Syysmasennusta & Onnellisuuden tavoittelua

Tekeekö asia mut onnelliseksi tai viekö se mua lähemmäksi tavoitteita. Nämä kaksi asiaa on ne, mihin pyrin jokaisella tekemälläni päätöksellä ja teolla. Mä kirjoitin keväällä tämän postauksen liittyen onnellisuuteen ja siihen, etten ole hetkeen ollut täysin onnellinen. En väitä vieläkään olevani onnellinen mutten myöskään täysin onneton. Mun elämässä kuitenkin on niin paljon kaikkea hyvää, jotka tuovat mulle onnellisuuden tunnetta. 


Kyseisessä postauksessa pohdein, mistä se tunne onnettomuudesta johtui, mutta varmaa vastausta mulla ei vieläkään ole. Eikä sellaista yleispätevää vastausta varmaan edes ole olemassa. Mun elämästä löytyy useita onnen hetkiä ja onnistumisia, mutta myös niitä negatiivisia fiiliksiä sekä epäonnistumisia. Itseasiassa epäonnistumisia on suhteessa enemmän kuin onnistumisia, mikä puolestaan johtaa uusiin negatiivisiin fiiliksiin positiivisestä ajattelusta huolimatta. Jokaisen vastoinkäymisen kohdalla pyrin ajattelemaan ettei sitä oltu tarkoitettu tapahtuvaksi omalla osallani. Pään sisällä kuitenkin pieni ääni pyrkii horjuttamaan positiivisempaa ajattelua ja syyttämään itseäni jokaisesta epäonnistumisesta. 


Tuolloin keväällä tein päätöksen päästää irti kaikesta negatiivisesta mun elämässä, mutta suunnittelun tasolle sekin jäi. Mä oon aivan liian kauan antanut niiden huonojen asioiden vaikuttaa mun elämään, joten joko olen niihin aivan liian tottunut hylkäämään ne tai sitten ne ovat sellaisia asioita, joita kukaan ei elämästään pysty karistamaan. Oikea tapa olisi ennemmin oppia elämään niiden huonompienkin asioiden kanssa keskittyen vain hyviin puoliin ja samalla pyrkien muuttamaan ne huonotkin asiat hyviksi edes ajatuksen tasolla. Tietenkin ne huonot asiat elämässä, joista pääsee tahdonvoimalla eroon olisi hyvä siirtää elämän roskakoriin, jotta voi keskittyä juurikin kaikkeen hyvään sekä niihin huonoihin, jotka ovat harha-askelia onnellisuuden ja tavoitteiden havittelussa. 


Helsingissä ollessa kävin kummitätini kanssa kahvilla ja hänellä on ollut melko raskas vuosi takana. Siksi puheemme jossain vaiheessa kääntyi tunteistaan puhumisen tärkeyteen ja siihen, että joskus pimeimmillä hetkillä tulisikin löytää täysin ulkopuolinen henkilö kuuntelemaan. Mä myönnän käyneeni ihan ammattikuuntelijalla puhumassa mun asioita eri vaiheissa elämääni. Vaikka ystäville on helppoa puhua asioista, on silti paljon asioita, joita heille ei osaa puhua oikein. Siksi ulkopuolinen henkilö, jonka kanssa ei ole minkäänlaista tunnesidettä eikä henkilökohtaista suhdetta, voi olla kuuntelemiseen paljon parempi vaihtoehto, jotta asioista puhuu niiden oikeilla nimillä. Moni saattaa jäädä ajatuksiensa kanssa yksin ellei lähipiirissä ole ketään kuuntelemassa eikä osaa hakea ammattiapua ajatuksiensa läpikäymiseen. Silloin saattaa yhä helpommin jäädä vain sänkyyn makaamaan useaksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi... Tietenkin jokaiselle tulee välillä aikoja, jolloin se yksi päivä sängyssä tekemättä mitään voi auttaa purkamaan ikävää tilannetta ja sellaisen tunteen tullessa se tulisi tehdä mahdollisuuksien mukaan. Se on kuulemma täysin terve ihmisreaktio, kunhan se ei jatku pidempää aikaa. Itsellä sellainen fiilis tulee muutaman kerran vuodessa ja silloin helposti vietän kokonaisen päivän täysin pimennossa ihan kaikesta maaten sängyssä katsellen leffoja ja seuraavana päivänä olo on tuplasti parempi sekä energisempi. 
Entä mikä tämän mun postauksen tarkoitus oli? Halusin tehdä pienen jatkotarinan siihen edelliseen postaukseen ja kertoa, miten siitä hetkestä ollaan edetty tähän hetkeen. Halusin myös muistuttaa kaikkia, että ne pirteät, iloiset ja positiiviset mielet kääntyvät välillä myös sinne negatiiviselle puolelle eikä kenenkään elämä ole sitä täydellisyyttä, jonka voisi kuvitella pelkkien kuvien ja sosiaalisen median välityksellä. Lisäksi tärkeimpänä haluan muiden olevan itselleen armollisia ja muistavan syksyn synkkyyden tuoman hetkellisen masentumisen olevan normaalia. 

"How many times do I have to tell you
Even when you're crying you're beautiful too"

Kuvat: Ane, S
Kuvauspaikka: Härmälänsaari, Tampere

Ps. Muistakaa käydä kysymässä kysymyksiä TÄÄLLÄ. 

18 kommenttia

  1. Mäkin oon miettinyt joskus ammattilaisen kanssa puhumista, koska vaadin iteltäni niin paljon, että itsetunto kärsii ja se näkyy sitten kaikessa elämässä. En ole kuitenkaan päätynyt sinne, koska pystyn juttelemaan poikaystävän ja äitin kanssa mielestäni tarpeeksi hyvin. Näin syksyn tullen ajatukset on synkimmillään. Rentouttavaa syksyä sulle <3

    http://maijaviola.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista ♥ Se on hyvä, että sulla on poikaystävä ja äiti kuuntelemassa :) Tietenkin aina mahdollisuuden mukaan kannattaa myös ammattilaisen kanssa jutella varsinkin itsetunto-asioista, sillä ammattilainen osaa siirtää keskustelun ja ajatukset oikeaan suuntaan :) Ihanaa syksyä sulle myös ♥

      Poista
  2. Tiedätkös, säällä ja niin monilla muilla elementeillä on suuri vaikutus mielen hyvinvointiin! Liikunta, riittävät yöunet, säännöllinen vedenjuonti, vitamiinit ja rasvahapot, näillä kaikilla on niin suuri vaikutus sisäisesti ja henkisesti! Muistan kun itse taistelin väsymyksen kanssa, oli mielialakin aika ränneissä ja tuntui siltä, että kaikki kaatuu. Ja ylipäätänsä kun sellainen fiilis tulee, on muistettava kaiken sen jälkeen se, että sekin on vain tilapäistä :) Välillä vaan on niitä kausia kun kaikki on sieltä syvältä ja pienimmistäkin vastoinkäymisistä tuntuu murenevan aina vaan enemmän, olisi naurettavaa sanoa, että hymyile vaan kyllä se siitä, lopulta näistäkin hetkistä on vain päästävä eteenpäin jokaiselle itselleen hyväksi todetulla tavalla. Mahtavaa, että sä olet saanut juteltua ammattilaiselle kuin kavereillekin, tunteita ei tulisi ikinä pitää sisällään, puheella on suurempi voima kuin osaamme kuvitellakaan. Kaikkea hyvää sinne ja jättitsempit tietenkin <3 Toivottavasti syksy tästä vielä hetkeksi piristyisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihanasta kommentista Sofia ♥ Syksy kyllä kuluttaa aivan eri tavalla kuin muut vuodenajat ja silloin pitääkin osata huolehtia itsestään aivan paremmin :) Kaikki ihmiset ovat kyllä erilaisia ja käsittelevät asioita omalla tavallaan... Itselleni juurikin puhuminen ja positiivisesti ajattelu auttaa, vaikkei jollekkin toiselle auttaisikaan :) Tunteiden sisälläpito on kyllä haitallista, ihan oikeessa oot! Todella mahtavaa syksyn jatkoa sullekkin ♥

      Poista
  3. Tää oli hyvä ja rehellinen postaus! :) Oma-aika on tosi tärkeää ja se kun ei tee mitään koko päivänä auttaa oikeasti jaksamaan. Ja se, että on elämässä ihmisiä keille voi jutella auttaa myös. Ammattihenkilön apu on kyllä semmoinen mikä on mua auttanut todella paljon. On hyvä kun itse tiedostaa silloin ku ei oikeesti jaksa ja kaikki kaatuu päälle niin ottaa yhteyttä ammattiauttajaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ♥ Omaa aikaa tosiaan tarvitsee aina välillä saadakseen nollattua kaiken muun elämässään :) Kiva kuulla, että sullakin on ollut avuksi jutteleminen ammattilaislle ♥ Juttelemalla pääsee jo tosi pitkälle ongelmissaan ja huolissaan :)

      Poista
  4. Mahtava postaus ja kirjoitit asiaa!<3 Ps. Ihanat kuvat susta :)

    http://jeannays.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Joo, tähän elämään kuuluu huonot ajat ja niiden tuoma masentuneisuus. Varsinkin näin syksyllä nämä pimeät ajat ovat vaikeita, kaamosaika on juuri sitä miltä se kuulostaakin. Itse pidän virkeyttä ja iloista mieltä tekemällä itselleni tärkeitä asioita usein viikon aikana. Musiikki itselleni merkitsee äärettömästi, myös ruoka, uni, lepo ja liikuntaharrastukseni ovat avainasemassa omassa elämässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, elämällä on sekä hyviä että huonoja aikoja :) Se on hyvä, että sullakin on asioita elämässä, jotka tuovat virkeyttä ja iloa :)

      Poista
  6. Hyvää pohdintaa, aurinkoa päiviisi! :)

    VastaaPoista
  7. Hyvää ja samaistuttavaa pohdintaa! Mulla se negatiivisten tunteiden aiheuttaja on stressi. Mä oon stressaaja henkeen ja vereen, eikä se tee hyvää sitten millään tasolla. Pieni stressi on ookoo ja hyvästä aina tietyissä tilanteissa, mutta meikäläisen pitäisi päästä liiasta stressaamisesta eroon. Yhdessä vaiheessa mulla oli blogissa se jumiutumisen tunne, mutta siihen onneksi tää muutto auttoi! :D Mun elintavat ovat ainakin melko kuralla, ja veikkaan niillä olevan vaikutusta tähän jatkuvaan lagisuuteen ja väsymykseen.

    Tietysti negatiiviset jutut ovat osa elämää, siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri, mutta niitä täytyy tavalla tai toisella käsitellä, aivan kuten säkin sanoit. Mä en oo ikinä käynyt juttelemassa ammattilaiselle, vaikka parikin kertaa se on käynyt mielessä.

    Toivottavasti sun syysmasennus menee pian ohi, ja keksit jotain ihanaa ja rentouttavaa tekemistä tähän kalseaan loppusyksyyn♥ Muista, että mulle voit tulla juttelemaan jos siltä tuntuu, sillä melko samoja fiiliksiä myös tällä suunnalla :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihana kiitos ♥ Stressi kyllä on kaiken pahan alku ja juuri :/ Muutto on varmasti sellainen asia, joka tuo mukanaan uutta alkua ja freshimpää otetta kaikkeen :) Ja kuten sanoit, pieni stressi on hyväksi, mutta liiallisesta pitäisi osata päästää irti!

      Negatiivisiin mietteisiin on paljon helpompi jäädä vellomaan, joten siksi niistä tulisikin pyrkiä aina puhumaan. Tietty jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämäänsä jonkilaisia huonojakin aikoja ja jotenkin sitä kaikki yrittää peitellä aivan liikaa :D Ammattilaiselle puhuminen on toinen asia, jota tunnutaan häpeävän/peittelevän, vaikka se voi vain nopeuttaa huolien ja ongelmien selvimisessä, kun toinen osaa kysyä juuri ne oikeat asiat ja viedä sen ajattelun oikeaan suuntaan :)

      Kyllä tuo pari päivää netflixin kimpussa ilman muuta ajateltavaa vie syysmasennusta kauemmas! Ja ihana kuulla juttukaverista, me kun ei koskaan ollakkaan puhuttu montaa tuntia kahvin äärellä ;D

      Poista
  8. Hyvän postauksenhan sie kirjotit! :) Ja tsemppiä kaikkeen! <3 pohdin tänään omassakin blogissani, miten välillä stressaa ihan turhasta ja tuntee epäonnistumista, kun ottaa rennommin eikä ole kokoajan työntouhussa. Rentoilun salliminen itselle on kuitenkin todella tärkeää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Täytyy käydä kurkkimassa sunkin postaus :) Rentoilun salliminen stressaavina aikoina on todella vaikeaa, vaikka itselleen tulisi aina olla armollinen! Turhaan stressiin jää aivan liian helposti kiinni :/ Mukavaa ja rentouttavaa syksyä sulle :)

      Poista
  9. Sulla on ihana blogi! Liityin lukijaksi :)

    http://millatt.blogspot.fi/

    VastaaPoista