Kuukauden lempparit 08/16

Viime kuussa alkanut kuukauden lemppareiden postaaminen saa tänään viimeisen päivän kunniaksi jatkoa. Muistutuksena siis, että postauksissa on 3-5 kuluneen kuukauden aikana suosimaani asiaa tai tuotetta. Välillä kyseiset asiat saattavat olla niitä uutuuksia, joihin viehätys on vielä kovasti voimissaan, mutta useat ovat kuitenkin jatkuvasti lemppareina, joten jätän jo kertaalleen mainitut listoilta pois. 

Vesimelonimehujää. Siis voiko olla yhtään herkullisempaa mehujäätä olemassa? Mä olen koko kesän ollut ihan koukussa näihin ja kärsin tällä hetkellä pienistä vieroitusoireista, sillä yhdessäkään mun kävelymatkan päässä olevassa kaupassa ei myydä noita. Onneksi sitten Tampereella ollessa saa hamstrata noita pakastimeen. Ellei tapahdu niin, että syön ne kaikki sieltä heti niin kuin viimeksi kävi. Ups. 

Urheilutrikoot ja lenkkeily. Mä olen kyllä urheilun saralla välineurheilija. Nautin enemmän liikunnasta silloin, kun välineet ovat kauniita. Lenkkeilystä ollessa kyse on ne vaatteet tärkeimmät (ja kauneimmat) välineet. Löysin H&M:ltä heidän For Every Victory -mallistosta erittäin mieluisat urheilutrikoot, jotka ovat eksyneet päälle niin lenkkipoluille kuin mökillekkin. Muutenkin lenkkeilystä on saanut nauttia ilmojen hieman viilentyessä ja onkin tullut kuljettua melko pitkiä matkoja Pokemon Go:n pyöriessä puhelimen näytöllä. 

Pillimuki. Kuka on sanonut pillimukejen olevan vain lapsille? Myöskin H&M:ltä löytynyt ihana Queen of Everything -muki on ollut kovassa käytössä mun yöpöydällä pitämässä päivän vedensaantia riittävänä. Parastahan tässä on verrattuna tavalliseen lasiin se, että kansi suojaa osittain ainakin pölyltä, ötököiltä ja hapelta, joita yleensä pelkään lasiini eksyvän yön aikana. Haittaa ei tietenkään myöskään ole glitterisestä ja vaaleanpunaisesta ulkokuoresta...

Puhelimen suoja. Mä tykkään vaihtaa puhelimen kuoria fiiliksen ja asun mukaan paljonkin, mutta joulukuussa ostettuani uuden puhelimen jouduin luopumaan suuresta kuori -kokoelmastani. Uuteen puhelimeen on ollut hieman hankalampi löytää sopivia suojia ja siksi niitä koristi ostohetkestään alkaen yhdet ja ainoat löytämäni kauniit kuoret. Nyt vihdoin sain aikaiseksi selata paremmin Ebayn valikoimaa ja ihastuin täysin näihin kirsikkapuun kukkilla kuvioituihin kuoriin.

Mikä näistä on teidän lemppari? ♥

Kesän loppu

Miten musta tuntuu, että kirjoitan jälleen kerran ajan kiitämisestä ja sen loppumisesta kesken? Nyt ollaan saavuttu jo aivan viimeisille metreille elokuuta ja virallinen kesäaika alkaa olla ohi tältä vuodelta. Tietenkin syyskuun puolelle saattaa eksyä muutama päivä, jolloin ei ole ihan varma muisteleeko edellisiä kuukausia lämmöllä vai onko matkustanut ajassa seuraavaan kesään. Mä silti olen aina rakastanut syksyn ensipäiviä ja sen mukanaan tuomia uusia alkuja, mutta tänä vuonna olisin vain halunnut jäädä tähän hetkeen hieman kauemmaksi aikaa. 

Päästiin perjantaina nauttimaan yhden yön reissu ystävän mökillä ja luovuin näin vasta syksyn kynnyksellä talviturkista. Niin nopeasti se kesä meni, että vasta sen ollessa lopussa kerkesin mökkeilemään ja vesistöön pulahtamaan, vaikka sellaisia tulee yleensä harrastettua keskikesän paikkeilla. Oli kuitenkin ihanan rentouttavaa olla mökillä meikittä ja löhöilyvaatteet päällä, pelata lautapelejä, saunoa, höpöttää, nauraa sekä nauttia luonnon läsnäolosta ja ihanista ihmisistä. 

Ja olihan edestakaiset parin tunnin matkat mökille kesäiset roadtrip -seikkailut. Menomatkalla kummemmilta kommelluksilta säästyttiin samoin kuin liian kalliilta pysähdykseltä käytyämme sotilaskodissa munkeilla ja kahveilla vessatauon lomassa. Oli melko nostalgista käydä tuolla Niinisalossa, sillä olen siellä muutamat valat käynyt todistamassa ja eräässä tammikuisessa valassa melkein luopunut varpaistani niiden tipahtaessa kylmyydenpuremina pois. Matkakumppaneistani molemmat olivat myös kyseisen paikan asukkeina olleet palvelusaikoinaan ja itse olen yhden mukavan toukokuisen viikonlopun viettänyt puolijoukkueteltassa kyseisen varuskunnan alueella saadakseni viimeiset kurssisuoritukset lukioaikana. 

Paluumatkalla oli kuitenkin hieman enemmän jännitystä Rauli -myrskyn ansiosta, sillä tuulen tunsi pienessä autossa ja matkan varrella sai varoa kaatuvia puita sekä muita tuulen mukana lentäviä kappaleita. Tuurillamme ainoastaan kerran jouduttiin pysähtymään kaatuneen puun siirron ajaksi, sillä melko unettoman yön jälkeen energiaa ei olisi ollut useampaan raskaaseen pysähdykseen. Kotiin päästyäni nukuinkin melkein 15 tuntia putkeen väsymyksen ja flunssan painamana. 

Alkuviikon Rauman visiitin jälkeen olin muutaman päivän korkeassa kuumeessa odottaen tuota kunnon flunssaa, joka saapuikin viiveellä enemmän odotetun ohjelman oltua ohi. Onneksi niin päin, vaikka tuntuu viikko menneen ennätysvauhtia sängynpohjalla maatessa. Mulla ei ole ollut pääasiassa energiaa avata konetta Netflixiä enempää ja tuntuu kuin olisi jäänyt kaikesta maailmalla tapahtuneesta jälkeen. 

Nyt on kuitenkin uusi viikko ja viimeinen kesän viikko edessä. Sitten onkin aika nostaa katse kohti syksyä ja sen haasteita. Kuten postauksen alussa mainitsin; haluaisin jäädä juuri tähän hetkeen vielä ihan pikkuruiseksi hetkeksi, vaikka kuinka rakastankin syksyä. Aika ei vain ikävä kyllä pysähdy ajatuksenvoimalla tai millään voimalla ylipäätänsä. Mä toivon ja mä uskon silti, että syksy tuo mulle ja teille kaikille mukanaan meidän kaipaamia uusia tuulia, uusia haasteita, uusia alkuja. Niitä asioita, joita itse ainakin syksyltä joka vuosi odotan. 

Ihanaa syksyn alkua ♥

Salaisuuksia mun vatsasta

Tänään mä tulin kirjoittelemaan aiheesta, joka on itselleni melko arka. Paitsi, että onhan se jokaiselle naiselle arka aihe. Aiheena siis on mun vatsanseutu, joka on alkanut pikkuhiljaa palloutumaan ja kohoamaan mekkokankaista esiin. Mä olen jo muutaman viikon ajan pohtinut kovasti ja luonnostellut tekstiä, miten lähtisin aiheesta puhumaan. Päätinkin aloittaa ihan siitä hetkestä, jolloin aihetta aloin enemmän miettimään. 

Suurena herättäjänä mulle oli tapaaminen vanhan ystävän kanssa, jonka viime näkemisestä oli kerennyt kulua jo kaksi vuotta. Istuttiin pöydässä juomassa juomiamme ja nousin käymään vessassa. Palatessani takaisin ystäväni yhtäkkiä sanoi huomanneensa vasta mun noustua mun vatsan luullen mun jättäneen kertomatta perheenlisäyksen. Ei, en ollut raskaana vaan erittäin turvonnut ja ehkä vähäsen jopa lihonnut. Saatiin kuitenkin ystäväni kömmähdyksen takia kunnon naurut aikaiseksi ja puheenaiheeksi vaihtuikin tarinat naisten vatsojen muutoksesta ilman minkäänlaista lisääntymistä. Naurahdettiinpa sillekkin ajatukselle, että raskauden myötä ainakin tietäisi pääsevänsä kyseisestä pallomahasta eroon muutaman kuukauden kuluttua.

Havahduin kuitenkin ajattelemaan enemmänkin vartaloni muutosta. Mä olen ollut aina todella hoikka, vaikka olisin syönyt mitä. Siitä mun ystäväni kyseisen erheen tekikin, sillä mä en ole koskaan aiemmin ollut näin turvonnut ja tää ystävä on tosissaan nähnyt mut koulussa päivittäin ja nähnyt myös mitä kaikkea mä olen suustani alas ahtanut.

En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka söisi terveellisempiä vaihtoehtoja, tulee niissäkin raja. Mä olen vähän tunnesyöjä. Tykkään syödä ja varsinkin napostella kokoajan jotain. Naposteltavat ovat joko hedelmiä, sipsejä tai karkkia. Sokerittoman kokeilunkin aikana suussa napsui kokoajan jotain sokeritonta. Mä vaan rakastan syömistä! Ja onhan syöminen kuitenkin perusedellytys elämiselle, joka kuluttaa kokoajan energiaa. Mun ongelmana on ollut se, että en ole ajatellut ollenkaan kulutuksen ja energiansaannin suhdetta. Pelkkä oleminen kuluttaa tietyn määrän energiaa, mutta kaikki sen yli menevä tulisi kuluttaa liikkumalla tai se jää ylimääräisenä energiana kiinni kroppaan.

Aloin pohtimaan hyvää ratkaisua ongelmaani. En ole mielestäni lihava, voin hyvinkin jättää sokerit pois ja pystyn lisäämään liikuntaa saadakseni ylimääräisen rasvan vatsaltani pois. Päätin, että merkkaisin saamani kalorit syömistäni tuotteista ja ynnäisin niitä kunnes päivän kulutukseen tarvittava kalorimäärä olisi täysi. Ja ensimmäisen jätskin kanssa kalorimäärä oli helppoa bongata paketin kyljestä, mutta sitten mentiinkin hankalampiin ruokiin kuten perunaan. Mistä mä ikinä voisin tietää, kuinka paljon kaloreita mun syömässä perunassa on!?

Lähdinkin googlailemaan kalorilaskuri -sanalla tuloksia ja eteeni bongahti aika nopeasti kalorilaskuri.fi -sivusto. Kyseisen sivuston välityksellä tutustuinkin nopeasti heidän tuottamaan sulamo -sovellukseen, johon pystyy merkitsemään kaikki syömänsä ruuat ja sovellus laskee kaikki saadut ravintoarvot, kalorit yms. valmiiksi. Lisäksi sinne lisätään harrastettu liikunta, jotta sovellus laskee käyttämäsi energian. Sovellukseen rekisteröityessä kysytään jo valmiiksi pituutta, painoa sekä ruokapäiväkirjan/kalorilaskurin tarvetta, jonka mukaan päivittäinen kaloritarve lasketaan. Itse laitettuani painon ja pituuden laitoin tavoitteeksi kalorimäärän, joka vastaa kulutusta ilman liikuntaa. Kyseisen valinnan tein siksi, että en ole hyvä miettimään ruokien kaloripitoisuuksia ja tiesin ylittäväni tavoitteen päivittäin vahingossa. Näin pystyn liikunnan lisäämisellä tasapainottamaan syömisen ja kulutuksen välistä eroa. 

Sulamo on tosiaan maksullinen, mutta mielestäni sopivahintainen. Itse olen ainakin todella tykännyt ohjelmasta sen takia, että olen päässyt enemmän pohtimaan ruokailujani aina energiatasolta saakka. Sovellus näyttää päivittäisen tarpeen myös kuidulle, proteiinille, kasviksille sekä vedelle, jotka se laskee myös kirjatuista syömisistä. Se myös merkkaa pehmeät ja kovat rasvat sekä sokerin ja suolan määrän ruokavaliossa. Uskonkin noiden tarvemittareiden avulla pystyväni tasapainottamaan ruokailuani entisestään, vaikka tarkoituksenani ei ole kirjaimellisesti seurata sen ohjeita eikä edes laihtua. Nyt pystyn lisäämään tarpeen mukaan liikuntaa ylittäessäni tarvitsemani energian ja huomaan myös nopeasti, jos edellisenä päivänä olen jättänyt liian vähälle jonkin perustarpeista ruokavaliossa.

Olen nyt kolme viikkoa pyrkinyt pysymään tarvittavan kalorimäärän sisällä ja huomannut verratessani aikaisempiin syömistottumuksiini syöneeni kahden ihmisen edestä. Vieläkin välillä tekisi mieli olla syömässä kokoajan jotain, mutta itsehillintäni on onneksi parantunut kokeilun aikana huomattavasti. Oikeata eroa vatsanseudulla en ole huomannut, sillä turvotus vaivaa edelleen, mutta saatuani ruokailumäärän oikeanlaiseksi on helpompi lähteä testaamaan ruoka-aineita, jotka aiheuttavat kyseistä turvotusta. 

Tärkeimpänä asiana turvotuksesta kärsivänä on varata aika lääkärille. Turvotusta on normaalia esiintyä esimerkiksi tiettynä aikana kuukaudessa tai hieman turvottavamman ruokailun jälkeen, mutta pitempiaikaisena syy tulisi tutkia perusteellisemmin. Jos jättämällä tiettyjä ruoka-aineita pois ruokavaliosta ei saada turvotusta laskemaan, voi tuorvotuksen taustalla olla useampia vakavampiakin aiheuttajia. Itse olen menossa kuun lopulla keskustelemaan ja varmistamaan omaa tilannettani ensinnäkin saadakseni mielenrauhan ja toiseksi löytääkseni vihdoin ja viimein tavan päästä turvonneesta olosta eroon. 

Olisi mukava kuulla teidänkin mietteitä aiheesta :)

Viikonlopun helppoja herkkuja

Näin kesäaikaan ei kovinkaan ole ollut mieleistä pitää uunia tai hellaa päällä yhtään pakkoa enempää. Ja arjen alkaessa ei välttämättä halua edes tuhlata kallisarvoisia sekunteja päivystämässä uunin edessä odottamassa juuri oikeanlaista kakkupohjan ruskistumista. Mä olin eilen ystävien kanssa grillailemassa ja mä olin ottanut vastuun jälkiruuan paikalle viemisestä. Suunnittelin kovasti vihdoin ja viimein kokeilevani britakakkua, mutta aikataulujen pettämisten vuoksi päädyin hieman helpompaan, mutta marenkiseen vaihtoehtoon. Halusinkin tulla jakamaan pastelliset kuvat herkuista ja vinkkaamaan muillekkin nopeamman leipomisen ystäville reseptiä. 



Marenki -torttu
1 valmis torttupohja
1 prk säilykepersikkaa
1 prk mangorahkaa
1 prk mangososetta
1 dl vispikermaa
1 pss marenkeja

Aivan aluksi vispataan kerma vaahdoksi, jonka joukkoon muutamalla vatkauksella lisätään rahka. Joukkoon voi laittaa sokeria, jos haluaa, mutta itse suosin hieman sokerittomampaa versiota marenkejen makeuden vuoksi. Seuraavaksi torttupohja tulee kostuttaa erittäin hyvin persikkasäilykkeen nesteellä (sokeriliemi tai mehu sopivat molemmat erinomaisesti). Mangosose levitetään kostutetun pohjan päälle ja sen jälkeen soseen päälle laitetaan ohut kerros persikkaviipaleita. Rahka tasoitetaan reunoja myöten tortun päälimmäiseksi, jonka jälkeen lisätään haluttu määrä marenkeja. Helppoa eikös?

Koska meillä oli gluteenittomia grillailijoita myös mukana, tein jälkiruokamaljaan muuten saman herkun, mutta jätin torttupohjan pois. Kerrostin maljan pohjalle mangososetta, sen jälkeen pari viipaletta persikkaa ja päälle rahkan. Yksi marenki vielä kruunaamaan kokonaisuuden eikä tarvinnut pohdiskella gluteenittomien jauhojen kanssa. 

Molemmat, niin torttu kuin jälkiruokakin, jääkaappiin odottamaan niiden syömistä ja korostamaan makuja. Meillä ainakin tykättiin kovasti kyseisistä herkuista ja uskon joskus muulloinkin ajanpuutteen iskiessä valmistavani samantyyppisesti jälkiruokaa. 

Mikä on teidän go- to helppo herkku? 

Positiivisuuksia + yksi negatiivisuus

Jälleen kerran olisi luvassa mun viimeaikaisia positiivisuuksia, jotka ovat pitäneet mun kasvoilla kestohymyä ja, jotka piristävät omaa mieltäni ulkona vallitsevasta sateisesta ja tuulisesta ilmasta huolimatta. Mä olen sellainen ihminen, joka mieluiten kuulee huonot uutiset ennen hyviä, koska huonojen uutisten jälkeen kaipaa aina jotain mukavampaa mietittävää. Siksi mennäänkin ensin tuohon mun otsikossa mainitsemaan negatiivisuuteen ja vasta sitten piristytään positiivisuuksilla. 

Mä olin jo kirjoittanut postauksen tekstin valmiiksi ja jäljellä oli enää kuvien siirtäminen puhelimesta koneelle ja niiden muokkaaminen. Laitoin totutusti puhelimen johdon usb -liitännällä kiinni koneeseen, mutta aina päästyäni puhelimen kansioissa kuviin saakka, yhteys katkesi. Mä oikeasti melkein itkin täällä, koska en saanut yhteyttä mitenkään toimimaan, mutta en kuitenkaan halunnut luovuttaa. Yritin varmaan parikymmentä kertaa siirtää tiedostoja saaden joka kerta virheilmoituksen katkenneesta yhteydestä ja kärsimätön ihminen mussa olisi vain halunnut heittää tietokoneen ja puhelimen vuorotellen seinään. Onneksi tajusin jossain vaiheessa liittää suoraan puhelimen muistikortin tietokoneeseen ja koko homma oli ohi parissa minuutissa. Toinen onnenpotku oli valmiiksi kirjoitetut positiivisuudet, jotka melko nopeasti saivat mielen paremmaksi hetken vallinneen epätoivon jälkeen. 

Halusin jakaa tuon negatiivisuudenkin, sillä positiivisemminkin ajattelemalla tulee silti välillä turhautumisia ja kaikki ei aina mene juuri niin kuin toivoisi. Nyt kuitenkin voidaan jatkaa niihin mukaviin juttuihin eli mun elokuun positiivisuuksiin:

♥ Ikeassa käynti tiistaina. Siellä kiertely on ainakin itselleni aina inspiroivaa ja saan joka kerta uusia ideoita ja visioita omasta sisustuksestani. Ja siellä syöminen on aina yhtä mukavaa. 

♥ Löysin siivotessani muistilapun, jolle S kirjoitti mulle vuosi sitten piristäviä juttuja. Ja vuoden jälkeen ne piristivät edelleen. 

♥ Kävin eilen kahvilla ja kauppoja kiertelemässä hyvän ystäväni kanssa, jonka kanssa ei olla nykyään kovin usein nähty. Itsellä on välillä ollut kamala häpeä siitä, että ei ole pitänyt paremmin yhteyttä kyseiseen ystävään ja nyt selvisi, että vastapuolella on ihan samanlaisia tuntemuksia. Tällä kertaa sovittiinkin, ettei kumpikaan ota paineita pidemmistä yhteydettömistä ajoista, sillä meidän ystävyys ei kaadu sellaiseen. 

♥ Lauantaina ajattelin pitkästä aikaa kokeilla leipoa jotain hyvää. Olen menossa grillailemaan ja viettämään iltaa muutaman mun lukiokaverin kanssa, joten mulla on hyvä syy viihtyä hieman pidempään keittiössä näperrellen jotain kesäistä makeaa hyvää. Kellään hyviä vinkkejä?

♥ En kovin ole blogissa puhunut aiheesta, mutta mä jouduin hakemaan jatkoa mun opinto-oikeudelle ja oli aika viime tipalla saada hakemus laitettua, sillä en meinannut millään saada koululta allekirjoituksia muutamaan paperiin kesälomien vuoksi. Kaikeksi onneksi kaksi päivää ennen määräajan päättymistä sain jatkoa opinnoilleni. Iso kivi vierähti silloin sydämeltä. 

♥ Alkava syksy piristää. Suurimpien sadekuurojen jälkeen pääsee oikeasti nauttimaan niistä syksyn parhaista puolista. Mä lupaan ja samalla varoitan, että täällä blogissa tulee melko paljon tekstiä syksyn ihanuudesta. 

 ♥ Olen päässyt hyvään vaiheeseen kaikki turha pois kaapeista -operaatiossa ja pian pitäisikin saada aikaiseksi varata kirpparipöytä, jonne ne kaikki turhuudet kiikutan. Tein myös sopimuksen itseni kanssa, että ne tavarat, jotka eivät parin kirppis -viikon aikana mene saavat luvan olla tulematta takaisin mun asuntoon vaan saavat uuden kodin kierrätyslaatikoiden kautta. 

♥ Ja päästyäni kaikesta turhasta pois, voin aloittaa seuraavan operaation, joka on tavoite saada kaappien käyttö toimivammaksi ja löytää ne puuttuvat palaset kaapeista sen sijaan, että hankkii niitä samoja turhuuksia, joita ei ole aiemminkaan tarvinnut. Mulla on vähän huono tapa ostaa asioita 'varalle', koska kai kaikkea jossain vaiheessa elämäänsä muka tarvitsee. Pieni vinkki itselle ja muille samanlaisille; ei tarvitse. 

♥ Löysin ihan älyttömän koukuttavan sarjan selatessani tylsyyksissäni Netflixiä ja kyseinen sarja on vielä mun yhden nuoruuden lempparisarjan tekijältä! Sarjan nimi on iZombie, josta nimestä päätellen voi jo arvata siinä olevan zombieita. Tuo kyseinen nuoruuden lempparisarja oli siis Veronica Mars ja voin sen tykkääjille ehdottomasti suositella tuota iZombieta. 

Tällä kertaa positiivisuuksien aiheita oli kirjattuna vähemmän, mutta näistä suurin osa oli todella isoja onnea tuovia hetkiä. Välillä piristystä tuovat ihan pienet arjen jutut, mutta välillä kaivataan niitä asioita, jotka loistavat mielessä yhtä kirkkaina kuin aurinko kesäisellä taivaalla. Katsellaan millaisia positiivisuuksia seuraavan kuukauden ajan saan elämääni piristämään ja toivottavasti kaikilla teillä on myös pieniä ja isoja onnenhetkiä ♥ 

Mikä on tehnyt sinut onnelliseksi lähiaikoina? :)

Puistokävelyllä

Omaan mieleen tuntuu kuin olisi ollut hiljaisempaa blogin puolella kirjoittelu, mutta tekstiluettelo näyttää tahdin olevan ihan normaali. Ehkä se hiljaisuus myös tuntuu siksi, että kirjoitettavaa ja julkaistavaa olisi niin paljon, mutta on vaikeata pukea kaikkea sanoiksi ja sommitella niitä sopimaan kokonaisuuteen. Toisekseen, olen nyt ollut viikon verran Tampereella ja täällä ollessa en osaa samallailla rauhoittua tyhjän kirjoitusalustan eteen. Onneksi tänään olisi tarkoitus lähteä Ikean kautta ajelemaan takaisin Poriin kotia kohti. 


Me löydettiin hieman sattumalta, mutta hiukan myös tarkoituksella Tampereella sijaitseva kaunis Hatanpään puisto ja Arboretum. Ollaan kyseisellä alueella nyt vierailtu kolmesti; kerran yöllä ja kaksi kertaa päivällä, joten sieltä on tulossa runsaamminkin kuvia blogin puolelle. Mä en oikein vieläkään osaa hahmottaa, että mikä alue tuota puistoa on mitäkin, joten siksi en niistä kovin edes mainitse. Kannattaa itse mennä kuljeksimaan tuonne puistoon, sillä joka askeleella löytää jotain uutta kaunista ja upeaa nähtävää.

Voin muuten kertoa, että meidän öinen visiitti tuolla sunnuntaiyönä oli todella pelottava! Kello oli jotain kaksi yöllä ja S halusi välttämättä lähteä hakemaan tuolta paria Pokemonia, joten en mä sitä sinne yksinkään viittinyt päästää. Koko päivän oli satanut vettä ja yöllä tuli vielä sellaista pientä sumuista tihkua. Lisätään yhtälöön syksyinen pimeys, muutama palanut katulamppu, aaltojen liplatus kivetykseen sekä vanhoista rakennuksista huokuva pieni valonkaje. Voitte arvailla vaan kuinka pupu pöksyissä mä tuolla kuljin. Maisemat olivat jotain upean ja pelottavan välimaastoa. Olin myös ihan satavarma, että pensaasta hyökkää joku murhaaja puukko kädessä tai että jonkin rakennuksen verannalla seisoo taloa vartioiva kummitus. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin yölliseltä seikkailultamme pieni flunssanpoikanen kaverinamme. 


Vaikka nyt ollaankin kolme kertaa tuolla jo käyty, haluaisin sinne ehdottomasti ennen talvea uudelleen, sillä paljon jäi vielä nähtävää. Siellä pitäisi myöskin sijaita kesäkahvila, jota en kuitenkaan nopealla katselmuksella löytänyt eikä mulla oikein mukana ollut kahviseuraa, sillä S pysyi visusti Pokemon -lurella mun kierrellessä kuvailemassa tuolla. Itseasiassa oli hauska huomata tuolla kävijöiden jakautuneen aikalailla kolmeen kategoriaan; urheilijoihin, kuvaajiin sekä Pokemonin metsästäjiin. Itse voin viettää aikaa puistoissa tehden kaikkea kolmea. 


Mulla olisi reilut kaksi viikkoa vielä lomailua opinnoistani ja siihen väliin pitäisi keretä mahduttamaan aivan liikaa ohjelmaa. Olen jättänyt monia juttuja ihan viime tippaan kesän vilahtaessa ohi. Jotenkin on todella vaikea kuvitella nyt olevan jo elokuun puoliväli, sillä tuntuu kuin juhannus oli vasta pari viikkoa sitten eikä kaksi kuukautta! Ensi lauantaina olisi luvassa grillailuiltaa ystävien kanssa ja sitten seuraavana mökkeilyä. Lisäksi parit kahvitreffit on sovittuna ja päivävisiitti Raumalla. Jossain välissä pitäisi myös päästä lähteä käymään Helsingissä, jossa to do -listalla olisi miljoona asiaa. Joten jos joku siellä törmää tälläiseen 157 -senttiseen brunetteen kamera kädessä yksinään ja eksyneen näköisenä, niin älkää soittako hätänumeroon, sillä se olen vain minä multitaskaamassa :D

Helsingissä ollessa toivoisin kerkiäväni käydä ainakin Suomenlinnassa sekä Linnanmäellä, jos vain saan jonkun houkuteltua mukaani. Onneksi syyskuun luulisi olevan vielä sen verran lämpöinen, että silloinkin kerkeisi kyseiset paikat katsastamaan, kunhan saan tuntisuunnitelmani valmiiksi ja näen opintojen vaatimat aikataulut. Mua hieman jännittää ja pelottaa astella takaisin muutamille kursseille sekä saattaa opinnäytetyö loppuun, sillä se tarkoittaisi oikeasti valmistumista. Ja se jos mikä pelottaa ihan älyttömästi, koska sen jälkeen tulevaisuus on tavallaan täysin avoin. 

Tulipa hieman kuulumispainoitteinen postaus tällä kertaa. Ajatukset juoksevat kiireisinä aikoina ihan eri tahdilla kuin yleensä. Positiivista tässä muka kamalassa kiireessä kuitenkin on se, että sain vihdoin tehtyä blogin ulkoasuun muutamat muutokset, jotka ovat kummitelleet mielessä pienen ikuisuuden. Ne kylläkin tulevat entisestään muuttumaan pikkuhiljaa kunhan saan aikaiseksi, mutta näillä päästiin jo hieman eteenpäin. Hei siis oikeasti, mulla oli bannerissa luminen kuva, vaikka lunta ei ole ollut melkein puoleen vuoteen. Toisaalta se olisi ollut jo ensi talvea ajatellen valmiina ;)

Muita joiden kesä vilahti aivan liian nopeasti ohi? :)

Kuvaaja: Ane, S.
Kuvauspaikka: Hatanpään puisto / Arboretum, Tampere

Laulun mukanaan tuomaa nostalgiaa

Silloin tällöin kuullessaan tutun biisin, nähdessään tutun vanhan leffan, haistaessaan tutun tuoksun, mennessään tutun paikan ohi tuovat ne mukanaan muistoja menneestä. Muistoja niistä hetkistä, jolloin sen biisin kuuli ensi kerran, sen leffan näki ensi kerran, sen tuoksun haistoi, siinä paikassa kävi ja mikä tärkeintä suurimpaan osaan liittyy muistojen lisäksi henkilöitä. Kenen seurassa oli leffan, laulun tai paikan tehdessä merkintää muistoihin tai keneen tietyn tuoksun yhdistää.



Mua on koko kulunut viikko hemmoteltu tai vastavuoroisesti kidutettu mainoksella viikonlopun leffoista, joista yksi yhdessä tunnusbiisinsä kanssa saavat useammankin vuoden jälkeen mun sydämen pamppaamaan, ihon kananlihalle, hymyn huulille ja mielen muistelemaan yhtä elämäni romanttisinta hetkeä. Kello on viisi aamuyöllä, bileet ovat aikoja sitten loppuneet, radiosta tulee Olavi Uusivirran ja Anna Järvisen upea duetto 'Nuori ja kaunis' (kuuntele täältä), jonka tahtiin kaksi nuorta ihastunutta valssaavat auringon noustessa. Ja sillä hetkellä, jos jalat eivät olisi seuranneet toista jalkaparia, olisivat ne menneet alta. 




Toisia samanmoisia muistoja ja nostalgiaa aiheuttavia lauluja, elokuvia, paikkoja ja tuoksuja on monia tämän elämän aikana kerääntynyt. Kuitenkin niistä jokaista vaalin syvällä sydämessäni, sillä jokainen niistä hetkistä on vienyt mua eteenpäin tähän hetkeen. Silti välillä on kiva palata ajassa taaksepäin niihin hetkiin, hymyillä sille muistolle ja jatkaa keräten uusia muistoja muiden joukkoon. 

Kertokaapa tekin teidän ihania nostalgisia hetkiä ja muistoja ♥

Matkahaaveita

Mä en ole varmastikaan ainoa, joka rakastaa katsella kauniita kuvia eri maailman paikoista samalla unelmoiden omasta matkastaan kyseiseen kohteeseen. Olen pienen ikäni aikana listannut mielessäni ja ihan päiväkirjaankin eräänlaista bucket list -kirjaamista kaikista niistä paikoista, joissa haluaisin pystyä käymään elämäni aikana. Ajattelinkin nyt tulla esittelemään neljä kohdetta kyseiseltä listalta kertoen samalla hieman taustatietoa maista, miksi haluaisin juuri sinne ja mitä siellä haluaisin päästä ehdottomasti näkemään. Yritin tähän postaukseen myös valita sellaisia kohteita, joista ei kovin paljon ole päässyt lukemaan eri blogeista ja toivonkin joskus pääseväni kirjoittamaan postausta suoraan paikan päältä. (Maat ovat aakkosjärjestyksessä.)

Albania


 Kuva 

 Kuva


Albania sijaitsee Balkanilla Euroopassa. Sen pääkaupunkina on kaunis Tirana, jossa myös sijaitsee maan lentokenttä. Albania on ollut EU -maa vasta vuodesta 2014 asti ja siksi siellä ei ole vielä käytössä eurot vaan heidän oma valuuttansa lek. Mielenkiintoisena Albania on yksi harvoista Euroopan maista muslimienemmistöllä, joten katukuvassa on varmasti nähtävissä moskeijoita.

Ensimmäinen syy, miksi Albania on omalla ämpärilistallani on paikasta kuulemani kauniit tarinat. Enoni oli reilu kymmenen vuotta sitten lomalla tuolla ja ihastuin silloin jo paikkaan ajatuksena. Koska hänen matkastaan on jo runsaasti aikaa en tiedä pitävätkö hänen kokemuksena vielä paikkansa, mutta itse ainakin olin kiinnostunut näkemään eurooppalaisen valtion, jossa maan harvemmin asutuilla alueilla käytetään hevosia, aaseja, muuleja yms. kulkuneuvoina/kuljetukseen useammin kuin autoa. Ja onhan sieltä näkemäni kuvat upeita kauniin rantaviivan ja historiallisten rakennusten ansiosta. 

Yksi ehdottomia vierailukohteita olisi antiikin aikaisen Illyrian kaupungin, Apollonian, alueella sekä Butrintin luonnopuistossa käynti. Lisäksi haluaisin päästä vierailemaan Albaniassa sijaitsevissa Beratissa ja Gjirokastrassa, jotka ovat Unescon maailmanperintökohteita upean ottomaanien valtakauden aikaisen arkkitehtuurinsa vuoksi. 

 Armenia


 Kuva

 Kuva


Armenia puolestaan sijaitsee Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Verrattuna aiempaan Albaniaan, Armenia päinvastoin on enemmistöltään kristinuskoinen valtio, mutta sijaitsee muslimienemmistöisten maiden ympäröimänä. Suurimalle osalle Armenia nimenä tai valtiona on eniten tunnettu heidän kohtaaman kansanmurhan vuoksi. Pääkaupunkina toimii Jerevan ja lompakkoon kannattaa varata mukaan drameja. 

Itse en ollut kovinkaan tiennyt Armeniasta ennen Euroviisuja, jonka aikana kiinnostukseni kyseistä maata kohtaan on kasvanut. Useissa viisujen postikorteissa (maan esiintymistä ennen oleva videopätkä maasta) on näkynyt kauniita maisemia, upeita rakennuksia sekä sykähdyttävää arkea. Lisäksi esiintyjien haastattelut ovat antaneet enemmän irti maan kulttuurista ja tavoista, joiden perusteella olen Armenian lisännyt haavelistalleni. Ja onhan sitä mainittu, että Armeniassa kohtaa idän ja lännen parhaat kulttuuriset puolet.

Matkustaessa sinne kävisin varmasti mahdollisimman monessa katedraalissa ja luostarissa, joista osa on päätynyt maailmanperintöluetteloon. Tietenkin myös kansanmurhan muistomerkit olisivat mielenkiintoisia ja koskettavia käydä katsomassa. Lisäksi pääkaupungin ohella haluaisin päästä näkemään lähempää kauniita vuoristomaisemia kukkapeltoineen. Harmi, että tällä hetkellä Armeniaan pääsee Suomesta matkustamaan ainoastaan venäläisillä lentoyhtiöillä, joiden turvallisuuteen en itse osaa luottaa lähiaikoina tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi. 

 Islanti


 Kuva

 Kuva


Islanti on kulttuurisesti lähellä meidän suomalaista pohjoismaalaisuutta, mutta silti melko harvinainen matkailukohde. Väkiluvultaankin saarivaltio on vain puolet Helsingin väestöstä, joten tuonne suunnatessaan saa melko rauhassa tutustua kauniisiin kuumiin lähteisiin ja jäätiköihin. Pääkaupunki Reykjavik näyttää normaalilta idylliseltä pohjoismaalaiselta kaupungilta, jossa ostokset maksetaan Islannin omalla kruunulla. 

Mut on jo kauan aikaa sitten lumonnut näkemäni upeat kuvat Islannista ja siellä vallitseva rauha yhdessä luonnon kanssa. Islantiin matkustaminen tapahtuu pääasiassa vain lentokoneella ellei halua hytistä risteilyaluksen kannella jäälauttojen seilatessa vierestä. Törmäsin viime vuoden puolella kuitenkin mahdollisuuteen, jossa lentäessään New Yorkiin voi halutessaan pysähtyä muutamaksi päiväksi tutustumaan Islantiin samalla lipulla. Kuulostaisi aika mielenkiintoiselle lomailulle lentää ensin Suomesta Islantiin ja sieltä yhtäkkiä tupsahtaa ison omenan väentungokseen.

Ehdottomasti Islannista haluaisin nähdä Geysirin useimman muun turistin tavoin sekä Euroopan suurimman jäätikön Vatnajökullin. Tietenkin vierailuun kuuluisi myös kuumissa lähteissä lillumista sekä islanninhevosten näkemistä. 

 Kroatia


 Kuva

 Kuva


Kroatia on alkanut viimeaikoina keräämään entisestään suosiota suomalaisten matkailijoiden parissa enkä ihmettele yhtään. Kroatialla on pitkä rantaviiva Adrianmereen sekä upeita historiallisia nähtävyyksiä kauniissa kaupungeissaan. Ja oman osansa turisteista tuo varmasti Game of Thrones, jonka katsojille tuttuja maisemia löytyy useampia. Kroatiakin on melko uusia EU -maita, jotka eivät kuitenkaan euroja ole ottaneet valuutaksi vaan Kroatialla on oma rahansa nimeltä kuna. 

Itse olen ihaillut Kroatiaa jo useamman vuoden ennen Game of Thronesin alkamista. Itseasiassa, jos olisin päätynyt lähtemään opiskelijavaihtoon, olisi mun ensimmäisenä kohteena ollut juuri Kroatia. Googlailin silloin vaihtoon hauan aikoihin todella paljon Kroatiaa ja silloin myös syttyi se matkakuume tuonne jonain päivänä. Onneksi sinne nykyään pääsee melko edullisesti ja hyvin Suomesta verrattuna siihen, mitä silloin aikoinaan katselin lippuja. 

Pakko myöntää, että tuonne matkustaessa listalla olisi vierailu GoT:sta tutuissa paikoissa, jotka ovat muutenkin näkemisen arvoisia vaikkeivat kyseisessä sarjassa olisikaan olleet esillä. Haluaisin myös päästä Plitvicen luonnonpuistoon vierailemaan sekä tietenkin oikean elämän prinsessalinnassa Trakošćanissa käymään. 

***
Tässä olikin siis neljä ihanaa kohdetta, joihin toivon pystyväni matkustamaan lähivuosina. Samoin kuin haavelistallani oleviin muihin upeisiin maihin. Kertokaa ihmeessä kommenteissa, jos haluaisitte mun jakavan enemmänkin listallani olevia paikkoja. 

Oletteko itse päässeet matkustamaan johonkin näistä paikoista tai haluaisitteko edes? :)

10 asiaa, joita luultavimmin ette tienneet minusta

Multa on muutaman kerran toivottu enemmän faktapostauksia ja vastaavia, joten päädyin listaamaan asioita, joita luultavimmin ette tienneet musta. Nämä kaikki ovat sellaisia juttuja, joita en ole mielestäni koskaan maininnut blogissa ellen sitten sivulauseen verran. Toivottavasti opitte jotain uutta ja hyödyllistä musta. 
















1. Mua kiusattiin koulussa ekaluokalla ja jonkin aikaa ylä-asteella. Ekaluokalla kiusaajinani oli kolme tyttöä, joista yksi oli tavallaan 'pomo' ja teki kokoajan ystävineen ilkeyksiä mulle. Esimerkiksi meidän piti aina kulkea koulusta iltapäiväkerhoon yhdessä kaikkien sinne menevien kanssa, mutta usein nää lähti juoksemaan jättäen mut kävelemään yksin ja jos juoksin pysyäkseni perässä ne haukkui mun juoksevan tyhmästi ja matkivat mun muka typerää juoksutapaa. Ylä-asteella puolestaan en edes tiennyt että mua kiusattiin kunnes opettaja puuttui asiaan ja mun ystävätkin vähän naureskeli mun olevan hölmö, kun en ollut huomannut. Mä olen ihan kirjaimellisesti hymyillyt vaan leveästi kiusaajilleni, koska en vaan ollut tajunnut heidän ilkeilevän mulle. 

2. Mun ääntä kuullaan ja sivuprofiilia nähdään yhdessä jaksossa eräässä tv-sarjassa laivalta. Hieman nolottaa aina välillä uusintojen iskiessä kyseiseen jaksoon, joka on kuvattu jo melkein kolme vuotta sitten. Taustana voin kertoa, että meillä oli opiskelijaristeily meneillään ja oltiin muutama lasillinen opiskelukaverin kanssa nautittu, kun saatiin idea osallistua pikadeiteille, jotka kyseisessä ohjelmassa näkyy. Onneksi kyseisessä jaksossa nähdään useita mun koulukavereita, joten oma osuuteni ei ole ihan niin paljon saanut arvostelua koululla. 

 3. Mä olen hurjan lentopelkoinen ja olen siksi todella tarkka, millä lentoyhtiöillä suostuisin matkustamaan. Se on myös syy, miksi en ole kovinkaan matkustellut, sillä nopeasti matkojen hinnat nousisivat ja myös ajatus lentämisestä on kammoksuttava. Viimeisimmät lentomatkat menivät Suomesta lähtiessä kahdella tavalla; 1) Kreetalle mennessä join muutaman rauhoittavan shotin ennen koneeseen nousua ja 2) Kanarialle mennessä matka varattiin 30h varoajalla ja kiireellä piti hoidella monet asiat ennen matkaa, jolloin vasta koneessa istuessani tajusin joutuvani lentämään. En sitten tiedä miksi lomalta palatessa sitä lentoa en ole oikeastaan edes osannut jännittää samallailla...

4. Mulla on todella huono näkö. Tai tosi sumea näkö ja siksi olen saanut optikolta jo kymmenen vuotta sitten lasit nähdäkseni koulussa taululle paremmin. En kuitenkaan osaa niitä koskaan käyttää ja veikkaan mun näönkin huonontuneen edellisestä optikkokäynnistä. Mä kuitenkin näen omasta mielestä sen verran hyvin, että en ole sitten viittinyt... Aina silloin tällöin iskiessäni lasit silmille (yleensä silmätulehduksen takia, sillä silloin on toinen silmä aina pelistä poissa) huomaan maailman olevan hieman terävämpi, mutta liian terävä mulle, sillä pää alkaa aina särkemään silloin.

 5. Mun lapsuus on ollut melko erilainen huonolla tavalla ja ystäväni, jotka ovat siitä ajasta kuulleet usein pitävät mua vahvana ihmisenä. Mä välillä olen pohtinut sitä vaihtoehtoa, että kirjaisin niitä asioita tänne blogiin, jos vaikka jollain muulla on sama tilanne elämässään ja kaipaavat tukea siinä. Kuitenkin osa niistä on niin kipeitä asioita ja eivät ole lähelläkään positiivista, mistä johtuen en ole niiden ajatellut sopivan tänne. Ja ehkä tärkein asia miksi en niitä ole blogissa ainakaan vielä jakanut on se, etten tiedä kestäisinkö tietoa siitä, että kuka tahansa voisi milloin tahansa lukea ne asiat netistä. Pointti tässä viidennessä kuitenkin oli se, että mun lapsuus ei todellakaan ole ollut hyvä, mutta onneksi sieltä on niitä hyviäkin muistoja rutkasti ja olen sen lapsuuden takia juuri se vahva ja erinomainen minä. Ja itseäni ja muutamia ystäviäni välillä ihmetyttää, että pystyn olemaan näin positiivinen luonne kaikesta siitä huonosta huolimatta. 

 6. En ole koskaan maistanut tupakkaa eikä mua oikeastaan ole kyseinen kokeilu koskaan edes kiinnostanut. Mulla on yhden ainoan kerran ollut palava tupakka suussani kaverin sen siihen laskiessa, mutta en silloinkaan hengittänyt kyseistä pötkylää. Kirjoitin viime kesänä aiheesta oman postauksensa, mutta teitä lukijoita on tullut sen verran paljon lisää, että en usko teidän tienneen tätä faktaa. Ja tiesittekös, tällä faktalla saa nopeasti muut juomaan 'en ole koskaan' -pelissä. 

7. Blogista tai viimeistään muusta sosiaalisesta mediasta on varmasti käynyt selväksi mun olevan melkoinen kahviaddikti. Mä en kuitenkaan ole kauan osannut juoda kahvia vaan aloitin sen vasta noin neljä vuotta sitten opiskelujen yhteydessä. Silloin join ainoastaan koululla pysyäkseni hereillä kursseilla ja käydessäni ystävien kanssa kahviloissa. Pari vuotta sitten ostaessani kahvinkeittimen kotiin olen joutunut aloittamaan aamunikin kahvilla, sillä muutoin lähtee päivä käyntiin väärällä jalalla.

8. Olen todella laiska siivoamaan ja todella hyvä hamstraamaan ylimääräistä tavaraa. Mulla on nyt koko kesän ollut tavoitteena päästä ylimääräisestä eroon ja putsata koko kämppä lattiasta kattoon, jotta asunnon siistinä pitäminen olisi jatkossa helpompaa. Tällä hetkellä ollaan puolessa välissä urakkaa ja melkein kymmenen ikea -kassillista olisi odottamassa kirppareita/kierrätystä/roskista. Ehkäpä urakan jälkeen saisi bloginkin puolelle enemmän kuvia mun sisustusmausta ja kodista ylipäätänsä.

9. Muutin kotoa suoraan avoliittoon silloisen poikaystäväni kanssa, joka oli armeijassa tuolloin. Erottuamme muutin tämänhetkiseen asuntooni ja jouduin silloin vasta opettelemaan elämään oikeasti yksin. Tuo avoliitto onkin yksi tärkeimmistä syistä, miksi en enää koskaan muuttaisi miehen kanssa suinpäin yhteiseen asuntoon ja meillä on S:n kanssa asiat todella erinomaisesti molemmilla ollessa omat asunnot. Tietenkin nyt melkein 3 vuoden tapailun jälkeen ollaan pikkuhiljaa suunniteltu, että milloin ja miten asumiskuviot tulevat muuttumaan.

 10. Olen todella ujo ja jännitän esiintymistä, mutta ulkopuolisen on todella vaikea huomata sitä. Koulussakin pitäessäni esitelmiä, jostain syvältä sisältä valtaa sellainen itsevarman puhujan -rooli ja pystyn myös hätäisesti improvisoimaan uutta puhetta esitelmään! Ja silloin sisällä oikeasti vain tämä tyttö tärisee ja hätäilee... Mulla tulee aina esitelmiä pitäessä sellainen out of body -kokemus. Uusien ihmisten kanssa puolestaan olen todella puhelias ja höpötän minkä kerkeän peitelläkseni tuota mun ujoutta. 

Yllättikö jokin näistä teidät? Entä löytyikö samoja piirteitä? :)

Ihana kamala kesä

Vihdoin on saavuttu viimeiseen viralliseen kesäkuukauteen; elokuuhun. Aika on lentänyt kuin siivillä ja kesäpäivät ovat vierineet ohi jättäen aurinkoisia muistoja talvea varten. Itse en välitä kuumasta ja odotankin enemmän loppukesän ja alkusyksyn vaihetta, jolloin on juuri sopiva olla. Sellaisia ilmoja, jolloin ulkona tarkenee neuleella ja saa leikkiä kerrospukeutumisella. Vielä kuitenkin ollaan elokuun helteillä, mutta jos se on mitään verrattuna muihin kesän kuukausiin, on sekin pian ohi. Kesästä tulen kuitenkin muistamaan ...

 ... kaikki kauniit auringonlaskut

...mansikoiden tuoksun kauppojen edustoilla

...ihoa polttelevan lämmön

 ... hyttysten puremien kutinan 

... silmät sokaisevan auringonpaisteen

... katukivetyksille jätettyjen keltaisten nesteiden kammottavan hajun

 ... järvien reunuksilla kasvavat vihertävät puut

... laineiden liplatuksen rannan kivillä

... automatkojen ikkunoista avautuvat avarat ja vihreät metsä - ja peltomaisemat

 ... lokkien rääkymisen ruuan perässä lentäessään

... hyttysen ininän korvan juuressa

... hien tuoksun kauppajonoissa

... ihanat kesäillat

... ihanat hetket rakkaiden kanssa

... koko ihanan kamalan kesän ♥

***

Mitä te tulette muistamaan kesästä? :)