettipinta sopii erinomaisesti syksyyn ja talveen tuomalla mukavaa materiaalinmuutosta asuihin. 
Vuoden harmain viikko vietettiin viime viikolla ja sen kyllä tuntee mielialassa. Varsinkin, kuten mainitsin, oli viime viikko erittäin kiireinen. Mä vieläkin ihmettelen, miten oonkin selvinnyt siitä puhtaalla sisulla. Mulla oli tosiaan heti Lissabonista saapumisen jälkeen viikonloppu täynnä töitä, joskin ääni oli jäänyt jonnekkin lentokoneen uumeniin. Heti viikonlopun jälkeen selvisikin, että kurkunpääntulehdus oli syynä mun erittäin mielenkiintoiseen ääneen ja sain puhekiellon. Siitä huolimatta kävin pakolliset tunnit koulussa ja jatkoin loppuviikkoon töiden merkeissä hieman käheämmällä äänellä. Nyt onneksi ääni on hyvin palautunut rasituksista huolimatta ja alkanut viikko näyttää paljon rennommalta verrattuna edelliseen. Tosin eräs tärkeä tapaaminen jännittää sekä pitäisi alkaa asennoitumaan miljoonan projektin deadlinen lähestymiseen. Onneksi kuitenkin kaiken tämän ohella on aikaa rentoutua kodin lämmössä lunta odotellessa. 

Mitä teille kuuluu? ♥