Ajatuksiani sosiaalisesta mediasta

Mä olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa omista ajatuksistani koskien sosiaalista mediaa. Myönnän käyttäväni päivän mittaan aivan liikaa aikaa tietokoneella tai älypuhelimella eri sosiaalisissa medioissa ja tylsyyksissäni päivitän sivua, jos mahdollisesti jotain uutta sisältöä olisi joltakin ilmestynyt. Ja nykyään tässä mun tavassa ei ole mitään erikoista. Suurin osa on aivan liian koukussa selailemaan sosiaalisia medioita ja monella menee tuskin päivääkään ilman pientä vilkaisua uusista päivityksistä. Sosiaalinen media myös on tänä päivänä loistava tietolähde niin kanssaeläjien elämään kuin maailman tapahtumiin. Siellä pystyy samanaikaisesti pitämään 'suhdetta' yllä kaikkiin tuntemiinsa ihmisiin ilman, että jokaiselle täytyisi erikseen viestiä elämänsä tärkeimmät hetket. 
Mun ensimmäinen kontakti sosiaaliseen mediaan tapahtui aikoinaan IRC-Gallerian avulla, jossa käyttäjät lisäsivät itsestään kuvia ja tekstejä profiilisivulleen. Kuitenkin Facebookin saapuessa siirryttiin ystävien kanssa sinne ja siitä lähti oma matkani kunnolla sosiaalisen median maailmassa. Facebook on vieläkin se paikka, jossa tulee helpoiten luettua muiden päivityksiä ja, jossa aikojen saatossa on tullut jaettua omasta elämästään iso palanen. Muistan ensimmäisiä kertoja Facebookissa, jolloin pääasiassa tuli kerrottua, missä sillä hetkellä oli ja pelattua erilaisia pelisovelluksia. Nykyään itse päivitän todella harvoin seinälleni mitään. Viimeisen puolen vuoden aikana mun aktiivisuus seinällä on ollut luokkaa profiilikuvan vaihdos ja uutislinkin jako. Todella hiljaista siis. Enimmäkseen Facebookista luen muiden päivityksiä, jaettuja uutislinkkejä, Fb -kirppareiden tarjontaa sekä sen messengeriä käytän niiden ihmisten kanssa, joille en puhelinnumeroa ole syystä tai toisesta halunnut jakaa. 

Ensisijainen syy, miksen tykkää enää päivitää Facebookiin mitään päivityksiä on selkeä; nykytrendinä on kirjoittaa päivityksiä tykkäyksien perässä. Päivityksiä väritetään selkeästi, keksitään hauskoja yksityiskohtia, haetaan sääliä tai nostetaan itseään korkeammalle jalustalle. Mua oikeastaan ärsyttää, että mitään hyvää toiselle ei nykyään voi tehdä ilman, että siitä täytyy kirjoittaa pitkä päivitys Facebookiin. Vai eikö kukaan muu ole törmännyt miljoonaan päivitykseen siitä, kuinka henkilö on jollain tavalla auttanut mummoa/pappaa/hädässä olevaa lasta/köyhää/ulkomaalaista/kaveriaan tilanteessa, jossa jokainen normaalin järjen omaava olisi auttanut? 
Jos Facebookissa seuraan pääasiassa tuttavieni elämää heidän päivityksien kautta, Instagramissa selaan enemmän itseäni inspiroivia kuvia. Mulle Instagram on juurikin paikka jakaa kauniita kuvia ja ihania hetkiä. Tietenkin sieltä tulee myös nopeasti selattua päivää piristäviä hauskoja kuvia sekä tällä hetkellä nosteessa olevia pieniä sketsi -videonpätkiä. Itseään kiinnostavaa sisältöä on erittäin helppo löytää tietämällä oikean hashtagin etsimälleen aiheelle. Mulle koko maailma on eniten avoinna juurikin Instagramin kautta ja oikeastaan ainoa kanava, jonka kautta seuraan tuntemattomia ulkomailla asuvia henkilöitä. 

Siinä, missä Facebookissa tulee helposti jaettua reaaliajassa sisältöä, on itselleni Instagram täynnä tarkasti harkittuja kuvia. Niitä muokataan ja asetellaan sopimaan omaan sisältöön välittämättä kuvanottohetkestä. Ainahan voi käyttää #tb -hashtagia. Näin itse teen usein, että en automaattisesti lataa kuvia sinne vaan hiljalleen valittuani ne kuvat, jotka siellä haluan näyttää. Välillä tulee julkaistua spontaanimmin kuva siltä hetkeltä, mutta koska haluan pitää sisältöni siellä yhteensopivana ja harmonisena, mietin enemmän niitä kuvia. Ja en ole ainoa. Reaaliaikaisempaan julkaisuun on olemassa toiset sosiaaliset mediat, vaikkakaan ei ole väärin Instagramissakaan julkaista niitä reaaliaikaisia kuvia. 
Mulle kaikista nopeinta ja oikeassa hetkessä olevaa sosiaalista mediaa edustaa Snapchat, koska siinä ei pysty valikoimaan vanhoista jutuista niitä sopivampia vaan kuvanotto -hetkestä julkaisu on vain napinpainalluksen päässä. Tarinat katoavat vuorokaudessa, joten mitään vanhaa sisältöä ei sinne eksy näkyville. Jos Facebook on oman elämän esille tuomista ja Instagram kauniita kuvia, on Snapchat aitoa ja nopeaa fiiliksen välittämistä. Snapchat on siitä mukava, että siinä ei tule koskaan samanlaista toistoa toisin kuin medioissa, joissa vanhat julkaisut on luettavissa ja nähtävissä. Miljoonien tarinoiden katselujen jälkeen ei voi edes muistaa, jos toinen julkaisee kolmannen kerran saman kuukauden aikana kuvan koirastaan. Itse julkaisen juurikin Snapchatiin ne kaikki spontaaneimmat ja arkisimmat jutut.
Ennen sosiaalisen median kulta-aikaa oli todella vaikea saada nimeään esille ja sata vuotta sitten muisto ihmisestä kulki parin valokuvan ja suusta suuhun -muistojen avulla. Osa ihmisistä auttamatta unohtui ja kaikista ei edes ole kuvallista todistusta elämästään maapallolla. En väitä, että niin täytyisi olla, mutta itselleni tulee ahdistava olo miettiessä tilannetta, että kuollessaan ei jätä minkäänlaista merkkiä itsestään ja tavallaan katoaisi vain. Nykyään kuitenkin jokainen voi itse luoda itsestään ikuisen muiston Internetin ja sosiaalisen median välityksellä. 

Mä en todellakaan halua omaa nimeäni kaikkien huulille tai minkäänlaiseksi julkisuudenhenkilöksi, mutta musta tuntuu helpottavalta tietää omien ajatuksieni ja elämän olevan kirjattuna ylös. Jos joskus mun aikani loppuu liian aikaisin, on mukava tietää osan mun ajatuksista elävän Sosiaalisen median ja blogin kautta mun läheisille. Ja mun mielestä on vieläkin mukavaa vierailla menetettyjen läheisten sivuilla katselemassa heidän mietteitään ja saada sitä kautta samanlaisia muistoja aikaan kuin esimerkiksi vanhoja valokuvia selaillessa. Sosiaalinen media onkin mielestäni lähellä sitä, että jokainen voi saavuttaa ikuisen elämän kirjoitustensa ja kuviensa jäädessä jälkeen. 
Mutta niin paljon kuin sosiaalisessa mediassa on hyviä puolia (sosiaalisuus, kontaktit, nopea tiedonvälitys...) on siinä myös paljon huonoja puolia. Se on antanut meille liian hyvän mahdollisuuden maata omalla kotisohvalla ja silti olla yhteydessä koko maailmaan. Mä luin jostain hiljattain artikkelin liittyen siihen, että milloin tietokoneiden välityksellä hoidetaan kaikki sosiaaliset suhteet ja kukaan ei liiku tai tapaa enää muita ihmisiä kuin samassa asunnossa oleskelijat. Se oli melko huolestuttavan ja pelottavan kuuloista, vaikkakin mielestäni erittäin epätodennäköistä, koska ulkomaailmassa ne kaikki elämää rikastuttavat kokemukset tapahtuvat. Ja sitä tuskin kukaan unohtaa. Toisaalta nytkin ollaan jo siinä pisteessä, että vaikka olisi ystävien kesken kahvilassa, on jokainen kiinni älylaitteessaan sekä yhteydessä kaikkiin muihin ihmisiin paitsi niihin nenän edessä istuviin. 

Itse haluaisin uskoa itseni olevan vielä kaukana liiallisesta sosiaalisen median käytöstä, mutta uudemmat sukupolvet ovat täysin kasvaneet siinä ja siihen. Harvinaiselta se vaikuttaa törmätä kuusivuotiaseen, jolla jo ei olisi omaa älypuhelinta ja sosiaalisessa mediassa tilejen nuorimmat omistajat ovat pikkuisia ekaluokkalaisia, joiden ei kuuluisi ihan vielä joutua näkemään kaikkea sitä informaatiotulvaa näytöllänsä. Vielä ei voida tietää, miten kyseinen asia tulee loppupeleissä vaikuttamaan näihin lapsiin/nuoriin vaan voihan se osoittaa meille tulevaisuudessa hyötynsä. 
Koska sosiaalinen media ei ole pitkään aikaa lähtemässä pois meidän elämistämme, halusin kirjoittaa ylös näitä omia (erittäin poukkoilevia) mietteitäni aiheesta. Mä uskon vahvasti sosiaalisen median hyviin puoliin, vaikkakin sillä ne huonommatkin ovat. Kuitenkin kaikella tässä elämässä on ne ikävät kääntöpuolet, mutta keskittymällä niihin positiivisempiin voi elää täysillä juuri sitä omaa elämää. 

Onko teillä samanlaisia tai erilaisia mietteitä sosiaalisesta mediasta?

Ps. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka jaksoi lukea koko tekstin ;) Aihe on aivan liian mielenkiintoinen pysyäkseen lyhyempänä ja jouduinkin sitä aika paljon lyhentämään entisestään... 

Kuvat: Anniina
Kuvauspaikka: Laukonsilta, Tampere

8 kommenttia

  1. Haha mä ainakin jaksoin lukea koko tekstin! ;D Some on tosi ajankohtainen ja paljon ajatuksia herättävä aihe. Oon monista asioista sun kanssa ihan samoilla linjoilla :) Somessa on kieltämättä tosi paljon hyviä puolia, mutta silti mua huolestuttaa ja surettaa aika paljon se, miten hallitseva osa ihmisten elämää somesta on tullut ja miten aikaisessa vaiheessa siihen hypätään mukaan. Oon onnellinen, että kun mä olin 10-vuotias, ei todellakaan ollut facebookia, instagramia, snapchattia tai mitään muutakaan. Internetin käyttökin oli erittäin vähäistä ja asioita oikeesti koettiin "oikeassa elämässä". Kaikkien hyvien puolien lisäks niin some kuin koko internetkin on täynnä niin paljon kaikkea haitallista, jolta etenkin lapsia/nuoria pitäis suojella. Mä uskon, että mm.itsetunto-ongelmat ja kiusaaminen ovat pahentuneet ja lisääntyneet niiden asioiden myötä. Välillä kun on haastavaa ihan tässäkin iässä muistaa, ettei some kerro koskaan koko totuutta jonkun elämästä, ulkonäöstä, menestyksestä ja muusta sellaisesta. Enkä edes aloita puhumaan siitä miten kamalia asioita ihmiset sanoo netissä piiloutuen anonyymin asemansa taakse. Se vaan on paljon helpompaa niin ja vieläpä kun ei tarvitse nähdä sitä toista ja toisen pahaa mieltä konkreettisesti, joka ehkä herättäisi inhimillisyyttä edes vähän siinä pahimmassakin koulukiusaajassa.

    Noista auttamispäivityksistä muuten haluaisin heittää sellaisen ajatuksen, että niistäkin voi löytää hyviä puolia :) Ymmärrän sen miks ne ärsyttää ja että ne saattaa vaikuttaa sellaisilta itsensä kehuskelulta ja "hei huomatkaa miten hyvä ihminen olen"-jutulta :D Etenkin joistakin se paistaa läpi tosi paljon! Mutta toisaalta mä toisinaan myös pidän niistä, oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että mulle tulee niistä hyvä mieli (silloin kun ne ei mene överiks ja ala sen vuoksi ärsyttämään liikaa). Harmittavan usein saa todistaa välinpitämättömyyttä ja ilkeyttä niin kyllähän tollainen vastapaino sille ilahduttaa. Toinen syy on se, että mä uskon niiden lisäävän auttamisenhalua. Oon lukenut aiheesta pari juttuakin, joissa on kerrottu, että ne voi herättää ihmisissä sellaista "pistetään hyvä kiertämään"-tyyppistä ajattelua ja se jos jokin on hienoa :)

    Vielä olis paljon kirjotettavaa tästä aiheesta, mutta valitettavasti on kiire niin en voi jatkaa tätä romaania enää enempää :D Hyvä postaus jokatapauksessa, tykkään tän tyyppisistä postauksista kovasti :)

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen kerran ihan mahtavasta kommentista Erika ♥ Tää aihe todellakin on mielenkiintoinen ja siitä on todella vaikea kirjoittaa lyhyesti!

      Oon kanssa todella onnellinen, etten ole kasvanut nuorena kiinni somessa juurikin noista sun mainitsemista syistä eli itsetunto-ongelmista ja kiusaamisen vuoksi. Noita, kun jo ihan ilman someakin koki :/ Tuo on kyllä vaikeaa välillä muistaa, että somessa näytettävä kuva on ainoastaan sellainen, minkä toinen haluaa nähtävän. Koskaan ei tiedä mitä siellä pinnan alla oikeasti on...

      Tuo mun kirjoitus noista auttamispäivityksistä oli hieman ehkä kärjistetty ;) Oon sun kanssa samoilla linjoilla, että tottakai se lisää auttamisenhalua ja tuo tosissaan hyvää mieltä :) Mutta välillä tulee vain korvista ulos sellainen, että omaa hyvyyttään korostetaan tuollaisilla päivityksillä. En sano, että kaikki ne päivitykset ovat sellaisia, mutta joistain se paistaa vain aivan liian kirkkaasti :/

      Kiitos oikeasti todella mukavasta kommentista ja mukava tietää tän postauksen olleen sunkin mieleen :)

      Poista
  2. Mä jaksoin ainaki hyvin lukea koko tekstin, oli tosi mielenkiintoinen!:) Mä itse sometan myös aika paljon, mutta näen paljon myös rakkaita ihmisiä ihan livenäkin ja vietän aikaa myös ilman puhelinta :) Enkä jaa kaikkea someen ;)

    Irc-galleria oli mullekki aikoinaan tosi tärkeä :D Instagram on ihan lemppari, kuten säkin niin mäkin haen sieltä inspiraatiota :) Hyvä postaus taas sulta! Keksit aina tosi hyvii aiheita ja kirjoitat tosi hyvin :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kymmenen pistettä sulle siis ;) Ei vais, mulla oli aluksi tekstiä aivan liian paljon liikaa, joten lyhensin hieman ja ehkä kirjaan myöhemmin jatko-osaa aiheesta :D

      Kaikkea ei tarvitsekaan jakaa someen :) Ja somettaa voi paljonkin ilman, että viettää myös aikaa ilman sitä! Hauska kuulla, että Irc-Galleria on jollain muullakin ollut isossa osassa :D

      Kiitos ihanasta kommentista ♥

      Poista
  3. Tää postaus oli niin mielenkiintoisesta aiheesta ja hyvin kirjoitettu, joten myös mä jaksoin lukea ;) Näitä someen liittyviä postauksia on oikeesti todella mielenkiintoista lukea, sillä se on niin ajankohtainen aihe ja näkökulmia on monia!!

    Ää voi ei ihana irc-galleria!♥ Siis niin nostalginen sivusto :D Myös mun somehistoria saa alkunsa sieltä, ja etenee oikeestaan just samalla kaavalla! Mulla on sama homma, että en oo faceen päivittänyt mitään oikeestaan enää vuosiin ja muutenkin käyn siellä todella harvoin. Joskus mulla saattaa olla melkein viikko putkeen, etten edes avaa koko sovellusta :D Sen sijaan ig ja snäppi ovat sitten kovemmassa käytössä :P Ig on ehdottomasti mun lempparisome, sillä oon niin visuaalinen ihminen, ja se on yksi parhaista paikoista löytää inspiroivia kuvia <3 We♥it tulee mulla kyllä hyvänä kakkosena, vaikka sen käyttö on mulla hiukan vähentynyt :')

    Toi on kyllä totta, että silloinkin kun ollaan muiden kanssa niin saatetaan selailla jotain ig feediä. Joku pikanen snäppipäivitys tms on ihan fine :D Plus mun mielestä ei oo yhtään hyvä, että oikeesti jo jotkut 6/7 vuotiaat ovat somessa. Siellä kuitenkin monia asia on tavallaan niin "vääristynyttä". Esim just ig on täynnä täydellisiä meikkejä, asuntoja, pihoja ja autoja, eikä ehkä jokainen sen ikäinen tajua, että siellä kaikki ei vaan oo totta. Eikä kaiken tarvitse olla täydellistä (eikä olekaan).

    Somessa on kuitenkin monia hyviä puolia, kunhan pitää mielessä just sen, ettei kaiken tarvitse olla ihan tiptop, jotta elämä olisi onnistunutta :D
    Hmm pitäisiköhän itsekin tehdä postausta somesta.. Ainiin nyt tulee kommenttitulva, kun ehdin vihdoinki kommentoida! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Some on kyllä ollut hetken todella ajankohtainen aihe ja uusia näkökulmia tulee kokoajan sen kehittyessä. Tee myös ihmeessä postaus, koska näkökulmia ei voi tosiaankaan olla liikaa :) Mäkin varmaan oon vielä jossain vaiheessa kirjoittamassa jatkoa, sillä paljon jäi vielä sanomatta, kun en kuitenkaan romaania halunnut kirjoittaa :D

      Irc-Galleria on vissiin todella monen some-kasvuun liittynyt :D Apua! Ig ja snäppi on hieman helpompia selattavia sekä siellä on paremmin yhteydessä maailmaan, kun fb on pääasiassa vain lähipiiri ja tuttavat... Mä en ole we♥it -maailmaan oikeen koskaan päässyt kiinni, vaikka tykkään siellä olevista kuvista, mutta jotenkin siellä vain entisestään korostetaan sitä kuvien täydellisyyttä toisin kuin Ig :( Tai tälläinen fiilis mulla on jäänyt :D

      Joo seurassa tulee nopeesti selattua silti someja. Ja munkin mielestä se on fine tehdä joku pieni päivitys siitä hetkestä, kunhan myös antaa sitä aikaa niille seurassa olijoille :) Useinhan koko seurue saattaa samanaikaisesti olla kiinni puhelimessa, periaatteessa sellainen pieni 'sometauko' keskustelun lomasta ;)

      Juuri tuo nuorien lapsien somettaminen on todella huolestuttavaa ja kasvattaa sitä itsetunnon puutetta nähdessään muiden täydelliset elämät :/ Mutta niin kauan kuin muistaa, mikä on aitoa ja mikä somen luomaa illuusiota, pitäisi somettamisen olla turvallista :)

      Poista
  4. Taas kerran tosi mielenkiintoinen aihe! Mulla on aika ristiriitainen olo koko somesta. Mä en päivittele itsekkään oikeastaan mitään mun seinälle facebookissa ja poistin koko sovelluksen pari kuukautta sitten mun puhelimesta.. messenger mulla on kuitenkin. Facebookkia käytän siis enään vaan koneella, ehkä kerran tai pari viikossa ja sielläkin käyn ryhmässä, joka on mun suvulle tehty, jotta voidaan pitää helpommin toisiimme yhteyttä tai ilmotella, millon joku on tulossa käymään jne..

    Tuntuu että oma yksityisyys tavallaan häviää, jos fbhen menee. Mä haluan edes yhden jutun pitää itsellä, ilman että siitä tietää koko kylä jossa asun ja se on aina ollu instagram & ja mun blogi. Sittenkun huomasin että kaverit ja puolitutut fb kaverit alko seurailemaan instassa.. poistin blogin osotteen sieltä, koska ajatus siitä että kaikki tällä kylällä kohta tietää suunnilleen joka asian mun elämästä, on ahdistava.

    Toi pitää kyllä paikkansa, että sillonkun ollaan kavereitten kanssa, kaikilla on kännykät kädessä.. siks me ollaankin kavereitten kanssa sovittu, että sillonkun me tehdään jotain ei katota kännykkään, ellei me haluta ikuistaa jotain hetkee. Mutta mun mielestä whatsapp on kaikista paras keksintö, sielläkun ei oo kun ne kenelle oikeesti haluat numeros antaa :) Ja onhan tosiaan somessa se hyvä puoli, että sieltä saa inspiraatiota kaikkeen jne mutta kunhan itekkin ymmärtää, että sime ei oo elämä ja elämässä on muutakin kun netti! :) Opin tästä että näköjään facebook herättää mussa hyvin vahvoja tunteita :´D

    Mutta kirjotat kyllä oikeesti tosi hyvin ja mielenkiintosia juttuja aina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ♥ Tästä aiheesta selkeästi löytyy todella paljon mielenkiintoisia mielipiteitä :)

      Mulla ei myöskään ole enää Facebookia puhelimessa juurikin siksi, että sitä ei enää tule niin paljon käytettyä. Todella mukava tuollainen ryhmä teidän suvulla :) Facebookin kautta kyllä tulee nopeasti yksityisyys poistumaan, vaikka olisi kuinka tarkka sen asetuksien ja julkaisuiden kanssa. Ja ymmärrän hyvin myös tuon, ettei halua kaikkien tietävän omia asioitaan. Siksi mullakaan ei ole mun blogin osoitetta missään mun henkilökohtaisissa some-tileissä, sillä löytyy paljon ihmisiä, joita en todellakaan halua lähellekkään mun blogia :D

      Tuollainen 'sääntö' on kyllä loistava, että muutoin ei kännyköitä pidetä kädessä paitsi ikuistaessaan jotain :) Somessa tosiaan on kyllä ne hyvät ja huonot puolensa, joista niihin positiivisiin kannattaa ennemmin keskittyä ja pyrkiä ne negatiiviset puolet karttamaan :)

      Poista