Turhautumista hiuksiin

Mulla on ollut jo pienen hetken ihan älytön kyllästyminen ja turhautuminen mun hiuksiin. Tuo turhautuminen kasvoi itseasiassa jo siihen mittaan, että eilen koulusta kotiin tullessani googlailin parturiaikaa. Olisinkin saanut ajan ihan parin tunnin päähän päähänpistostani, mutta päätin antaa ajatukselle vielä hieman aikaa mielessäni, vaikkakin jotain mun on pakko tehdä tälle turhautumiselle.
Mun identeettiin on kuulunut kauan pitkät hiukset ja tykkäänkin hiuksistani erittäin paljon. Mutta näin kohti talvea mentäessä on alkanut mieleen myös tulemaan ne huonot puolet pitkissä hiuksissa. En muista milloin olisin viimeksi pitänyt hiuksia auki ilman, että niihin ilmaantuu outoja takkuja tai ne sähköistyvät sekaiseksi hiuskasaksi. Ja hei puhumattakaan niistä muka pienistä hiustupoista, joita löytyy ympäri vaatteita ja kämppää... 
Päätöstä helpottaisi kummasti, jos latvat eivät olisi niin hyvässä kunnossa, että niitä olisikin pakko leikata. Syytän tästä mun avokado-hunaja -hiusmaskia, että hiukset on liian hyväkuntoiset! Tosin mullahan oli pari vuotta sitten ihan sama kriisin aihe meneillään, kun olin myöskin kyllästynyt pitkien hiuksien vaatimaan huolenpitoon sekä laittamiseen. Leikkautin silloin ihanan olkapäille ulottuvan tukan ja rakastin sitä, kunnes se muuttui ärsyttävän puolipitkäksi. En voi edes käsittää, että parissa vuodessa nää hiukset ovat kasvaneet tähän pisteeseen, mutta toisaalta se voisi lohduttaa ja auttaa päätöksenteossa, että ne kasvavat takaisin. Toisaalta en halua uudelleen siihen lyhyemmän ja pitkän tukan ärsyttävään välimaastoon, jolloin hiukset jää omasta mielestäni hölmöön pituuteen. 
Yllä on kuvia molemmista hiuksista; parin kuukauden takaa pitkistä ja parin vuoden takaa lyhyemmistä hiuksista kollaasin muodossa. Koita tässä nyt sitten tehdä päätös, että kärsiäkö vielä sähköisistä pitkistä hiuksista ponnarilla vai leikkauttaa söpö lyhyempi malli välttämään hiuskriisit. 

Kummat teidän mielestä mun pitäisi valita? ♥

Ajelehditko vai purjehditko?

Tiedättekö, kun välillä jokin lausahdus jää mieleen ja pyörii siellä saaden pohtimaan asiaa vielä entisestään? Meillä pari viikkoa sitten oriennoinnissa puhuttiin tavoitteista ja sitä verrattiin ajelehtimiseen ja purjehtimiseen. Aikani ajatuksissani sitä pyöritellessä tajusin sen olevan oikeasti täysin loistava ilmaisu tavoitteille ja elämälle ylipäätänsä. Meistä jokainen elämänsä aikana purjehtii ja ajelehtii eikä kumpikaan ole toista huonompi vaihtoehto. 
Kuten ehkä näistä verbeistä voi päätellä tarkoittaa purjehtiminen tiettyä päämäärää, johon jokainen teko tähtää, kun taas ajelehtiminen on enemmän päämäärätöntä ja spontaania elämänkulkua. Jokaisen tulisikin löytää sopiva tasapaino purjehtimisen ja ajelehtimisen välillä, sillä vaikka välillä on hyvä purjehtia täyttä häkää eteenpäin, täytyy välillä myös antaa virran viedä ja päästää ohjaksista. Liiallinen tavoitteellisuus loppujen lopuksi aiheuttaa vain stressiä ja pahimmassa tapauksessa suuria pettymyksiä ellei osaa päästää irti tavoitteista, jotka eivät toteudu. 
Itse koen, että mun pari viime vuotta meni ajelehtiessa. Annoin kaikkien muiden tehdä päätöksiä mun puolesta enkä oikeastaan itsekään osannut sanoa, mitkä tavoitteeni olivat. Se sopi hyvin siihen tilanteeseen ja välillä ajelehtiessaan vasta löytää jälleen sen suunnan, mitä kohti kulkea. Verrattuna viime vuotiseen ajelehtimiseen, on tämä vuosi purjehdittu kunnolla yrittäen kiriä matkaa löytämääni päämäärää kohden. Ja kuinka hyvältä se oikeasti tuntuu pitkästä aikaa olla jokin isompi tavoite, jota varten työskentelee määrätietoisesti palanen kerrallaan! 
Kuten jo ylempänä mainitsin, ei kumpikaan vaihtoehdoista ole toista huonompi vaan ennemmin se tasapaino niiden välillä on tärkeää. Elämässä kuuluu olla tavoitteita ja päämääriä, jotta oman elämän tarkoitus tulee täytettyä, mutta se ei saa olla koko elämä. Joten niinä hetkinä, kun tuntuu ettei tuuli ole suotuisa purjehdukselle eikä päämääräkään ole selvä, voi laskea purjeensa ja antaa elämän kuljettaa takaisin tuulisemmille vesille. Omia tavoitteitaan tai tavoitettomuuttaan kannattaa silloin tällöin pysähtyä ajattelemaan, koska silloin tietää paljon helpommin, mitä elämältään haluaa. 
Halusin kirjoittaa tämän postauksen muistutukseksi kaikille siitä, että aina ei täydy olla niitä suurempia tavoitteita elämässään, mutta silloin kun on, niihin tähdätään täysillä ja periksiantamattomasti ♥ 

Marraskuinen Tukholma

Meillä oli sunnuntaista tiistaihin koulukavereiden kanssa risteily Helsingistä Tukholmaan, jossa oli hyvin aikaa lähteä käymään kiertelemässä. Jo aamulla herätessä ikkunasta näkyi aivan ihana syksyinen, mutta erittäin aurinkoinen ilma. Vaikka ilmassa oli syksyn kirpsakkuutta ja väriä, tuntui ilma enemmän keväiseltä auringonpaisteen vuoksi. 


Tukholma on mulle itselleni sellainen kaupunki, johon rakastan palata yhä uudelleen ja uudelleen. Nytkin reissusta teki täysin erilaisen matkaseura, joka poikkesi edellisistä. Suosittelenkin tutustumaan tavallaan uusin silmin jo tuttuun kaupunkiin eri seurassa, koska jokaisessa paikassa on aina jotakin uutta ihmeellistä löydettävää. Esimerkiksi tällä reissulla eksyttiin hieman sattumien kautta kävelylle Slusseniin, joka on itselleni täysin vieras alue aikaisemmilta visiiteiltä. 



Gamla Staniin oli jo laitettu kauniita jouluvaloja valaisemaan osaa kapeista kujista ja itselleni syntyi pienoinen hinku päästä palaamaan vielä joulukuun puolella ihastelemaan josko joulukoristeita ja -valoja olisi tullut enemmänkin joulutoreista puhumattakaan. Eihän se olisi kuin vasta kolmas kerta tänä vuonna Tukholmassa ;) Käytiin tosiaan helmikuun puolella myöskin Tukholmassa päivän verran, mutta siihen verrattuna nyt oli hieman mukavampaa kierrellä vanhassa kaupungissa, kun ei ollut niin vilpoisaa ja lumista. 


Muutenkin verrattuna aiempiin päiväreissuihin Tukholmaan, oli tuo meidän Helsingistä lähtenyt risteily inhimillisempi. Aiemmin Turusta tullessa on täytynyt poistua laivasta jo kuudelta aamulla unenpöpperössä muistaen ottaa kaikki omat tavaransa mukaan ja pitkän päivän jälkeen seuraavaan laivaan pääsi vasta seitsemältä illalla. Siinä on aivan liian pitkä ja puuduttava väli ilman mitään mahdollisuutta huilaamiseen toisin kuin Helsingistä lähtiessä, jolloin välissä voisi halutessaan käväistä takaisin laivassa. Lisäksi aamuinen laivasta lähtö on vasta yhdeksän maissa ja samalla laivalla kuitenkin tullaan takaisin, joten tavaroiden perään ei tarvitse huolehtia kummemmin. Olisinpa aiemmin tajunnut, kuinka paljon mukavammin tuon päiväreissun voi toteuttaa, vaikka aikaa maissa ei olekaan yhtä ruhtinaallisesti. 



Parin viikon päästä olisi saman porukan kanssa luvassa pieni retki Tallinnaan opintomatkalle ja odotan kyllä niin innolla sitäkin. Varsinkin googlattuamme joulutorin olevan jo silloin auki. Mikään ei oikeasti voita sitä tunnelmaa, jonka illalla kauniisti valaistu joulutori erittäin vanhassa ympäristössä luo. Toivon myös löytäväni uutta näkökulmaa Tallinnassa kiertelyyn, jota Tukholmaankin sain, jotta reissusta tulisi mahdollisimman erilainen verrattuna aiempaan. Vaikka eipä Tallinnassakaan ole koskaan mitää vikaa ollut. 



Palaatteko te uudelleen ja uudelleen vanhoihin tuttuihin paikkoihin? ♥