Inspiraatiota menneiltä syksyiltä

Useissa blogeissa on silloin tällöin näkynyt tb-style -postauksia, joissa kurkataan aiempien vuosien tyyliin verrattuna nykyiseen. Mullakin oli aikanaan Tyylimatka -postaussarja, jossa kävin aina vuodesta 2008 vuoteen 2014 mun tyyliä läpi samalla miettien niitä oman tyylin pysyvimpiä palasia. Näistä inspiroituneena lähdin kokoamaan itselleni pientä kollaasia parin viime vuoden syysasuista ja ajattelin jakaa sen tänne blogiinkin. 

Oli kyllä tosin outoa katsoa näitä parin viime vuoden kuvia, jotka ovat syys-lokakuussa otettuja, sillä tänä vuonna on ollut jo melkoisen viileä verrattuna aiempiin syyskuun alkuihin. Viime vuonna vielä lokakuun alussa käydessämme Tallinnassa pärjäsi hyvin ohuella takilla ja ballerinoilla. Tänä vuonna mietin jo nyt syyskuun puolessavälissä talvitakkien kaivamista kaapista. 

 2015

Värit: Kollaasia katsoessa huomaa selkeän värimaailman, jossa musta tai tummansininen ovat asun pääväreinä. Lisäksi on näkynyt yllättävän paljon vihreää ja muutama palanen vaaleampia sävyjä. 

Vaatteet: Paljon hameita ja mekkoja. Neuleet ja jakut ovat lämmittäneet asuja samoin kuin tuubihuivit. 

Inspiraatiota tähän syksyyn: Haluaisin kyllä kokeilla uudelleen kukkahameen tai -mekon yhdistämistä syyspukeutumiseen. Värimaailma miellyttää edelleen, vaikka tämänhetkiset asut tuntuvat keräävän enemmän vaaleaa päällensä. Ja nuo hiukset!! Mulla on kauhea kriisi menossa, kun haluaisin leikkauttaa uudelleen tuollaisen lyhyemmän mallin eikä nämä kuvat helpota yhtään tässä kriisissä. 

Mitä en tekisi: Nyt ajatuksissa pari hametta tuntuvat aivan liian lyhyiltä pitää syksyisinä ilmoina pelkästään ohuiden sukkisten kanssa. 

Lemppariasut: Yksi ehdottoman lemppareita asuja on tuo alarivin kaikista oikein asu. Harmittaa, etten omista enää yhtäkään vaatetta kyseisestä asusta. Tykkään myös alarivin toinen vasemmalta olevasta asusta juuri tuon kukkahameen vuoksi. 

2016

Värit: Verrattuna 2015 vuoteen on värimaailma vaalentunut ja saanut enemmän väriä. Musta tosin pitää vielä pintansa, mutta paljon pienemmässä määrässä. Viininpunainen, sinapinkeltainen ja puuteriroosa ovat aika vahvoilla useammassa asussa. 

Vaatteet: Viime syksynä housuja tuli käytettyä hieman enemmän, johtuen pääosin löytämistäni GinaTricotin Mollyista, jotka ovat ehkä maailman mukavimmat farkut. Tuubihuivit ovat edelleen lämmittäneet kaulaa samoin kuin neuleet. Ehkä on oikeasti olemassa se kuuluisa sweater weather

Inspiraatiota tähän syksyyn: Viininpunainen täytyy ehdottomasti kaivaa kaapista jälleen käyttöön samoin kuin mukavat tuubihuivit. Lämpimät materiaalit hameissa verrattuna trikoisiin on myös hyvä pitää mielessä. Sinapinkeltaista täytyisi hankkia myös kaappiin, sillä sitä sieltä ei tällä hetkellä löydy ollenkaan. 

Lemppariasut: Tätä on kyllä vaikea valita, sillä tykkään näistä kaikista paljon. Sanoisin kuitenkin, että ylärivin kolme ensimmäistä vasemmalta ovat kaikki sellaisia, että laittaisin vaikka heti päälle uudelleen. Ikävä kyllä kumpikaan hameista ei enää mene päälle, joten täytyy metsästää jostain vastaavia ihanuuksia. 

Mikä asuista toi teille eniten inspiraatiota syksyyn? ♥

8 fiilistä kerralla

Kuinka vaikeaa onkaan aina avata bloggeria useamman avaamattoman päivän jälkeen? Oon kyllä availlut sivua ja kuvakansioita, mutta aina jokin toinen asia on vienyt mun huomion. Jouduin pitämään itselleni pienen ajatushetken sen parissa, että haluanko edes enää blogata vai tuleeko mun sisältä vain jokin pakko asiaan. Bloggaamiseenkin rutinoituu liian helposti ja välillä ei tule ajatelleeksi, että mikä oikeasti motivoi siellä taustalla. Porissa asuessa bloggaaminen oli paljon helpompaa kun vapaa-aikaa tuntui olevan paljon enemmän kuin nyt Helsingissä. Oliko bloggaaminen siis vain tietynlaista täytettä muuten tyhjään kalenteriin vai oikeasti intohimo? Tälläisiä asioita siis pyörittelin kokouksessa itseni kanssa ja pitkän pohdinnan jälkeen totesin vain ottavani turhan ison stressin rakkaasta harrastuksesta, jolla ei ole deadlineja tai pakkoja tehdä jotain vain pakon takia. Joten bloggaaminen jatkuu edelleen, mutta en ota stressiä postaamattomista viikoista vaan teen tätä siitä vanhasta tutusta syystä; omasta rakkaudesta bloggaamiseen ja omien ajatuksien jakamiseen. 

Aikoinaan kokosin aina noin kuukauden välein niitä pieniä arjen positiivisuuksia, mutta edellisestä sellaisesta on aikaa jo aivan liian kauan. En kuitenkaan nytkään kirjoita niitä positiivisuuksia vaan ihan viimeaikaisia fiiliksiä, joita mulla on ollut. 

Yksi päällimmäisistä fiiliksistä kiteytyy hyvin tekstiin, jonka laitoin mun ystäville snäpissä. Kirjoitin vihdoin löytäneeni opinnot, jotka tuntuvat ihan täysin omilta. Ollaan nyt jo ensimmäisen kuukauden aikana saatu kokea niin paljon mahtavia juttuja ja tunneilla istuessa kokee oikeasti inspiraatiota sekä innostusta valitsemaansa alaa kohtaan. 

Toisaalta mua myös kaduttaa, etten lähtenyt toteuttamaan unelmaani jo aiemmin. Kaduttaa se kaikki itsensä epäileminen ja suuren muutoksen pelkääminen. Kaduttaa, että jämähdin liian pitkäksi aikaa paikalleni vaikken ollut onnellinen siinä. 

Lyhyen ajan sisällä on tapahtunut niin paljon mahtavia juttuja, että välillä pelkään herääväni vain kauniista päiväunesta. Osa asioista on oikeasti sellaisia, etten olisi koskaan edes osannut unelmoida niistä. En edes tiennyt haluavani niitä asioita ennen kuin vasta hetki sitten. 

Olen kasvattanut luottoa omaan osaamiseeni ja muutenkin itseeni. En edes tajunnut olleeni näin epävarma itsestäni kunnes huomasin vähätteleväni ja epäileväni itseäni jatkuvasti. Mä olen omalla kovalla työlläni saavuttanut niin paljon lähiaikoina ja huolimatta omista epäilyksistäni on mun työ myös tuottanut toivottuja tuloksia. 

Olen pelännyt iloita liikaa onnistumisista ja mahdollisuuksista, koska se pieni pessimisti mun sisällä sanoo niiden silloin katoavan. Nöyränä ja kiitollisena siis pyrin ottamaan vastaan sen kaiken hyvän, jota mulle on suotu lähiaikoina. 

Nukkunut väsymystä, joka syntyy kaikesta tästä uudesta elämässä. Mun arjessa ei ole monikaan asia pysynyt samana verrattuna kevääseen, siksi bloggaaminenkin tuntuu paljon vieraammalta kuin koskaan aiemmin. Moni muukin aiemmin arkipäiväinen asia tuntuu erittäin kaukaiselta. Vie ehkä aikansa tottua uuteen rytmiin elämässä ja saada mahdutettua siihen kaikki haluamansa asiat. 

Olen viettänyt ihania ja rentouttavia jutteluhetkiä vanhojen ja uusien ystävien kanssa. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun saa jakaa omia juttujaan ja kuulla ystävän juttuja kahvikupposen äärellä. Olen tavannut niin paljon huippuja ihmisiä muutettuani Helsinkiin ja tietenkin ollut kiitollinen mulle rakkaiden ihmisten loppumattomasta tuesta. Tuntuu niin rakastetulle, kun jakaessaan omia fiiliksiään saa tsemppiviestejä ja että välimatkoista huolimatta tuntuu kuin ystävät olisivat ihan vieressä. 

Oppinut joka päivä jotain uutta itsestäni, koulustani tai uudesta asuinkaupungista. Nämä kaikki tulevat tuomaan vielä monia uusia oivalluksia matkan varrella enkä voi edes kuvitella, mitä kaikkea vielä tulee vastaan. 
Sellaisia fiiliksiä kuulunut viime aikoihin mun pään sisällä ja kuten huomaa, on monet täysin vastakkaiset fiilikset myllerryksessä keskenään. Ehkä nämä fiilikset aikanaan tasoittuvat ja ehdin keskittymään paremmin sen sijaan, että ajatus kulkee valonopeudella. 

Ps. Erään suomalaisen saippuasarjan fanit saattavat tunnistaa, millä kadulla 'turistit' kävivät napsimassa kuvia. Vinkkinä niille, jotka eivät ole faneja, että Huvilakadulla on ihan älyttömän kauniita rakennuksia. Keltainen ei vain sopinut mun erittäin vaaleanpunais -painoitteiseen asuun. 

Millaisissa fiiliksissä teidän viikko on alkanut? ♥

Pyynikin näkötorni

Käytiin jo monta viikkoa sitten Tampereella Pyynikin näkötornissa ihailemassa upeita maisemia. Huomaa, että olen blogissa hieman jäljessä vähän kaikessa, sillä kaikki muu arjessa ovat verottaneet aikaa bloggaamiselta, mutta ajatuksissa palaan yhä uudelleen luomaan uusia tekstejä ja kuvia on tullut napsittua useammankin postauksen verran. Enää puuttuu vain se koneen ruudun edessä istumiseen tarvittava aika. Onneksi kuitenkin pian helpottaa jo muut kiireet ja pystyn antamaan blogille jälleen sen ansaitseman ajan ja huomion. 

Palataan kuitenkin ajassa hieman taaksepäin tuohon kauniiseen iltaan Tampereella, jolloin lähdettiin kurkkaamaan millainen torni tuo Pyynikin kehuttu näkötorni onkaan. Mullahan oli kesän toivelistalla yhtenä kohtana, että haluaisin nähdä muutamaakin tornia, joista Yyterin näkötorni käytiin katsomassa aiemmin. Pyynikin näkötorni sijaitsee siis Tampereella Pyynikin alueella eikä sinne ole kovinkaan pitkä matka keskustasta autolla tai edes kävellen, joten siellä pystyy helposti käymään päiväreissullakin Tampereella käydessä. Vaikka Näsinneula on ehkä se suositumpi tapa mennä katsomaan pitkälle Tampereen joka suuntaan, on Pyynikin näkötornista yhtälailla upeat maisemat 360 astetta joka suuntaan Tamperetta. 


Pääsymaksu tuonne torniin oli parin euron luokkaa eli ei todellakaan kallis lysti. Ylös pääsee niin portaita kuin hissilläkin. Tosin Yyteri -keissistä oppineena ja viisastuneena noustiin suosiolla rappusia pitkin huipulle saakka, sillä Pyynikin näkötornin hissi oli vielä enemmän esihistorialliselta ajalta kuin tuo Yyterin vastaava kauhuhissi. Hissillä ei pääse ihan huipulle saakka kuitenkaan ja ennen tuota ihan huippua on ikkunallinen näköalatasanne, joka sai meidät hieman pettymään torniin ennenkuin löydettiin vielä portaat tuonne ulkona olevalle näköalatasanteelle. Jälleen viisastuneena aiemmista pettymyksistä en antanut itselleni lupaa luoda turhan suuria odotuksia Pyynikin näkötornia kohtaan etten jälleen omilla odotuksillani pilaisi kokemustani. 


Oltiin muistaakseni arki-iltana tuolla hieman ennen sulkemisaikaa, joten oli ihanan rauhallista eikä näköalatasanteella ollut liiaksi ruuhkaa. Tälleen bloggaaja -näkökulmasta tuollaisia osaa arvostaa, sillä kuvia tulee otettua tavallista vierailijaa enemmän. Tälläkin reissulla tuli otettua muutamasta eri kohdasta kuvia, mutta ainoat onnistuneet olivat tästä yhdestä kohdasta, sillä Näsinneula taustalla varasti kohdistuksen itseensä kaikista yrityksistä huolimatta. Ehkä kamera ja kuvaaja olivat sitä mieltä, että Näsinneula näytti paremmalta kuin mun meikitön naama, hehhe. Mä silti tykkään hirveesti näistä kuvista tuolta Pyynikin näkötornista, vaikka tuonne meno oli melko extempore -juttu eli vaatteet on ensimmäiset päälle heitetyt ja kuten sanoin, naama täysin meikitön. Välillä pitäisi enemmänkin vain jättää ne turhat laittamiset ja suunnittelut väliin ja nauttia siitä hetkestä. 

Tornista laskeuduttua kannattaa ehdottomasti pysähtyä myös tornin alakerrassa sijaitsevaan munkkikahvilaan. Parilla eurolla sai ihan älyttömän herkullisen munkin, josta maistoi sen olevan melkein kuin kotona leivottu ja se oli vielä ihanan lämpöinen. En ole hetkeen syönyt herkullisempaa munkkia. Voisin ihan jo pelkästään näiden maisemien ja munkin takia palata uudelleen ja uudelleen tuonne. Ja tietty ensikerralla nappaan sen munkin (tai edullisen munkkipussin) mukaani tuonne ylös ♥

Onko Pyynikin näkötorni tuttu paikka? ♥