Muuttoblogi: väsyttävä koti-ikävä

On olemassa yksi fiilis, joka on kuluneella viikolla noussut yhä enemmän ja enemmän mun ajatuksiin. Sellainen asia, jota olen yrittänyt ravistella parhaani mukaan pois, mutta se vain on takertunut tiukemmin kiinni muhun. Ja se on koti-ikävä. Vaikka mä elän tällä hetkellä omaa unelmaani ja olen onnellinen tästä kaikesta uudesta, jota elämällä on tarjota niin silti pienoinen koti-ikävä on iskenyt sisimpääni ja väsyttänyt mut ihan täysin. 

Onnekseni olen osannut itse tunnistaa, että mistä mun kokoaikainen väsymys ja voimattomuus johtuu. Lataan pääasiassa kaiken energian kouluun ja sieltä päästessäni alkaa väsymys iskeä kunnolla. Kuitenkin mun päivä aina aamusta iltaan ja nukkumaanmenoon saakka on aivan uutta ja erilaista verrattuna 'kotiin'. Mulla on kaksi kämppistä, jotka ovat mulle kaksi täysin vierasta ihmistä, joten nykyinen asuntokaan ei toimi milläänlailla sellaisena turvasatamana, jossa saisi rentoutua. Lisäksi uusi asunto muutenkaan ei tunnu kotoisalta vaan ahtaalta ja pelottavalta. Sillekkin on kuitenkin oma aikansa, kun vihdoin tottuu täällä elämiseen, mutta ainakin vielä kaikki tuntuu kokoajan uudelta ja välillä pelottavalta. 

Sen lisäksi, että kaikki asiat ovat täysin uusia ja päivät kuluvat aivan uusissa paikoissa on myös kaikki ihmiset mun ympärillä vieraita ja uusia. Vaikka olenkin tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin koulussa ja on nuo asuinkumppanitkin mukavia, ovat he silti kaikki uusia tuttavuuksia, joiden seurassa ei vielä osaa olla täysin oma itsensä. Se lisää entisestään koti-ikävää, sillä siellä näkyi jo pelkästään kaupassa käydessä ne tutut kasvot kassan takana toisin kuin täällä. 

Koti-ikävä tällä hetkellä tuntuu kamalimmalta fiilikseltä, minkä vaan voi tuntea. Mä silti osasin varautua, että niin käy, mutta en olisi koskaan uskonut tuntevani sitä näin vahvasti. En kuitenkaan ole luovuttamassa ja palaamassa takaisin 'kotiin' vaan joka päivä hoen itselleni tämän helpottavan ajan kanssa. Onneksi ensi viikosta alkaen jälleen on niitä tuttujakin ihmisiä mun ympärillä, niitä sellaisia joiden edessä voin itkeä koti-ikävääni ja joiden kanssa voin nauraa kaikelle. 

Kukaan ei ole koskaan sanonut, että uuteen paikkaan muuttaminen olisi helppoa tai, että se uusi paikka tuntuisi heti kodilta. En sitä itsekään odottanut, joten kyllä tästäkin selvitään niinkuin kaikesta tähän mennessä. Tämä kaikki täytyy vain saada ajatuksissaan loogiseen järjestykseen ja sen jälkeen puhua omille tunteilleen järkeä. Ja ehkäpä päästyäni tästä kokoaikaisesta kalvavasta koti-ikävästä voin taas keskittyä enemmän niihin itselle iloa tuoviin asioihin sen sijaan, että pakenen ikävää päikkäreiden unimaailmaan. 


Onko teillä koskaan ollut kamalaa koti-ikävää ja, jos on niin miten selvisitte siitä? ♥

Kuulumisia Snapchatin välityksellä

Pariksi päiväksi tarkoitettu blogitauko venähtikin ihan vahingossa melkein parin viikon tauoksi. Itseä se ei oikeastaan edes haittaa, sillä päivät ovat täyttyneet kaikesta mukavasta puuhasta. Ennen koulunalkua käväisin Raumalla moikkailemassa ihania ihmisiä ja juhlistamassa ystävän tupareita. Sitten olikin paluu arkeen ja uusiin opintoihin eikä viikonloppunakaan saanut huilattua, sillä oli molemmat päivät täynnä sukulaisia. Nyt tämä maanantai onkin sujunut mahdollisimman rennoissa fiiliksissä, sillä mulla oli monta päivää putkeen niin, että kävin kotona vain nukkumassa ja laittamassa itteni valmiiksi seuraavaa ohjelmaa varten. 

Mulla olisi valmiita ideoita postauksiin useampiakin, joten niitäkin tulee kunhan pääsen vain koneelle enemmäksi aikaa pitkien päivien ohella. Kuitenkin blogiin on nyt mukava palata hieman kepeämmällä aiheella eli lähiaikojen kuulumisia snapchatin kautta (,josta mut löytää nimimerkillä @shinealine). 
Sain kauniin kukan tuparituomisena. Kukka tosin kerkesi jo hieman kuivahtamaan... Ensimmäinen yö uudessa asunnossa oli melko jännä ja vähäuninen, mutta onneksi mulla oli Sara seurana. Käytiin Saran kanssa myös Sushilla. En ollut aiemmin maistanut sushia, mutta eipä se ainakaan inhokkilistalle joutunut. Jälkkäriksi jätskiä McDonaldsissa. 
Aikaisen aamun työkeikka Poriin ja aamupalalla käytiin abc:lla. Pienenä heräteostoksena uusi tietokone. Mulla tuli hieman pakko ostaa uusi kone koulua varten ja olinkin useampaa katsellut eri kaupoissa, mutta löytäessäni tämän Acerin koneen niin sen hinta yhdistettynä sen ylivertaisempaan sisältöön verrattuna muihin katsomiini sai mun ostamaan sen vähän yllättäen samalla kauppareissulla. En ole siihen ihan vielä rakastunut, mutta käy hyvin koulukoneena. Herkullisilla pannareilla Pannukakkutalossa. 
  Aamukahvia. Päikkäriaika on aina aika jees. Ennen mun muuttoa käytiin ystävien kanssa vielä kahvittelemassa. Tuo cold brew coffee on kyllä herkkua lämpiminä päivinä. Sain Porin kaupungilta kauniin rakkauskirjeen meidän lähtiessä eri teille tästä suhteesta. 
Löydettiin meidän koulusta heti ekana päivänä Starbucks -koju, josta voi ostaa erilaisia erikoiskahveja. Ja tottakai oli pakko heti ottaa maisteluun kyseisen kojun kahvi. Sara kyseli mun ekasta koulupäivästä ja vastaus oli seuraava. Jälleen päikkäriaikaa tai ainakin pohdintaa sellaisesta. 
Sateesta huolimatta istuskeltiin puistossa orientaatioviikon päättäjäisissä. Onneksi hankittiin jo haalarit, joiden kanssa maassa istuskelu on paljon mukavampaa kuin normihousuilla. Oltiin myös torstaina koulun lähistöllä puistossa tutustumassa uusiin luokkakavereihin. Haalarit ostaessaan sai mukaan tuollaisen söpön muovisen skumppalasin, joka roikkuu haalareissa mukana. Parina päivänä tuli tosiaan puistossa istuskelu erittäin tutuksi samoin kuin useat uudet luokkakaverit. 
Viikonloppu menikin häissä. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää niinkuin usein häissä on tapana. Tällä kertaa pääsin maistelemaan hieman erikoisempia makuyhdistelmiä, jotka ainakin omaan makuuni toimi erinomaisesti. Tässä ainoa kuva mun mekon yläosasta ja... Tässä ainoa kuva sen alaosasta. En muistanut kysyä ketään nappaamaan kuvaa mun asusta tuolla häissä, mutta mua snapchatissa seuraavat saivat nauttia ihanasta pyörimisvideosta, jossa mekko näkyi. 

Mitä teille kuuluu?  

Nopeasti ohi menevä kesä

Nykyaikana kuulee yhä entistä enemmän fomosta (fear of missing out) eli paitsijäämisen pelosta. Maailma on täynnä kaikkea mahtavaa nähtävää ja koettavaa, ja kokoajan ilmestyy uusia paikkoja kokea ja nähdä. Kukaan ei mitenkään ehdi kaikkea vaan sitä täytyy asettaa ne itselle tärkeimmät asiat tehtävälistan kärkeen. Fomossa myös pakottaa itseään jokapuolelle ilman, että edes kerkeää nauttimaan jokaisesta sekunnista, sillä kiire seuraavan kokemuksen pariin on suuri. 

Itsellä ei varsinaista fomoa ole havaittavissa, mutta kyllä mulla vatsanpohjassa kutittelee sellainen pieni pelko, että kesä meni täysin ohi eikä siitä jäänyt käteen mitään. Tänä vuonna en tehnyt varsinaista bucket listia, mutta pientä toivelistaa riipustin paikoista, joissa olisi mukava käydä ajansalliessa. Tiesin jo kesän alkaessa, että tänä kesänä aika ja energia tulevat menemään kaikkeen muuhun kuin perinteisiin kesätekemisiin. 

Sen sijaan, että olisin täyttänyt kesäni erilaisilla kokemuksilla ja reissuilla, olen mielestäni tehnyt kesästä juuri omani. Olen tehnyt suuren elämänmuutoksen muuttamalla toiselle paikkakunnalle, saavuttanut tavoitteeni koulujen yhteishaussa sekä nauttinut läheisteni seurasta tekemättä mitään sen kummallisempaa. Sosiaalinen media on se tekijä, joka saa jokaisen miettimään enemmän tekemisiään ja sitä, millainen täydellisen kesän kuuluisi olla. Täytyisi vain pitää mielessään, että ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää kesää vaan jokainen voi sen itse päättää. 

Mutta miksi mä nyt jo elokuun alussa puhun siitä, kuinka kesä meni ohi? Kesäähän on vielä reippasti kuukausi jäljellä ja hyvällä tuurilla kesäiset ilmat jatkuvat aina lokakuun alkuun saakka. Mä silti olen mielessäni siirtynyt jo kohti syksyä, sillä koulun alkuun on enää vajaa viikko ja mun ajatuksissa syksy aina alkaa koulun alusta. Toisekseen tiedän myös, etten tule tekemään mitään erityisen kesäisiä juttuja enää tänä vuonna useastakin syystä, joista suurin on varmasti se, etten niitä osaa yksin tehdä eikä mulla niinkään ole Helsingissä ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.

Halusin kirjoittaa tästä kesäisten asioiden tekemisen paineesta, sillä tuntuu, että monet stressaavat kyseistä aihetta. Kesä on mennyt nopeasti ohi eikä välttämättä ole vielä saanut tehtyä puoliakaan bucket listilla kummittelevista asioista. Mutta se on ihan fine. Kesää ei kuulu kuluttaa suorittaen vaan rennosti nauttien kesäisistä ilmoista, valoisista pitkistä illoista, mansikoista ja siitä, ettei ole kiire minnekkään. Toivottavasti sulla on ollut just sun näköinen kesä eikä minkäänlainen muu ♥

Mikä on teidän lemppari juttu ollut tässä kesässä? ♥

Yyterin Näkötorni

Mainitsin edellisessä postauksessa, että mulla on vielä muutamia Pori -aiheisia postauksia tulossa, sillä kovasti yritin tehdä pientä 'jäähyväiskierrosta' jättämässäni kotikaupungissa. Halusin kiertää kaikki itselleni tärkeät paikat sekä vihdoin käydä paikoissa, joissa olen aina vain puhunut, että pitäisi käydä. Yksi näistä oli Yyterin Näkötorni, jossa en ole koskaan käynyt, vaikka Yyterissä on tullut käytyä monta kertaa vuodessa vuodenajasta huolimatta. Vihdoin päästyäni tuonne torniin meinasin jättää koko postauksen tekemättä, sillä kokemus oli aika plääh odotuksiin verrattuna. 


Mikä sitten tuosta kokemuksesta teki niin tavallisen? Suurimpana asiana varmaan oli mun omat liian korkeat odotukset paikkaa kohtaan. Ollaan monta kertaa käyty Raumalla sijaitsevassa näkötornissa, joka myöskin on rakennettu vanhaan vesitorniin. Tuo Rauman näkötorni on todella ihana paikka käydä juomassa kahvi ja ihailemassa maisemia. Samaa ei voi sanoa Yyterin vastaavasta. Ensinnäkin jo kahvi oli melko kalliiseen hintaansa nähden erittäin pohjaanpalaneen makuista ja likaisien ikkunoiden takaa ei maisematkaan hirveästi innostaneet. Hissimatka tuonne ylös oli elämäni yksi kamalampia, sillä hissi tuntui liikkuvan erittäin hitaasti ja epävarmasti. Lisäksi koko tornissa pystyi haistamaan sen kosteuden, jonka vesitorni on jälkeensä jättänyt. Koko näkötorni voisi olla upeampi kokemus pienen remontin jälkeen, mutta tälläisenään se tosiaan oli melko tylsä kokemus, vaikka kyllähän noita kauniita maisemia mielellään katsoi. 


Jos mun odotukset olisivat olleet matalammat, olisi tuo paikka ollut paljon mukavampi vierailukohde. Kuten jo sanoin, oli maisemat melko upeat, sillä tuolta näki moneen eri suuntaan ja jokaisessa suunnassa oli kaunis näkymä kauas meren taakse. Kyseinen päiväkin oli kauniin aurinkoinen ja taivas melko pilvetön, joten näkyvyys oli täydellinen. Tuolla näkötornissa myös järjestetään erilaisia juhlia sekä liikuntatapahtumia. Nytkin siellä käydessämme oli eräs polttariporukka varannut morsiammelle seinäkiipeilyn alas tuon tornin huipulta. Joten Yyterissä käydessä kannattaa käydä itse kurkkaamassa paikka, mutta pitää omat odotukset matalalla. 


Onko teillä koskaan omat odotukset pilanneet jonkin kokemuksen? ♥

Muuttoblogi: Muutto vihdoin ohi

Mun muuttoni Porista Helsinkiin on vihdoin aikalailla ohi. Tietenkin muutamia asioita on vielä hoidettavana ja tottuminen uuteen asuinpaikkaan on vasta alussa. Kovin olin suunnitellut kirjoittavani postauksia myös muuton ohella, mutta loppujen lopuksi kone pysyi kiinni melkein viikon ajan. Nyt onkin hyvä jatkaa postauksia aloittamalla kertomaan, kuinka muutto sujui kokonaisuudessaan ja mitä fiiliksiä on pyörinyt kuluneen viikon aikana. 

Vaikka mun virallinen muuttopäivä oli perjantaina, alkoi mun muutto jo torstaina mun lähtiessä edeltä Helsinkiin bussilla. Tuo bussimatka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä bussi hajosi kesken matkan ja siksi joutui madellen ajamaan reilun tunnin ennenkuin pääsimme uuden bussin kyytiin. Mä stressaten jo seuraavan päivän muuttoa pidin tuota erittäin huonona enteenä, että jokin meni jo muuton ensimetreillä noin pieleen. 

Muutama muukin asia ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja perjantaina stressasin varmaan enemmän kuin hetkeen. Mä jouduin luottamaan veljeeni muuton sujumisessa aivan liikaa ja ehkä yhdet elämäni hitaimmat tunnit olivat odotella tavarakuorman ja muuttoavun saapumista Porista Helsinkiin ilman mahdollisuutta itselläni vaikuttaa. Tavaramäärä oli näyttänyt pakattuna todella pieneltä määrältä, mutta olipa veljeni joutunut hakemaan ekstraksi peräkärryn pakettiauton perään ja sepä sitten vielä lisäsi jännitystä siitä, että tuleeko kaikki mahtumaan uuteen asuntoon. 

Tavarat saatiinkin melkoisen nopeasti raahattua seitsemänteen kerrokseen, joka kävi hissistä huolimatta melkoisena urheilusuorituksena. Perjantaina en tosin jaksanut enää alkaa purkamaan tavaroita vaan jätin ne odottamaan seuraavaa päivää ja levännyttä mieltä. Sainkin lauantaiksi ihanan ensimmäisen vieraan uuteen asuntoon Sarasta, joka myös toimi erinomaisena apuna asunnon laittamisessa ja tavaroiden purkamisessa. En olisi kyllä yksin saanut niin paljon aikaiseksi niin nopeasti vaan luultavasti suurinosa tavaroista olisi vieläkin pakattuina ilman Saran apua. 

Ehdittiin myös purkamisen lisäksi tehdä mukaviakin asioita ja tutustua paremmin mun uuteen asuinympäristöön. Käytiinpä keskustassakin kuuntelemassa Red Hot Chili Peppersiä Kaisaniemenpuistossa. Oli jotenkin ihanan rentouttavaa, että en joutunut ensimmäistä yötäni uudessa asunnossa viettämään yksin ja että joku jaksoi kuunnella mun fiiliksiä heti muuton yhteydessä. 

Mun fiilikset muuttoa kohtaan ovat vaihdelleet aika reippaasti. Mä en oikein ole vieläkään sisäistänyt sitä, etten tule ikinä enää palaamaan mun vanhaan asuntoon tai sitä, etten ole vain vierailulla Helsingissä vaan tarkoituksena olisi asua täällä useampi vuosi. Mulla on kokoajan sellainen nakutus päässä, että pian pitäisi lähteä jo takaisin kotiin kunnes muistan, että tämä on nyt mun koti. Oon onneksi viettänyt aika paljon aikaa Helsingissä isoäitini luona, joten kaupunki itsessään on sellainen tuttu, mutta silti se tuntuu samaan aikaan niin vieraalta ja uudelta. 

Kuten sanoin jo muuttofiiliksiä käsittelevässä postauksessa, olen erittäin innoissani aloittamassa tätä uutta vaihetta elämässäni ja odotan innolla, että mitä kaikkea nämä tulevat kuukaudet tulevat pitämään sisällään. Sen jo tiedän, että erittäin kiireisenä mut tulee pitämään kaikki erinäiset asiat, mutta se ei haittaa yhtään. Saa nähdä, millaiset fiilikset mulla on lauantaina, kun pääsen päivän verran takaisin Poriin käymään töiden merkeissä. Mulla iski melkoinen ikävä sinne tässä eräänä iltana varsinkin, kun sieltä torstaina lähtiessäni en muistanut kunnolla sitä hyvästellä. Jotenkaan mieli ei silloin käsittänyt tämän muuton lopullisuutta. 
Tämä muutto oli henkisesti paljon raskaampi kuin aluksi olisin voinut kuvitella ja kuten sanoin, ajatustyö on vielä melko keskeneräinen. Näitä fiiliksiä tulee varmasti blogiinkin satunnaisesti, mutta ensi postauksissa lupaan palata takaisin hieman kevyempiin aiheisiin ja Pori -aiheisia postauksiakin on vielä muutama varastossa eli vaikka Pori ei ole enää mun elämässä tulee se vielä hetkisesti muisteluina blogiin. 

Mitäs teille kuuluu? ♥