Yksityisyyden raja

Blogeja lukiessa tulee helposti sellainen olo, että tekstien perusteella bloggaajan voisi tuntea läpikotaisin varsinkin, jos bloggaaja kertoo omasta elämästään ja ajatuksistaan avoimesti. Itse olen myös todella avoimesti puhunut blogissa omista kuulumisistani sekä jakanut ajatuksiani ja mielipiteitäni useasti. Samanlainen olen myös tosielämässä blogin ulkopuolella eli mun on helppo liittyä keskusteluun ja tuomaan siihen niitä omia kokemuksiani ja ajatuksiani avoimesti. 

Mutta haluatteko kuulla salaisuuden? Mä en ole oikeasti niin avoin ihminen. Mä pidän erittäin paljon tärkeitä ajatuksiani ja kokemuksiani sisälläni enkä kerro niitä kuin oikeasti tärkeimmille ihmisille. Pystyn helposti antamaan ajatuksiani aiheeseen, joka ei itselleni tunnu niin vakavalta, mutta joka jollekkin toiselle voi olla. Kertomalla haavoittavia ja avoimia asioita sellaisista aiheista tuovat mulle avoimen ihmisen maineen, mikä mua välillä huvittaa ja saatan mielessä miettiä, että tietäisitpä vaan. Toisaalta se, että mua pidetään avoimena ihmisenä toimii loistavana suojakeinona niille oikeasti itselleni aroille asioille, joita en edes omassa mielessäni aina halua ajatella. 
Postauksen tarkoituksena ei tosin ole lällättää, että kuinka pystyn pitämään salaisuuksia blogin ulkopuolella vaan ennemminkin pohtia sitä, missä menee yksityisyyden raja. Ensimmäiset kaksi kappaletta olivat enemmänkin pohjustuksena sille, että me emme koskaan voi tietää, mitä ajatuksia ja tapahtumia toisen elämässä oikeasti on pelkän blogin tai sosiaalisen median takana. Olen parilla keskustelupalstalla törmännyt keskusteluihin tunnetummista bloggajista ja siellä keskustelijat kirjoittavat asioita näistä bloggaajista ihan kuin he pystyisivät lukemaan heidän ajatuksiaan. Siellä kritisoitiin, jos bloggaaja on muuttanut mieltänsä jostain asiasta, jättänyt kertomatta jonkin 'tärkeän' asian itsestään tai siloitellut elämänmuutostaan tiivistelmänä. Näissä keskusteluissa mua on eniten järkyttänyt se, että bloggaajan oletetaan kertovan ihan kaiken itsestään, jotta keskustelupalstalla voitaisiin myöhemmin kritisoida kummin päin vaan asiaa, koska kirjoittamaton sääntö palstalla kieltää kaiken mukavan ja positiivisen ajatuksen jakamisen bloggaajasta. 

Miksi bloggaaja olisi tilivelvollinen kirjoittamaan blogiin jokaikisen asian itsestään menettäen yksityisyytensä? Blogin kirjoittaja on itse vastuussa tuottamastaan tekstistä ja sisällöstä ja siten myös ainoa, joka saa päättää, missä se yksityisyyden raja itsellään menee. Jokaisella bloggaajalla se raja kulkee eri kohdassa ja osalla sensaatiohakuisimmista sitä rajaa ei välttämättä ole ollenkaan. Mun mielestä jokaisen pitäisi kunnoittaa bloggaajan päättämää linjaa omaa yksityisyyttään kohtaa, sillä kuitenkin omaan blogiin tuodaan jo valmiiksi melko avoimesti omia asioitaan. Ja, vaikka toisella se oma avoimuuden määritelmä olisikin eri, ei se tarkoita, että bloggaajan tulisi kertoa avoimesti asioista, jotka tuntuvat kiusallisilta kertoa. Tietenkin aina saa kysyä niitä haastavampiakin kysymyksiä, mutta silloin myös täytyy kunnioittaa bloggaajan päätöstä olla vastaamatta niin henkilökohtaisiin kysymyksiin. 
Itse olen ainakin mielessäni pystyttänyt oman yksityisyyden rajan, joka jakaa niitä asioita, joista voin puhua blogissa ja, joita en ikinä kertoisi. Tietenkin raja liikkuu kokoajan edestakaisin elämän viedessä ja olenkin jakanut blogiin myös sellaisia ajatuksia, joita en välttämättä olisi voinut kuvitella jakavani aloittaessani bloggaamista. Sama pätee myös toisinpäin eli olen jälkeenpäin katunut joitain mainitsemiani asioita, jotka nykyään tuntuvatkin liian henkilökohtaisilta. Kirjoitettua ja julkaistua ei koskaan saa takaisin, joten nykyään pyrin pohtimaan tarkemmin postauksia ja, miltä ne voisivat tuntua lukea muutaman vuoden päästä. Olen myös melkein alusta asti päättänyt pitää itselleni läheiset ihmiset blogin ulkopuolella, joten siksi ei kuvissa useinkaan esiinny muita kuin minä itse. Muutenkin kirjoittaessani läheisistäni en kerro mitään ylimääräistä tai sellaista, mitä tiedän, etteivät he haluaisi löytää mun kirjoittamana. 

Tietenkin niiden henkilökohtaisempien tekstien jälkeen saadut positiiviset ja samaistuvat kommentit ovat ehkä arvokkainta bloggaamisessa. Tieto siitä, että on jakanut jonkin henkilökohtaisen ja aran ajatuksen, josta voi jollekkin toiselle olla hyötyä ja tukea, tuo itsellekin hyvän fiiliksen. Jatkan siis edelleen myös niistä henkilökohtaisemmista aiheista kirjoittamista oman yksityisyyteni rajoissa sekä omalla mukavuusalueellani. 
Missä teillä menee yksityisyyden raja sosiaalisessa mediassa? ♥

Kuvat: S, Ane
Kuvauspaikka: Pispala, Tampere

10 kommenttia

  1. Tämä on asia, jota varmasti jokainen bloggari jossain vaiheessa miettii: missä menevät yksityisyyteni rajat, mitä en kirjoita ja miten paljon kirjoitan lähipiiristä. Itse kysyn mieheltä joka kerta luvan, ennen kuin mainitsen hänet blogissani. Blogi on aina illuusio, yhden elämän tarinallistettu versio, eikä se ole päiväkirja, vaikka lukija kuvittelisikin tietävänsä kirjoittajasta kaiken. Kuka edes haluaisi kertoa kaikkea! Ei mun elämä ja ajatukset ainakaan niin mielenkiintoisia ole, että kaikesta pitäisi raportoida :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, samaa olen miettinyt, että ei kenenkään elämä ole niin mielenkiintoista, että kaikki pitäisi raportoida :D Ihan mahtavasti kirjoitettu tuo blogin oleminen illuusio, koska se pitää ihan täysin paikkansa :) Tätä tulee varmasti usein mietittyä ja mun mielestä kuuluukin ihan perusteisiin kysyä blogissa kirjoitettavilta ihmisiltä lupaa mainitsemiseen :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus :) Oon ihan samaa mieltä siitä, että jokaisella bloggaajalla on oikeus vetää yksityisyyden raja juuri siihen mihin haluaa eikä kenelläkään pitäis olla siihen mitään nokan koputtamista. Monesti lukijat tuntuvat unohtavan sen tosiasian, että siellä ruudun toisella puolella on aivan tavallisia ihmisiä, joilla on aivan tavallisia tunteita ja joita loukkaa enemmän tai vähemmän, jos heidän kaikkia yksityisasioitaan riepotellaan ympäri keskustelupalstoja. Vaikka kuinka joku sanoisi ettei sellainen tunnu missään niin eipä se ainakaan kenestäkään mukavaa ole ja mieltä ylennä, se on varmaa. Ymmärrän, että ihmiset on luonnostaan usein aika uteliaita ja myönnän sellaisia uteliaita fiiliksiä tulevan välillä itsellekin lukijan roolissa, mutta kunnioitan silti bloggaajien rajoja ja pysähdyn myös usein tollaisessa tilanteessa miettimään, että olisinko itsekään valmis jakamaan vastaavan asian itsestäni julkisesti nettiin, josta sen voi lukea ihan kuka tahansa - useimmiten vastaus on ei. Itse tosiaan en bloggaaja oo enkä sitä kautta millään tavalla tunnettu tai ainakin keskivertoa tunnetumpi/seuratumpi, mutta silti oon nykyään tiukka rajoistani. En jaa (enää) somessa asioita, joita en vois kertoa kelle tahansa vastaantulijalle kadulla. Mun mielestä se on ihan hyvä juttu, koska kun jotain laitat kerran nettiin, sitä ei voi koskaan perua ja se voi periaatteessa levitä siellä ikuisesti.

    Onpa muuten kivoja kuvia taas, tosi ihana asukin! ♥ Ja mahtava kuvauspaikka teillä ollut, Pispala ja Pyynikki on ehkä upeimmat paikat Tampereella jos multa kysytään :)

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Erika ♥ Mukava kuulla sun mietteitä blogien lukijana asiasta, sillä usein bloggaajana ei osaa ihan täysin miettiä asioita lukijan kantilta, vaikka lukisi itse paljon blogeja :D Itse olen myös todella utelias ihminen, mutta en koskaan silti toivoisi kenenkään yksityisasioita puitavan keskustelupalstoilla... :/ Mun mielestä juuri tuo, että mitä voisit kertoa vastaantulijalle on hyvä keino miettiä niitä omia rajojaan somessa! :) Itsellä on blogissa se raja melkolailla se, että mitä voisin kertoa ihmiselle, johon olen juuri tutustunut. Ja kuten alkuun sanoin, että voin kertoa avoimesti asioista, joista uskon muille olevan hyötyä vertaistukena yms.

      Joo Pispala on kyllä niin upea paikka ♥ En oo varma oonko käynyt Pyynikillä :D

      Ihanaa sunnuntain jatkoa sulle Erika ja mukavaa alkavaa viikkoa ♥

      Poista
  3. Tosi hyvin kirjoitettu postaus, joka pisti oikeasti ajattelemaan omaakin bloggaamista. Mulla itselläni on kyllä aika selkeäksi piirtynyt raja kehittynyt tässä vuosien varrella, vaikka toki siitä tulee välillä vähän poikettuakin :) Mutta on monia asioita, mistä en kuuna päivänä kirjottaisi blogiin, vaikka kuinka mehevää tekstiä voisi syntyä :D Kaikki kun ei tosiaan ole kiinni klikeistä, vaan siitä, että itse viihtyy bloginsa takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Mukava kuulla, että teksti sai ajattelemaan :) Hyvin sanottu tuo, että tärkeintä on viihtyä siellä bloginsa takana eikä kalastella pelkästään klikkejä! Raja on hyvä olla, mutta onhan se välillä hyvä liikkua siinä rajoillakin :)

      Poista
  4. Sä kirjoitat mun mielestä todella hyvin sun ajatuksista ja mielipiteistäsi! :) Ja nämä sun syvälliset postaukset ovat aina mielenkiintoisia ja moniin juttuihin on voinut samaistua! Nyt kun kirjoitan matkablogia, niin jaan yhä vaan vähemmän muita juttuja elämästäni. Silloin kun kirjoitin lifesstyle blogia, tuli enemmän kirjoteltua. Avoimillani olin kuitenkin silloin kun pidin blogia mielenterveysongemista ja parantumisestani. En häpeillyt juuri mitään, mutta mitä enemmän olen aikuistunut ja mitä kauemmin olen blogannut, sitä enemmän haluan pitää vain tiettyjä juttuja itselläni :) Matkoista taas haluan jakaa tyyliin kaiken :D

    Mielestäni jokainen päättää sen mistä kirjoittaa ja kuinka avoimesti :) Toki voi kysellä, mutta ei kaikkea tarvitse paljastaa. Ja aina kannattaa juuri muistaa, että blogi ei kerro kaikkea todellakaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Ihana kuulla, että on mielenkiintoisia lukea ja helppoja samaistua :) Matkablogiin ei varmastikaan tule niin paljon henkilökohtaisia juttuja kuin lifestyleen, mutta lifestylessäkin on helppo vetää rajoja liian henkilökohtaisiin juttuihin :) Uskon, että avoimuus blogissa mielenterveysongelmista ja paranemisprosessista on ollut terapeuttista itselle ja antanut myös paljon tukea samassa tilanteessa oleville ♥

      Poista
  5. Tosi tosi hyvä ja mielenkiintonen postaus ihanilla kuvilla maustettuna! ♥ Kirjotat niin hyvää tekstiä ja asiaa! Toi on ihan uskomatonta, miten ihmiset voi jollain keskustelupalstalla harmitella sitä, miten joku bloggaaja on "jättänyt kertomatta jotain oleellista". Ei tietenkään kenenkään tarvitse kertoa kaikkea, ja se että joku haluaa elämäänsä julkisessa blogissa jakaa muiden nähtäväksi ei tee kenestäkään tilivelvollista muille :) Muakin välillä hirvittää, kuinka tarkkaan jotkut tuntemattomat lukee ja tulkitsee munkin tekstejä ja tulee huomauttelemaan myöhemmin, jos kirjoitankin aiheesta vähän eri tyyliin kuin aiemmin :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Milla ♥ Tuo inhimillisyyden unohtaminen puhutaessa bloggaajista on ihan käsittämätöntä! Jokainen muuttaa tapojaan ja ajatuksiaan ajan myötä, joten on hirivittävää huomautella niitä muutoksia ihan niinkuin ei olisi itse koskaan muuttanut kantaansa jossain asiassa :D Ihanaa, kuinka sait hyvin tiivistettyä sen tärkeimmän pointin mun postauksen aiheesta ♥

      Poista