Viikonlopun syntymäpäiväjuhlat

Sunnuntaina mulla vierähti taas yksi vuosi lisää mittariin ja synttäreitä tulikin juhlistettua niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Ajattelin tulla jakamaan teille niitä parhaita paloja molemmista päivistä kuvien välityksellä ja jättää mulle tavanomaiset höpinät vähiin. 
 Kuohuvaa alkumaljaa J.P. Chenetin Rosé Sparkling Wine.
 Kattauksen teemana oli kultainen kimallus ja valkoinen sen ystävänä. 
 Synttärityttökin kimalteli mekossaan ja sopi teemaan.
 Tarjolla oli poppareita, mustikkamuffineita valkosuklaamoussella ja toffeepalloja. 
 Ilmapallotkin hohtivat kultaisina. 
 Neljälle katettiin eli vain lähimmät ystävät saapuivat paikalle. 
 Sunnuntaina käytiin hieman rennommin synttärilounaalla S:n kanssa. 
 Amarillon Sampler kahdelle.
Puhelin piippaili tasaisesti onnitteluja.  

Vuoden vanhempana olen erittäin tyytyväinen mukaviin synttäreihin ihanien ihmisten seurassa. Mä rakastan kaikkia teemajuhlia, joten ei ollut yllätys, että synttäreillä olisi jokin kimalteleva ja itseni näköinen teema. Viikonloppu hujahtikin erittäin nopeasti tämän vuoksi, mutta ihan mahtava viikonloppu on takana ♥

Muita teemojen rakastajia? Entä miten teidän viikonloppu sujui? ♥

5 x helppo Halloween asu

Halloweenin ollessa ihan nurkilla tulin esittelemään muutaman helpon idean pukeutumiseen. Monet suuntaavat Halloweenin aikaan baareihin, jonne ei kuitenkaan välttämättä halua pukea hirmuisen kallista naamiaispukua, joten kaikki nämä mun ehdotukset tuovat pientä twistiä ihan siihen normaaliin baarivaatetukseen. Alunperin mun piti kuvata nämä päällä, mutta kuvaajan ollessa kadoksissa ja itselaukaisimen tärähtäessä saatte ne tälläisinä 'lattiakuvina'. 
The Red Devil. Normaaliin vaatetukseen saa piirteitä paholaisesta iskemällä pirun sarvet hiuksiin ja samassa sävyssä punaiset korot jalkaan. Huuliin tietysti myös kirkasta punaista. Itse pukisin näiden seurana mustat korkeavyötäröiset farkut sekä mustan paidan, jotta pirun sarvien, huulien ja kenkien punaisuus korostuisi entisestään. 

Hiuspanta H&M, kengät China Girl, huulipuna Maybelline 470 Red Revolution ja huultenrajauskynä We Care Icon 5 True Red
Leopard. Samallailla kuin edellisessä paholaisen asussa, tuodaan asuun twistiä kengillä ja pannalla. Näiden seuraksi pukisin myös pelkkää mustaa tai puolestaan, jos leopardiprinttisiä vaatteita löytyisi kaapista niin sellaisia. Mustalla eyelinerilla tekisin vahvat kissanrajaukset silmiin sekä pienet viikset lähtemään nenältä. Lisäksi silmäluomelle ja sen viereen tekisin söpöjä leopardin täpliä niin kuin olen tässä muutaman vuoden takaisessa postauksessa näyttänyt. Tai Youtubessa (klik) on mukavan helppo tutoriaali.

Hiuspanta H&M, kengät NewYorker ja eyeliner H&M
Unicorn. Mulla tulee aina yksisarvisista mieleen sellainen puhtaus ja kimallus, joten yksisarvisen sarven kanssa pukisin päälleni hopeisen paljettimekon, valkoiset sukkahousut ja valkoiset kengät. Meikistä pyrkisin tekemään todella valoisan ja voisin highlighterilla käsitellä koko kasvot kimaltamaan. Hopeisella glitterillä tekisin silmiin rajaukset sekä maalaisin sillä huulet. Youtubessa useat meikkitutoriaalit keskittyvät kauniisiin sateenkaaren värisiin pastelleihin, joten myös ne sopisivat erinomaisesti yksisarvis -asuun. 

Hiuspanta H&M, mekko BikBok ja glitter Alyssa Ashley
Minnie Mouse. Jos nyt pukeutuisin kotona löytyvillä asioilla Minni Hiireksi, olisi mun korvat paljettiset ja hopeiset. Siksi myös rajaisin silmäni hopeisella glitterillä ja mustalla eyelinerillä tekisin hiirenviikset. Minnille ominaiseen tapaan tulisi kellohelmainen pallohame ja punaiset korkkarit. 

Hiuspanta Tiger, hame ompelijalla valmistettu, glitter Alyssa Ashley ja eyeliner H&M
Sugar skull. Tämä asu on yksi, mikä olisi ollut todella magee näyttää ihan kokonaisuudessaan. Hiuksiin tulee mahdollisimman iso kukkapanta ja kasvoille erityinen meikki, johon löytyy tutoriaaleja todella useita Youtubesta. Esimerkiksi tässä yksi melko helppo tutoriaali. Vaatetuksena mahdollisimman mustaa ja itse laittaisin kellohelmaisen tyllihameen sekä huuliin luumunväristä huulipunaa. 

Hiuspanta H&M, hame ompelijalla teetetty ja huulipuna Maybelline 365 Plum Passion.

Millaiseen asuun te pukeudutte Halloweenina vai juhlitteko ollenkaan? ♥

Syysmasennusta & Onnellisuuden tavoittelua

Tekeekö asia mut onnelliseksi tai viekö se mua lähemmäksi tavoitteita. Nämä kaksi asiaa on ne, mihin pyrin jokaisella tekemälläni päätöksellä ja teolla. Mä kirjoitin keväällä tämän postauksen liittyen onnellisuuteen ja siihen, etten ole hetkeen ollut täysin onnellinen. En väitä vieläkään olevani onnellinen mutten myöskään täysin onneton. Mun elämässä kuitenkin on niin paljon kaikkea hyvää, jotka tuovat mulle onnellisuuden tunnetta. 


Kyseisessä postauksessa pohdein, mistä se tunne onnettomuudesta johtui, mutta varmaa vastausta mulla ei vieläkään ole. Eikä sellaista yleispätevää vastausta varmaan edes ole olemassa. Mun elämästä löytyy useita onnen hetkiä ja onnistumisia, mutta myös niitä negatiivisia fiiliksiä sekä epäonnistumisia. Itseasiassa epäonnistumisia on suhteessa enemmän kuin onnistumisia, mikä puolestaan johtaa uusiin negatiivisiin fiiliksiin positiivisestä ajattelusta huolimatta. Jokaisen vastoinkäymisen kohdalla pyrin ajattelemaan ettei sitä oltu tarkoitettu tapahtuvaksi omalla osallani. Pään sisällä kuitenkin pieni ääni pyrkii horjuttamaan positiivisempaa ajattelua ja syyttämään itseäni jokaisesta epäonnistumisesta. 


Tuolloin keväällä tein päätöksen päästää irti kaikesta negatiivisesta mun elämässä, mutta suunnittelun tasolle sekin jäi. Mä oon aivan liian kauan antanut niiden huonojen asioiden vaikuttaa mun elämään, joten joko olen niihin aivan liian tottunut hylkäämään ne tai sitten ne ovat sellaisia asioita, joita kukaan ei elämästään pysty karistamaan. Oikea tapa olisi ennemmin oppia elämään niiden huonompienkin asioiden kanssa keskittyen vain hyviin puoliin ja samalla pyrkien muuttamaan ne huonotkin asiat hyviksi edes ajatuksen tasolla. Tietenkin ne huonot asiat elämässä, joista pääsee tahdonvoimalla eroon olisi hyvä siirtää elämän roskakoriin, jotta voi keskittyä juurikin kaikkeen hyvään sekä niihin huonoihin, jotka ovat harha-askelia onnellisuuden ja tavoitteiden havittelussa. 


Helsingissä ollessa kävin kummitätini kanssa kahvilla ja hänellä on ollut melko raskas vuosi takana. Siksi puheemme jossain vaiheessa kääntyi tunteistaan puhumisen tärkeyteen ja siihen, että joskus pimeimmillä hetkillä tulisikin löytää täysin ulkopuolinen henkilö kuuntelemaan. Mä myönnän käyneeni ihan ammattikuuntelijalla puhumassa mun asioita eri vaiheissa elämääni. Vaikka ystäville on helppoa puhua asioista, on silti paljon asioita, joita heille ei osaa puhua oikein. Siksi ulkopuolinen henkilö, jonka kanssa ei ole minkäänlaista tunnesidettä eikä henkilökohtaista suhdetta, voi olla kuuntelemiseen paljon parempi vaihtoehto, jotta asioista puhuu niiden oikeilla nimillä. Moni saattaa jäädä ajatuksiensa kanssa yksin ellei lähipiirissä ole ketään kuuntelemassa eikä osaa hakea ammattiapua ajatuksiensa läpikäymiseen. Silloin saattaa yhä helpommin jäädä vain sänkyyn makaamaan useaksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi... Tietenkin jokaiselle tulee välillä aikoja, jolloin se yksi päivä sängyssä tekemättä mitään voi auttaa purkamaan ikävää tilannetta ja sellaisen tunteen tullessa se tulisi tehdä mahdollisuuksien mukaan. Se on kuulemma täysin terve ihmisreaktio, kunhan se ei jatku pidempää aikaa. Itsellä sellainen fiilis tulee muutaman kerran vuodessa ja silloin helposti vietän kokonaisen päivän täysin pimennossa ihan kaikesta maaten sängyssä katsellen leffoja ja seuraavana päivänä olo on tuplasti parempi sekä energisempi. 
Entä mikä tämän mun postauksen tarkoitus oli? Halusin tehdä pienen jatkotarinan siihen edelliseen postaukseen ja kertoa, miten siitä hetkestä ollaan edetty tähän hetkeen. Halusin myös muistuttaa kaikkia, että ne pirteät, iloiset ja positiiviset mielet kääntyvät välillä myös sinne negatiiviselle puolelle eikä kenenkään elämä ole sitä täydellisyyttä, jonka voisi kuvitella pelkkien kuvien ja sosiaalisen median välityksellä. Lisäksi tärkeimpänä haluan muiden olevan itselleen armollisia ja muistavan syksyn synkkyyden tuoman hetkellisen masentumisen olevan normaalia. 

"How many times do I have to tell you
Even when you're crying you're beautiful too"

Kuvat: Ane, S
Kuvauspaikka: Härmälänsaari, Tampere

Ps. Muistakaa käydä kysymässä kysymyksiä TÄÄLLÄ. 

Kävelyllä merten päällä

Lauantaiaamuna nauttiessamme aamukahvejamme selasin samalla Facebookia ja eteeni ilmestyi Satakunnan Kansan artikkeli, jossa kerrottiin pienestä ilmastollisesta ihmeestä. Yyterin lähistöllä merivesi oli laskenut niin matalalle, että oli mahdollista kulkea kävellen merenpohjaa pitkin Munakarille, joka on pienehkö saari n. kilometrin päässä Yyterin rannasta. Laitettiinkin siltä istumalta vaatetta päälle ja suunnattiin tuonne rantaan. 


Meidän lisäksi muutama muukin oli päättänyt kuluttaa lauantainsa ulkoilemalla raikkaassa meri-ilmassa. Käveltiin eka Yyterin rantaa pitkin reilut pari kilometriä tuonne särkän alkuun, josta aukesi tuo väylä saarelle. Pari päivää aiemmin sinne oli päässyt todella vaivattomasti ilman, että kumisaappaisiin olisi pitänyt varautua ja väylän alku olikin erittäin helppokulkuista vaikkakin kivistä. Puolivälissä matkaa saikin jo hieman katsoa askeliansa, sillä askeleet tuli osua pienille kasoille kiviä. Ja harmiksemme loppua kohden oli vettä kerennyt kerääntymään niin, että seuraavalle kivelle olisi saanut loikata aikamoisen matkan, joten käännyttiin takaisin päin. Muuten olisi varmasti voitu jatkaa matkaa, mutta S:llä oli ainoastaan lenkkarit, jotka kastuessaan ei olisi kovinkaan mukavat olleet sekä mukana olleet puhelimet ja kamera eivät olisi kovinkaan olleet turvassa tippumiselta loikkauksien aikana. 

Tuo oli kuitenkin kokemuksena oikein mahtava vaikkei ihan perille saakka päästy. Mukavinta oli huomata, että juroina pidetyt porilaiset juttelivat tuolla keskenään tuntemattomillekkin. Keskustelunaiheina olivat pääasiassa koko tämä luonnonihme, sää muutenkin sekä se, että missä vaiheessa kannattaa kääntyä ellei kumppareita ollut jaloissa. Ja tietenkin tien antaminen rivakammin liikkuville. Ja useat tietenkin ikuistivat matkaansa merten keskellä ja takana tulevat rauhassa odottelivat eivätkä ängenneet kuviin. Kyl Poris vaa o nii mukavaa ja mu pori o kaunis ♥

Onneksi blogini ei ole millään tavalla muotiblogi, sillä ulkoiluvaatteeni eivät kyseistä kategoriaa täyttäisi. Aika yllättävän nopeasti päästiin kotoa lähtemään, vaikka tuota yhtä saa aina odottaa ikuisuuden. Koska oltiin merelle menossa, aattelin siellä tuulevan jonkinverran, joten lämmin takki, pipo, hanskat ja muhkea huivi olivat välttämättömät. Kengiksi valikoin tukevat gore-tex kengät, jotka ei haittaa, vaikka vähän kastuisivat ja jotka eivät ole liukkaat märillä kivillä. Meikkiäkään tuolla ei kaivattu ja hiuksien letittäminen piti ne poissa tieltä. Muoti voitiin jättää väliin mukavuuden tieltä ja sitä mun oloni oli koko parituntisen ulkoilun ajan; mukava. 
Olen blogissa varmaan miljoonat kerrat kertonut meren olevan itselleni tärkeä ja siksi tämä kokemuskin nousi nopeasti yhdeksi tämän vuoden parhaimmista. Mä nautin kyllä juuri tälläisistä ihan pienistä jutuista elämässä ♥

Miten teidän viikonloppu sujui? ♥

Ps. Käykää lisäilemässä kysymyksiänne tänne

Mitä te haluaisitte tietää?

Nyt olisi teidän lukijoiden vuoro kysyä multa, mitä ikinä haluatte. Välillä huomaa, että ne mielenkiintoisimmat ja lukijoita kiinnostavat asiat saattavat jäädä mainitsematta blogissa, joten kysymyspostauksen avulla toivottavasti sellaisiin asioihin saatte vastauksen. Toteutan vastauspostauksen marraskuun puolella joko kirjoittaen tai videolla riippuen kysymysten määrästä/laadusta. 
Joten nyt saa esittää kysymyksiä kuun loppuun eli 31.10. saakka!

Heppakuvia ja muita positiivisuuksia

Mulle on todella tärkeätä kerätä niitä pieniä arjen positiivisuuksia pahan päivän varalle ja jakaa niitä myös blogissa tuomaan hymyä muidenkin huulille. Itse ainakin rakastan lukea ihania tarinoita muiden blogeista ja Internetistä ylipäätänsä. Mun kaikki positiivisuus -postaukset löytyvät muuten täältä. Mennäänpä siis niihin mun positiivisuuksiin viime ajoilta: 
♥ Kaunis syksy. Se lämmittää ainakin omaa mieltä jokaikinen kerta, kun näen puiden väriloiston ja maahan pudonneet lehdet rapisee jalkojen alla. 

♥ Kerrospukeutuminen ja kauniit syystakit. Tätä mä olen odottanut jo useamman viikon, että pääsee kerrostautumaan kaikilla mukavilla vaatteilla ilman, että tulee kuuma. Ja nopealla kauppareissulla voi käydä ilman rintsikoita, sillä paksun syystakin alta niiden puuttumista ei huomaa kukaan!
♥ Helsingissä ollessa sain todella pitkästä aikaa viettää laatuaikaa rakkaan mummini kanssa. Siinä on sellainen henkilö kenelle voin puhua ihan mistä tahansa ja joka jakaa kyllä varmasti kaikki asiansa mulle huolimatta siitä kuinka nolostuttavia ne ovat. Vai kuinka monen muun mummi kertoilee kaikista elämänsä miehistä?

♥ Näin myös pitkästä aikaa kummitätiäni kahvin merkeissä. Mun mielestä on jotenkin ihanaa, että nykyään kummitädin kanssa nähdessä tuntuu kuin kaksi ystävätärtä näkisi ja jutellaan ihan kaikesta elämässä. 
♥ Olin syyskuun puolella kuvailemassa ihanaista Maariaa ja Mimmi -hevosta. Kuvia tuli räpsittyä toista sataa ja pääsin ensimmäistä kertaa uudella kameralla kuvailemaan hieman vauhdikkaampaa liikettä. Ja olihan mun mallitkin kaunokaisia!

♥ Muutenkin se, että olen päässyt paljon lähiaikoina kuvailemaan erilaisia juttuja kameralla. Eihän sitä oikein muuten kehity kuvaamisessa, kuin vain kokeilemalla erilaisia asioita ja kuvaamalla paljon. 
♥ Tampereella ollessani kerettiin näkemään Anniinan kanssa parikin kertaa. Jotenkin on mukavaa päästä höpöttämään blogijuttuja sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää asiat täysin ja, joka ei aiheeseen ihan heti kyllästy. Ja mehän molemmat voitaisiin useampikin tunti puhua bloggaamisesta kahvikuppien ääressä... Käytiin myös toisella kertaa kuvailemassa hieman kuvia, joita piakkoin on blogissakin nähtävissä ;)

♥ Mun mieltä ilahdutti todella paljon eräs kuski Tampereella. Olin punaisissa tien toisella puolella bussipysäkistä, kun huomasin mun bussin saapuvan pysäkille. Koska mun vasemmalta puolelta ei tullut autoja, menin punaisia päin keskikaistaleelle odottelemaan vihreitä, mutta eräs kuski luultavimmin huomasi mun kiireen ja pysähtyi KESKELLE risteystä päästääkseen mut menemään päin punaisia keritäkseni bussiin. 
♥ Kerkesin Helsingissä treffailemaan Katankin kanssa kahvilla. Naureskelinkin Snapchatissa, että mun ensimmäiset viisi päivää Helsingissä olin päivittäin kahvilassa jonkun kanssa. Mutta ihanien ystävien ja sukulaisten kanssa ei voisi kuvitella parempaa ajanviettotapaa kuin suloisessa kuppilassa kuumien juomien äärellä. 

♥ Nähtiin myös erittäin pitkän ajan jälkeen muutamien ihanien tyttöjen kanssa. Ihanaa oli myös huomata, että pitkästä ajasta huolimatta tuntui ettei aikaa viime näkemisestä ollut kulunut yhtään. Ehkäpä nyt muistettaisiin hieman useamminkin treffailla. 
♥ Erään illan tylsyyksissä aloin käymään läpi mun sähköpostilaatikkoa ja siivosin sieltä kaikki ylimääräiset roskiin sekä loin kansiot muutamille tietyn kategorian viesteille ja siirtelin ne niihin. Aikaa kului muutama tunti, mutta oli kyllä sen arvoista, sillä nyt mun sähköposti on siisti sekä se on helpompi pitääkin sellaisena. 

♥ Mun lähestyvät synttärijuhlat ovat myös pitäneet mielen korkealla. En ole muutamaan vuoteen pitänyt minkäänlaisia juhlia, joten oon ihan innoissani ostanut koristeita ja miettinyt teemaan sopivia syömisiä. Mä rakastan kaikkia teemajuhlia sekä erilaisia koristeita, joten ihan lempparipuuhaa mulle. 
Eikös vaan olekkin upeat mallit? ♥ 

Tuo mun reissurupeama Pori-Tre-Hki-Tallinna-Hki-Tre-Pori piristi kummasti ja toi mukanaan suuren määrän energiaa mun päästessä takaisin kotiin. Välillä on oikeasti hyvä lähteä hieman kauemmas kotoa, jotta arki ei tunnu niin yksitoikkoiselta. 

♥ Löysin kirpparilta todella suloiset tuikkukipot, joissa polttaa tuikkuja. Muutenkin rakastan, että iltojen pimetessä on ihana laittaa paljon kynttilöitä palamaan ja nauttia tunnelmavalaistuksesta, jonka ne aiheuttavat. 

Mitä ihanaa teille on tapahtunut lähiaikoina? ♥

Ajatuksiani bloggaamisesta

Useissa blogeissa on lähiaikoina puhuttu bloggaamisesta ja halusin laittaa oman lusikkani soppaan, sillä uskon näkökulmia asiaan löytyvän yhtä monia kuin bloggaajiakin on. Jokaisella on se omanlainen tapansa blogata, mutta myös lukea blogeja. Näistä mietteistä ajattelinkin jakaa omani vähän niin kuin vastauksena näihin muiden blogejen postauksiin. 
Aivan ensimmäisenä haluan kertoa omat ajatukseni blogimaailman täydellisyydeen tavoittelusta, jota itse en ainakaan tahallisesti koe tekeväni. Tietenkin lähiaikoina olen havahtunut huomaamaan omassa bloggaamisessani tietyn kaavan jättää huonompilaatuista sisältöä pois. Mutta mun mielestä on erittäin absurdia lukijalta olettaa, että kaikki blogissa nähtävä täydellisyys olisi bloggaajan koko elämä. Ketään tässä maailmassa ei jokaikinen päivä kulje kestohymy kasvoillaan ruusujen terälehdillä peitetyllä pehmeällä polulla. Meillä kaikilla on ne omat ongelmamme ja vaikeutemme. Ne sellaiset, joista ei halua puhua edes lähimmälle ystävälleen. Joten ymmärrettävästi ne jäävät myös blogin ulkopuolelle, koska itse en ainakaan haluaisi ihan kenen vain pystyvän lukemaan mun elämän satuttavimpia asioita. 

Tietenkin uskoisin ongelmana olevan enemmän sen, että missä täydellisyyden kuvaaminen menee feikkauksen ja valehtelun puolelle. Itse en valehtele blogissa vaan jätän mieluummin koko asian pois sen sijaan, että alkaisin keksimään vaihtoehtoista kirjoitusta. Ja tähän en usko monen muunkaan bloggaajan syyllistyvän, sillä valheella on lyhyet jäljet. Feikkaaminen on valehtelua hieman lievempi muoto ja näkyy usein kuvissa. Useinhan meillä on pöydällä ruusun terälehtiä joiden keskelle asetella uusi huulikiilto ;) Mun mielestä tässä tapauksessa on ihan lukijan kontolla miettiä, että onkohan nyt ihan niinkään sen sijaan, että uskoisi sokeasti toisen säilyttävän tavaroitaan niin tai vaihtoehtoisesti alkaisi syyllistämään asiasta, jonka tuhannet inspiroivia kuvia sosiaaliseen mediaan kuvaavat tekevät. 

Entä kuvien esittämä täydellisyys? Blogikuvat eroavat muista sosiaalisen median kuvista siinä, että niiden tarkoituksena on tuoda inspiraatiota lukijalle tai vaihtoehtoisesti tukea blogitekstiä. Mä en koe itseäni kovinkaan inspiroivana ihmisenä, joten mun kuvat ovat jälkimmäistä eli tukemassa tekstiä. Yritän aina sovittaa postaukseen sellaiset kuvat, jotka sopivat yhteen tekstin kanssa ja olenkin maininnut käyttäväni 'asukuvailuja' yhdessä mun ajatuspostauksien kanssa, jotta lukija näkee kenen ajatuksia lukee. Mulla saattaa laahata kuvat koneella useammankin viikon ennen julkaisua juuri siksi, että haluan tekstin ja kuvien sopivan yhteen enkä usein edes kirjoita juuri sen hetken asioista. Mun Snapchatista löytyy ne kuvat, jos jotain joskus oikeasti kiinnostaisi realtime -elämä, jota mun blogi ei ole. 

Mä myönnän, että mulla on tällä hetkellä asunto ihan täysin sekaisin tavarasta käydessäni niitä läpi kirpparia varten. Mutta mulla on melkein aina pöytäpinnat täynnä ylimääräistä, pölyä saattaa kertyä yhdessä päivässä jo ihan tarpeeksi peittämään lasiesine ja imurointikin saattaa jäädä useaksi viikoksi imurin hankalan sijoituspaikan vuoksi. Siitä syystä harvemmin kuvaan mitään kotona, koska blogimaailma on opettanut mulle kuvaamaan ainoastaan kauniita kuvia. Ja vaikka se onkin blogimaailman 'vaatimus' en itsekään kokisi mukavaksi laittaa blogiin sekamelska kuvaa. Joten lukijaltakin voi kysyä, että jakaisiko hän itse kodistaan kuvan sen ollessa epäjärjestyksessä tai haluaisiko sellaisia kuvia oikeasti jokaisesta blogista todistaa? Tietenkin, jos kauniit kuvat kyllästyttävät, olen välillä julkaissut niitä pilalle menneitä Epäimartelevat Blogikuvat -postaussarjassa. 

Entäpä sitten bloggaajien vertailu keskenään? Jokaisella on se oma juttunsa blogimaailmassa ja samanalaisia yhtymäkohtia bloggaajien välillä tulee pakostakin, mutta silti kahden blogin vertaaminen keskenään on jotain mitä en ymmärrä. Sama asia olisi verrata kahta täysin erillistä ihmistä keskenään; A:n hiukset on hieman huonompilaatuisemmat kuin B:n, mutta B:llä on liian isot silmät verrattuna A:han. Ja tässä tapauksessa sanat 'hiukset' ja 'silmät' voi vaihtaa ihan mihin tahansa osa-alueeseen bloggaamisessa. 

Itse bloggaan ihan harrastuspohjalta, koska nautin kirjoittamisesta ja kauniista kuvista. Samasta syystä luen muiden blogeja innolla. Joku toinen saattaa blogata aivan eri syystä ja osa jopa ammatikseen. Joten ehkä tyhmintä ikinä olisi verrata juurikin harrastuksenaan bloggaavaa ammatikseen bloggaavaan, koska eihän kukaan vertaa kotonaan paria tomaattia viljelevää maatalousviljelijään. Ihan eri kalibeerin hommia siis. 

Viimeisenä haluaisin vielä sanoa muutaman sanan blogien kommentoinnista. Tästä on mielestäni ehkä eniten ollut täysin vastapäisiä mielipiteitä blogimaailmassa eli kuuluuko jokaiseen kommenttiin vastata? Tähänkään ei tietenkään ole oikeata vastausta ja jokaisen tulisi omassa blogissaan valita itselleen sopiva linja asian suhteen. Itse pyrin aina ajatuksella vastaamaan jokaiseen kommenttiin, sillä tiedän itse kommentoidessani muiden blogeja odottavani jonkinlaista vastausta. Mä rakastan blogeissa sitä vuorovaikutusta, jota tietty postaus aiheuttaa. Mutta, jos kommentteja tulee useampia kymmeniä ellei satoja, voi vastaaminen olla pikkasen hankalampaa. Silloin kuitenkin voisi hyvin keskittyä vastaamaan niihin, joissa on esitetty kysymyksiä ja muihin vastata edes yhtenäisen kiitoksen. 

Joillakin kommentteihin vastaamisen kanta on se, että postaus itsessään on bloggaajan puheenvuoro ja kommenttikenttä lukijan. Ymmärrän osaltani tämänkin puolen, vaikka en itse osaa niin ajatella. Huomaankin itse jättäväni kommentoimatta blogeihin, joissa vastauksia harvemmin saa, vaikka tekstit muuten lukisinkin, koska silloin en saa kaipaamaani vuorovaikutusta. 

***

Kuten aluksi sanoin, halusin tuoda muutamat ajatukseni niin bloggaajana kuin lukijanakin esille liittyen blogeihin ja blogimaailmaan. Mun mielestä aihe on erittäin mielenkiintoinen ja onkin ollut miellyttävää lukea aiheesta useista blogeista lähiaikoina. Niiden postauksien kommettibokseista on voinut huomata, että mielipiteet eroavat jokaisen välillä, vaikka useista löytyy myös samaa linjaa eri vivahtein. 

Mikä teidän mielestä blogimaailmassa on parasta? ♥

Kuvat: S
Kuvauspaikka: Arboretum, Tampere

Kotona

Mua Snapchatissa (@shinealine) seuraavat saattoivat huomata mun eilen vihdoin saapuneen takaisin kotiin kolmen viikon reissaamisen jälkeen. Olen melko onnellinen, että mulla oli mahdollisuus olla näin kauan poissa kotoa työ- ja opiskelujuttujen parista. Olin tosiaan ensin viikon Tampereella, sitten seuraavan viikon Helsingissä ja sitten vielä viikon Tampereella. Aluksi mun piti käydä Helsingin jälkeen vain viikonloppu Tampereella, mutta sekin venähti eiliseen saakka. Mulla oli niin iso laukkuröykkiö loppua kohden mukana, että hieman pelotti, miten niiden kaikkien kanssa selviän kotiin saakka, mutta täällä ollaan turvallisesti oman kodin turvassa. Koska koti on aina rakkain paikka maailmassa, ajattelin jakaa asioita, joita kaipasin eniten reissussa ollessani:
♥ Sitä, että illalla saan käpertyä omaan allergiapeittooni ja vallata yksin koko 140cm leveän sänkyni. (Tampereella jouduin jakamaan 120cm leveän sängyn ja  Helsingissä nukuin 70cm leveällä sohvalla...).

♥ Omaa lempparia kahvimukiani, josta aamukahvi maistuu aina parhaimmalta.

♥ Musiikinkuuntelua ja videoiden katsomista ilman kuulokkeita. 

♥ Ettei tarvitse penkoa matkalaukkuaan ympäri löytääkseen päällepantavaa. Myöskään ei täydy miettiä mihin laukun taskuun on piilottanut korvakorunsa yms.

♥ Omaa rauhaa ja sitä, että joka toinen minuutti ei ole ketään kyselemässä 'mitä teet?'.

♥  Omia päivärutiineja, joita ei muualla osaa suorittaa.
♥  Vaate - ja kenkäkaappia, josta valita mieleisensä... kaikkia kun ei voi matkalle mukaansa ottaa.

♥ Omaa suihkua, jossa vedellä saa lotrata niin kauan kuin mieli tekee. Ja hiukset saa kuivumaan niiden omaan pyyhkeeseen, jollaista reissuun ei tajunnut ottaa mukaan.

♥ Paluuta niiden pienien kodin projektien ääreen.

♥ Yhtäkkisiä lenkille lähtöjä Maarian kanssa.

♥  Sitä, että voin lähteä käymään jossain ilman, että siitä täytyy sopia jonkun kanssa ja pahimmassa tapauksessa odottaa ikuisuus toisen olevan valmiina mukaan.

♥ Sitä tunnetta, että olen kotona.
Tämä viikonloppu meneekin melko vauhdikkaasti pyykkivuoren ja kolmen viikon pölyjen pyyhkimisessä. Sekä tietenkin siitä omasta kodista nauttimisessa. Nukuin viime yönä pitkästä aikaa erittäin hyvät yöunet, sillä ei tarvinnut herätä huomatessaan olevansa puoliksi lattialla tai kukaan ei aamulla ärsyttänyt omalla heräämisellään. Vaikka nautinkin jokaisesta hetkestä reissussa, on kotona nyt erittäin ihana olla ♥

Mitä te kaipaatte kotoa reissussa ollessanne? ♥