Pelkojen kohtaamista jälleen | Lentopelko

Ollaan tänään lähdössä viimein meidän opintomatkalle Lissaboniin, jossa meneekin koko seuraava viikko. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mun olisi jälleen aika kohdata yksi mun isoimmista peloistani; lentäminen. Olen blogissa kirjoittanutkin muutaman postauksen koskien tuota pelkoani (täällä ja täällä), jonka kuitenkin olen päättänyt rohkeasti kohdata toteuttaakseni pelkoa suurempia unelmia. 
Tammikuussa lensin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja silloin kirjoitin mun fiiliksistä seuraavan tekstin:

"Takaisin Helsingissä mä tunsin itseni voittajaksi. Mä olin rohkeasti kohdannut mun yhden suuren pelkoni ja selvinnyt siitä. Mä olen niin kauan antanut monien asioiden vaikuttaa mun unelmien toteutumiseen, mutta viime vuonna tein itselleni lupauksen, että mä toteutan itseäni ja unelmiani huolimatta kaikesta siitä muusta. Ja niin se pitäisikin olla. Meillä on tässä elämässä vain rajallinen määrä aikaa, joten miksi me pidäteltäisiin meidän unelmia sen sijaan, että pyrittäisiin toteuttamaan ne!"

Tuo teksti kuvastaa edelleen mun fiiliksiä aiheesta ja tammikuisen matkan jälkeen lensin uudelleen elokuussa Berliiniin. Olin suunnitellut ja luonnostellut tuostakin postausta jatkumona tälle lentopeloista kertovalle tarinalle blogissa, mutta se kiireiltä jäi. Haluan kuitenkin näillä peloista kertovilla postauksilla rohkaista muita sekä kirjoittaa ylös itselleni ne tunteet ja ajatukset, jotta myöhemmin pelkojen ollessa korkealla voin muistuttaa itseäni. 

Mulla jäi kuitenkin vahva positiivinen fiilis Berliinin lennoista Easyjetillä. Asiaan vaikuttivat niin lyhyt lentoaika kuin myös erinomainen henkilökunta. Koskaan ei kuitenkaan ole kahta samanlaista lentoa, mutta näistä tänä vuonna lennetyistä neljästä lennosta voin ammentaa rohkeutta lentää jälleen tänään. 

Mä päätin viime vuonna, että mä en enää pelkää vaan tavoittelen unelmiani täysillä. Siitä päätöksestä mä päädyin opiskelemaan mun unelmien alaa, joka yksinkertaistettuna keskittyy matkailualan liikennöintiin ja matkanjärjestämiseen (tarkemmin voit lukea tästä postauksesta). Mun suurena ammattiunelmana on päästä työskentelemään lentoliikenteen parissa joko lentokentällä tai lentoyhtiöllä. Matkailualan opiskelu on myös ollut yhtenä suurena syynä mun matkustusinnon lisääntymisessä. 

Eräs hyvä ystäväni, joka matkustelee paljon sanoi mulle yhden asian, joka todellakin muutti mun ajatusta lentämiseen liittyen; koneessa ollessa hän pohtii ainoastaan sitä, että on matkalla kohti unelmiaan. Mä inspiroiduin tuosta ja koen itse lainaavani tuota ajatusmaailmaa omaan lentopelkooni. Lisäksi omaa pelkoani on lievittänyt se, että ennen lentoja yritän saattaa kaikki keskeneräiset asiat loppuun. Kerron rakkailleni, että välitän heistä. Niin, että voin rauhallisin mielin astua koneeseen ja toteuttaa uuden haaveen. 

Postaus on aika ajatuksenvirtaa, mutta niin se on aina ennen lentoja. Pelot ja unelmat kiertelevät toisiaan mun mielessä ja vatsanpohjassa on pientä jännitystä. Koska meillä on lennot vasta illalla, ehtii tämän koko päivän vain pohtimaan iltaa ja pelon kohtaamista. Onneksi kuitenkin on vielä miljoona asiaa hoidettavana ennen kentälle lähtemistä, joten se onneksi estää liikaa stressaamasta itse lentoa. 

Onko teillä lentopelkoa? ♥



4 kommenttia

  1. Lentäminen on kyllä aina pelottavaa! Ja miulle tulee vielä matkapahoinvointikin 🙈 mutta toisaalta, jos ei lennä, ei oikein pääsekään minnekään ja yritän aina muistutella itseäni, että lentäminen on tilastollisesti kuitenkin tosi turvallinen matkustusmuoto! Hauskaa retkeä! 🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Joo se on kyllä yksi turvallisimpia matkustusmuotoja tilastollisesti! Ja joo suomesta ei pääse kovinkaan helposti muualle ilman lentämistä toisin kuin esimerkiksi keski-euroopasta :D

      Poista
  2. Mulla ei sinänsä oo pelkoa, mutta kyllä sitä aina hieman pelottaa kun nousee ylös eikä oo jalat maanpäällä. Siis mutta joo, laskut ja nousut sekä kaikenlaiset hypyt ilmassa ollessa saa mut oikeasti pelkäämään ja kovaa, mutta muuten ei oo sellasia pelkofiiliksiä ja lennetään tasaisesti. Tartun aina miestäni kovasti kädestä kun tulee turbulenssia.

    Pienenä pelkäsin aina kun lähdettiin reissuun, mutta mun isäni kertoi mulle aina ettei ole mitään pelättävää ja kertoi erilaisia juttuja koneista, monet kerrat keskusteltiin yhdessä kun mä pelkäsin. Ehkä sen vuoksi mulle ei ns. "kehittynyt" lentopelkoa tai jotain.. Mulle on jopa joskus sanottu että on todennäköisempää ajaa autolla kolari, kuin että lentokone tippuisi. Sitä pitää tosiaan uskaltaa nousta, että voi toteuttaa unelmiaan jos ne unelmat ovat tuolla maailmalla :) Tsemppiä kovasti lennoille ja ihanaa reissua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ♥ Mukava kuulla sunkin kokemuksia ja ihan hyvä, ettei ole liiallista pelkoa lentämistä kohtaan. Tietenkin varmasti jokaista jännittää lentäminen jossain vaiheessa lentoa ja nousut ja laskut ovat aina tilastollisestikin haastavin aika lentoa. Oon kuullut saman, että olisi todennäköisempää joutua kolariin kuin lento-onnettomuuteen.

      Poista