Puistokävelyllä

Omaan mieleen tuntuu kuin olisi ollut hiljaisempaa blogin puolella kirjoittelu, mutta tekstiluettelo näyttää tahdin olevan ihan normaali. Ehkä se hiljaisuus myös tuntuu siksi, että kirjoitettavaa ja julkaistavaa olisi niin paljon, mutta on vaikeata pukea kaikkea sanoiksi ja sommitella niitä sopimaan kokonaisuuteen. Toisekseen, olen nyt ollut viikon verran Tampereella ja täällä ollessa en osaa samallailla rauhoittua tyhjän kirjoitusalustan eteen. Onneksi tänään olisi tarkoitus lähteä Ikean kautta ajelemaan takaisin Poriin kotia kohti. 


Me löydettiin hieman sattumalta, mutta hiukan myös tarkoituksella Tampereella sijaitseva kaunis Hatanpään puisto ja Arboretum. Ollaan kyseisellä alueella nyt vierailtu kolmesti; kerran yöllä ja kaksi kertaa päivällä, joten sieltä on tulossa runsaamminkin kuvia blogin puolelle. Mä en oikein vieläkään osaa hahmottaa, että mikä alue tuota puistoa on mitäkin, joten siksi en niistä kovin edes mainitse. Kannattaa itse mennä kuljeksimaan tuonne puistoon, sillä joka askeleella löytää jotain uutta kaunista ja upeaa nähtävää.

Voin muuten kertoa, että meidän öinen visiitti tuolla sunnuntaiyönä oli todella pelottava! Kello oli jotain kaksi yöllä ja S halusi välttämättä lähteä hakemaan tuolta paria Pokemonia, joten en mä sitä sinne yksinkään viittinyt päästää. Koko päivän oli satanut vettä ja yöllä tuli vielä sellaista pientä sumuista tihkua. Lisätään yhtälöön syksyinen pimeys, muutama palanut katulamppu, aaltojen liplatus kivetykseen sekä vanhoista rakennuksista huokuva pieni valonkaje. Voitte arvailla vaan kuinka pupu pöksyissä mä tuolla kuljin. Maisemat olivat jotain upean ja pelottavan välimaastoa. Olin myös ihan satavarma, että pensaasta hyökkää joku murhaaja puukko kädessä tai että jonkin rakennuksen verannalla seisoo taloa vartioiva kummitus. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin yölliseltä seikkailultamme pieni flunssanpoikanen kaverinamme. 


Vaikka nyt ollaankin kolme kertaa tuolla jo käyty, haluaisin sinne ehdottomasti ennen talvea uudelleen, sillä paljon jäi vielä nähtävää. Siellä pitäisi myöskin sijaita kesäkahvila, jota en kuitenkaan nopealla katselmuksella löytänyt eikä mulla oikein mukana ollut kahviseuraa, sillä S pysyi visusti Pokemon -lurella mun kierrellessä kuvailemassa tuolla. Itseasiassa oli hauska huomata tuolla kävijöiden jakautuneen aikalailla kolmeen kategoriaan; urheilijoihin, kuvaajiin sekä Pokemonin metsästäjiin. Itse voin viettää aikaa puistoissa tehden kaikkea kolmea. 


Mulla olisi reilut kaksi viikkoa vielä lomailua opinnoistani ja siihen väliin pitäisi keretä mahduttamaan aivan liikaa ohjelmaa. Olen jättänyt monia juttuja ihan viime tippaan kesän vilahtaessa ohi. Jotenkin on todella vaikea kuvitella nyt olevan jo elokuun puoliväli, sillä tuntuu kuin juhannus oli vasta pari viikkoa sitten eikä kaksi kuukautta! Ensi lauantaina olisi luvassa grillailuiltaa ystävien kanssa ja sitten seuraavana mökkeilyä. Lisäksi parit kahvitreffit on sovittuna ja päivävisiitti Raumalla. Jossain välissä pitäisi myös päästä lähteä käymään Helsingissä, jossa to do -listalla olisi miljoona asiaa. Joten jos joku siellä törmää tälläiseen 157 -senttiseen brunetteen kamera kädessä yksinään ja eksyneen näköisenä, niin älkää soittako hätänumeroon, sillä se olen vain minä multitaskaamassa :D

Helsingissä ollessa toivoisin kerkiäväni käydä ainakin Suomenlinnassa sekä Linnanmäellä, jos vain saan jonkun houkuteltua mukaani. Onneksi syyskuun luulisi olevan vielä sen verran lämpöinen, että silloinkin kerkeisi kyseiset paikat katsastamaan, kunhan saan tuntisuunnitelmani valmiiksi ja näen opintojen vaatimat aikataulut. Mua hieman jännittää ja pelottaa astella takaisin muutamille kursseille sekä saattaa opinnäytetyö loppuun, sillä se tarkoittaisi oikeasti valmistumista. Ja se jos mikä pelottaa ihan älyttömästi, koska sen jälkeen tulevaisuus on tavallaan täysin avoin. 

Tulipa hieman kuulumispainoitteinen postaus tällä kertaa. Ajatukset juoksevat kiireisinä aikoina ihan eri tahdilla kuin yleensä. Positiivista tässä muka kamalassa kiireessä kuitenkin on se, että sain vihdoin tehtyä blogin ulkoasuun muutamat muutokset, jotka ovat kummitelleet mielessä pienen ikuisuuden. Ne kylläkin tulevat entisestään muuttumaan pikkuhiljaa kunhan saan aikaiseksi, mutta näillä päästiin jo hieman eteenpäin. Hei siis oikeasti, mulla oli bannerissa luminen kuva, vaikka lunta ei ole ollut melkein puoleen vuoteen. Toisaalta se olisi ollut jo ensi talvea ajatellen valmiina ;)

Muita joiden kesä vilahti aivan liian nopeasti ohi? :)

Kuvaaja: Ane, S.
Kuvauspaikka: Hatanpään puisto / Arboretum, Tampere

6 kommenttia

  1. Välillä on kiva lueskella myös sun kuulumisia! :) Mä toivon kanssa, että syksystä tulisi sellainen kaunis ja lämmin. Ihania kuvia tässä postauksessa sekä tuo kuvauspaikka! Oon tainnut ennenkin kehuskella tuota puistoa, tuolla olis ihana kuvailla <3 Tsemppiä kouluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kuulumispostauksetkin ovat ihan tervetulleita :) Tuolla puistossa on kyllä aivan liikaa kaikkea kaunista kuvattavaa, että jos ikinä kesäaikaan on Tampereella päin, niin sinne kannattaa suunnata! ♥ Toivon syksyltä kanssa juurikin kauneutta ja lämpöä, kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. Näin jälkenpäin kesä oli hyvää aikaa. Odotan innolla syksyä, sen tuomia haasteita sekä mahdollisuuksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin näkeekin paremmin kesän kokonaisuutena :) Syksy on todellakin uusien alkujen aikaa, jota itse myös odotan innolla!

      Poista
  3. Musta tänä vuonna taas jotenkin tuntuu siltä, että aina on vaan ollut kesä :'D Kivoja kuvia muuten ja toi paikka näyttää ihanalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Haha, niin erilailla kaikilla menee aika ja itse toivoisin kanssa mieluummin, että tuntuisi kestäneen kesä kauan :)

      Poista