Muuttoblogi: lähenevä muutto

Luultavasti moni huomasi uudesta opiskelupaikastani kertovassa postauksessa, että uusi kouluni tulee sijaitsemaan Helsingissä, mikä tarkoittaa muuttoa pois Porista. Nyt tuo muutto on puolentoista viikon päästä edessä ja sen vuoksi blogissa tulee olemaan muutama muuttoon liittyvä postaus Muuttoblogi -tagilla. Päätin aloittaa kyseiset postaukset pohjustamalla vähäsen fiiliksiä liittyen muuttoon ja varsinkin sen pohjimmaisen syyn, miksi päädyin hakemaan kouluihin kaikkialle muualle kuin Poriin. 


Pori on ollut mulle koti jo yhdeksän vuoden ajan, mutta Porin lähettyvillä olen asunut jo yhteensä 15 vuotta. Tuossa ajassa olen rakastanut kotikaupunkiani enkä olisi koskaan voinut kuvitella täältä lähteväni pois. Täällä olen kokenut elämässäni tuhansia huippuhetkiä, tavannut ihania ihmisiä ja saanut rauhassa etsiä itseäni. Näihin vuosiin on mahtunut kaiken hyvän lisäksi myös niitä ikäviäkin asioita, mutta vielä hetki sitten nuo kaikki hyvät asiat hyvitti ne pahat asiat. Mikä siis muuttui?

Jokainen on varmasti joskus kuullut sanonnan, jonka mukaan täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Itse voin todistaa tuon pitävän täysin paikkansa. Mä olen jo useamman vuoden kokenut etten ole ihan täysin onnellinen, mutta en koskaan osannut oikein osoittaa sitä kohtaa, mistä se johtui. En, kunnes aloin käymään säännöllisesti ja pidempiä aikoja Tampereella. Silloin ymmärsin, että se onnetomuus johtui tästä paikasta. Kodista. Ja pian huomasin etten halua palata takaisin kotiin. Eikä se tuntunut enää edes kodilta. Olin yhtäkkiä tunteellisesti koditon. 

Mullahan oli keväällä useamman viikon blogitauko ja mainitsin silloin vain tapahtuneen ikäviä asioita, joiden vuoksi koneen avaaminen tuntui ylivoimaiselta. Oikeasti mä romahdin ihan täysin siihen ajatukseen, että paikka jota pidin kotinani ei siltä enää tuntunut. Oikeastaan päinvastoin. Mun oli pakko karata Tampereelle pohtimaan kuinka voisin muuttaa tilanteen paremmaksi. Silloin mielessäni kirkastui tuo päätös hakea muualle opiskelemaan, joka on johtanut mut siihen pisteeseen, että olen ihan oikeasti muuttamassa pois Porista. 

Mä olen tästä muutoksesta ihan älyttömän innoissani ja olen saanut sitä kaipaamaani helpotusta ajatuksiini. Itseasiassa muuton varmistuessa näin taas Porin sinä ihanana kaupunkina, mikä se oikeasti on, enkä enää kokenut samanlaista ahdistusta, sillä tiedän saavani etäisyyttä tähän paikkaan. Haluankin antaa mulle ja Porille juuri sitä välimatkaa, jotta voidaan vielä joskus olla ystäviä, jonka luokse palaan uudelleen ja uudelleen tervehtimään. Tänne jäävät kuitenkin mun rakkaat muistot, muutama rakas ihminen sekä useita itselleni tärkeitä paikkoja. Nyt olenkin lähiviikot kiertänyt Poria ympäriinsä graduation gogglesit silmillä (himym referenssi...). Käytiin myös Ulvilassa pyörähtämässä kuvailemassa Friitalan Nahkatehtaalla, jossa olen aikoinaan suorittanut oman rippikouluni. 

Tietenkin hyvien fiiliksien lisäksi olen saanut kokea ikäviäkin fiiliksiä muutosta. Mua pelottaa näin suuri muutos, kuten varmaan jokaista pelottaisi. Stressaan, että meneekö kaikki hyvin ja mietin iltaisin, että mitä jos en sielläkään tunne oloani kotoisaksi. Mitä jos en ikinä löydä paikkaa, jota kutsua kodiksi? En väitäkkään heti muutettuani tuntevani uutta asuntoa kodiksi, mutta toivon sydämestäni, että jossain vaiheessa voisin niin tuntea. 

Olen myös joutunut tuntemaan syyllisyyttä omasta muuttoinnostuksestani, sillä elämässäni on muutama ihminen, joille mun muuttaminen on hieman hankala käsittää. Näkeminen harvenee ja välimatka pitenee, joten heille on tullut fiilistä, että haluan myös heistä kauemmas, vaikka siitä ei ole kyse. On vaikeaa hillitä omaa intoa ja vakuuttaa kokoajan, ettei mun muuttaminen muuta suhteita näihin ihmisiin. Mulla on kuitenkin tullut se hetki elämässä, jolloin mun on pakko ajatella ainoastaan omaa onnellisuuttani, vaikka välitän läheisistäni paljon. 

Tällä hetkellä fiilikset ovat erittäin haikeat, erittäin innostuneet ja erittäin pelokkaat. Nuo kaikki fiilikset tulvii mussa samanaikaisesti mun kääntäessä tämän uuden sivun mun elämässä. Joskus on vain pakko uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja toivoa löytävänsä elämälleen sen oikean suunnan. Tulen varmasti jakamaan myös muuton jälkeisiä fiiliksiä blogissa, sillä tämä koko vaihe elämässäni on yksi suurimpia muutoksia ikinä. Ja vaikka mua kuinka pelottaa ja jännittää, en aio perääntyä vaan selviydyn voittajana tästä!

Onko teillä muutoksia edessä? ♥ 

Ps. Kertokaa ihmeessä kommenteissa, jos teillä on mitään toiveita muuttoblogien suhteen :)

10 kommenttia

  1. Voin niin samaistua tähän! Viimeisinä vuosina mun aiemmassa kotikaupungissa en tykännyt siellä oikein mistään mutta nyt pari vuotta muualla asuneena sinne on ihana palata. Sen koko kaupungin näkee ihan uusin silmin ja nostalgiaryöpyltä ei voi välttyä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ♥ Mä niin odotan kanssa, että myöhemmin tänne palatessani tunnen vain nostalgiaa ja näen tämän sellaisena kun tämä oikeasti on :) Ihanaa, että säkin olet päässyt muuttamaan pois kotikaupungista, jossa et enää viihtynyt :)

      Poista
  2. Ihanaa, että pääset uusiin luoviin mestoihin ja tänne on sitten aina kivempi palata, kun pääsee vähän ikävöimään <3 Pitääkin käydä nahkatehtaalla itse kuvailemassa, miten en oo ikinä tajunnut käydä siellä, vaikka elämäni asunut aivan naapurissa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emmi ♥ Tulen varmasti ikävöimään Poria, mutta kauempaa se on helpompaa :) Kannattaa kyllä ehdottomasti käydä tuolla kuvailemassa! Sieltä löytyy paljon kaikkia mielenkiintoisia kuvauspaikkoja :)

      Poista
  3. Mä ainakin luen mielelläni kaikki muuttojuttuja :) Ja ihana kun pääset muuttamaan <3 Varmasti lisää onnellisuutta jos kotona ei enää ole hyvä olla. Toivon ja uskon, että kaikki menee varmasti hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Niina ♥ Mäkin toivon, että kaikki menee suunnitelmien mukaan! :) Ja ihana kuulla, että sua kiinnostaa nää muuttopostaukset ♥

      Poista
  4. Mahtavaa, että oot tehnyt rohkean päätöksen ja päättänyt tehdä muutoksen elämässäsi, jos susta kerta on tuntunut, ettet ole täysin onnellinen :) Niin sitä pitääkin elämässä toimia ja uskaltaa heittäytyä! Ainahan Poriin pääsee takaisin, jos sellainen fiilis iskee, joten vaikeina ja haikeina hetkinä voi lohduttautua sillä, ettei kyse ole kuitenkaan mistään lopullisesta. Paljon tsemppiä muuttoon! ♥ Mäkin mielelläni lueskelen muuttojuttuja ja muistelen omia fiiliksiä esim.viime kesältä, jolloin viimeksi itse muutin.

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erika ihanasta kommentista ♥ Todellakin pitäisi enemmänkin uskaltaa irroittautua niistä ikävistä ja onnettomaksi tekevistä asioista! :)

      Poista
  5. Kivaa muuttoa ja tsemppiä, eiköhän se mee hyvin! Varmasti välimatka tekee ihan hyvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Välimatka ainakin avaa silmiä ellei muuta :)

      Poista