Perhehaaveita

Tämä aihe on vähän erilainen verrattuna tavallisiin postauksiini. Mulla on jo pitkään muhinut aihe mielessä ja varsinkin miettiessäni asioita, joiden kautta löydän takaisin onnellisuuteen, olen myös perhehaaveita miettinyt. Onhan mulla jo hetken verran biologinen kello tikittänyt kovaa huutoaan ja omasta perheestä muutamalla lapsella haaveillut jo nuoresta tytöstä saakka. Kaikki pienet näkemäni vauvat ovat sulattaneet mun sydämen ihan täysin ja osaan kuvitella syliini pienen suloisen nyytin. 


Vielä ei kuitenkaan kannata pelästyä mun ilmoittavan kasvavasta pullasta uunissa ;) Nyt ei ole oikea aika lapsien hankintaan, mutta on se hyvä sisällyttää viiden vuoden suunnitelmaan. Viidenkin vuoden päästä olen jo melko vanha ensisynnyttäjä, jolla riskit ovat huomattavasti suuremmat kuin nuoremmalla. Ja jos toivon saavani useamman kuin yhden lapsen, on viisi vuotta todella realistinen kaikkine yrittämisineen ja ikäeroineen. En tosiaan blogissa kovinkaan tuo omaa ikääni esille, sillä en koe sen vastaavan mun omaa ajatustani itsestäni. Tähän väliin on kuitenkin hyvä mainita mun olevan viiden vuoden päästä kolmenkymmenen puolella. 

Viiden vuoden päästä/sisällä olen toivottavasti löytänyt tarvittavan sisäisen rauhan sekä saanut kokea kaiken mahdollisen. Ennen perheen kunnollista perustamista on mun elämässä vielä miljoona kohtaa täytettävänä, sillä haluan keretä nauttimaan omasta ajasta ennen heitä. Haluan myöskin pystyä kunnolla viettämään kahdenkeskistä aikaa lapsien tulevan isän kanssa ja tietenkin mennä naimisiin kyseisen miehen kanssa! Matkustelua, omaa aikaa, työpaikan vakiintumista, romantiikkaa... Viisi vuotta saattaa olla siihen aivan liian lyhyt aika tai sitten juuri passeli.



Jos multa olisi kymmenen vuotta sitten kysytty, että millaista mun elämä olisi tässä iässä, en olisi varmaan montaakaan kohtaa saanut oikein. Teini-ikäinen Ane olisi ajatellut olevansa tällöin jo perheellinen, naimisissa ja unelma-ammatissaan opettajana. Niin se elämä vain heittelee eikä mikään kohta ole toteutunut ja muutamat unelmat ovat vaihtuneet toisiin. Onneksi mulla ei ole koskaan ollut liian kiire toteuttaa unelmiani, sillä muuten olisin huomannut liian myöhään niiden olevan lapsenmielisen naiviin maailmankuvan omistavan tytön unelmaelämää, ei mun. 

Saadessani ensimmäisen lapseni aluan olla paras mahdollinen äiti ja tiedän, etten vielä hetkeen sellainen pysty olemaan. Mun täytyy täyttää ensin mun tavoitteet itselleni yksinäni ennen kuin pystyn täyttämään tavoitteeni pienen lapsen äitinä. Lisäksi mun täytyy oppia siloittelemaan omia vaatimuksiani ja mielipiteitäni jyrkemmistä pyöreämmiksi, sillä haluan lapsieni pystyvän tekemään omia päätöksia ja muodostamaan omia mielipiteitään ilman liian tiukkaa nuoraa. Mun oma maailmankuvani on tällä hetkellä aivan liian itsekäs, sillä etsin parhaani mukaan itselleni unelmia, itselleni nautintoa ja itselleni kokemuksia. 


Yksi syy lisää, miksi vauva-aihe on pyörinyt mielessäni on, kun eräs hyvä ystäväni sai vuodenvaihteessa ensimmäisen lapsensa, ja hänen raskaus tuli mulle suurena yllätyksenä alunalkaenkin. En ollut nähnyt häntä hankkimassa lapsia vielä ja luonteeltaankin hän on ollut mielestäni vähän tohelo äidiksi. Hän kuitenkin sanoi mulle aika pysäyttävät sanat perustellessaan asiaa ja nyt kevään aikana nuo sanat ovat jäänneet pyörimään toistolla mun aivoissa etsiessäni työpaikkoja. Ystävälläni on vielä opinnot kesken ja hän päätti saada lapset nyt saadakseen etumatkaa työrintamalla. Työnantajat usein tiedostavat, että mun ikäinen nainen on siinä vaiheessa elämäänsä, että lapsia ollaan hankkimassa tai suunnittelemassa lähiaikoina ja vaikka sillä perusteella ei saa jättää palkkaamatta, saattaa moni työnantaja siihen mielikuvaan perustuen palkata joko miehen tai naisen, joka ei ole niin iso riski jäämään äitiyslomalle ensimmäisen parin vuoden sisään.

Tälläisten perhehaaveaiheiden parissa olen pohdiskellut lähiaikoina etsiessäni itselleni tavoitteita onnellisuuteen ja tulevan suunnitelmiin. Olen kyllä ajatuksissani miettinyt muutenkin moni eri elämän aspekteja kohti hieman onnellisempaa elämää. Hassuna juttuna nämä perhehaavet ovat esiintynet paljonkin mun unissa, mistä innostuneena halusin ajatukset kirjoittaa ylös. Mun ensimmäisessä unessa olin menossa naimisiin jonkun komean ja rikkaan miehen kanssa, jota en edes kauaa ollut tuntenut. Unessa Sara kuitenkin ehdotti hääjuhlassa, että jospa vaan lähdettäisiin Särkänniemeen etten menisi naimisiin. Heräsin kuitenkin ennen päätöksen tekoa ja uskon unessanikin valitsevan sen särkkiksen, koska en olisi vielä naimisiin valmis. 

Toisessa unessa puolestaan olin melko viimeisilläni raskaana ja ostamassa sellaisia mammablogeissa bongattuja 'minirattaita'. Unessa oli kuitenkin todella painostava fiilis, sillä olin jäämässä yksin lapseni kanssa isän ollessa jokin yhdenillanjuttu. Vaikka tuollainen tilanne tulisi vastaan, tietäisin selviäväni siitä, mutta silti lasken tuon kamalaksi painajaiseksi. Näiden kahden unen lisäksi aiheet ovat pyörineet muissakin unissa, jotka eivät kuitenkaan muistiin ole jäänyt yhtä kiinteästi. 

Olenko ainoa, joka pohdiskelee tälläisten aiheiden kanssa? Haluatteko te joskus lapsia? ♥

18 kommenttia

  1. Aika rohkea aihe kirjoittaa. Itse en tällaisista asioista uskalla julkisesti puhua, koska mitä jos käykin ihan toisin. Jos kerron etten halua lapsia, olenkin kohta viiden muksun äiti, tai jos kerron haluavani lapsia en jostain syystä pystykään saamaan niitä. Joten nämä asiat pidän ihan itseni ja puolisoni välisenä asiana. Mut tosi hellyyttävä teksti, tosiaan ei sitä koskaan voi tietää ja suunnitella tulevaa. En oikeasti yhtään tiedä, mitä viiden vuoden päästä omassa elämässä tapahtuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se melko vaikeata tietää, mitä elämä viiden vuoden päästä oikeasti on ja voin olla ihan eri tilanteessa ja mietteissä :) Halusin kuitenkin kirjoittaa tekstin, sillä uskon monenkin olevan samantyylisessä tilanteessa, että ei vielä halua lapsia, mutta haluaa elämänsä aikana olla äiti. Aika vaan pirullisesti määrää koko asiaa ja vaikka kuinka haluaisi, niin saattaisi käydä huono tuuri. Itseänikin pelottaa, että mitä jos ei koskaan pystyisikään lapsia saamaan, mutta en halua liiaksi murehtia sitä etukäteen.

      Itse koen nämä pohdinnat vähän samana, kuin pohtisin tulevaa ammattia eli asiaa pitää alkaa suunnittelemaan jo hyvissä ajoin, että mitä opiskelee ja missä ja milloin :D Eikä viiden vuoden suunnitelma ole kiveen hakattu. Muutun varmasti vieläkin ihmisenä paljonkin ja mietteet voivat vaihtua.

      Poista
  2. Kauniissa paikassa oot käynyt kuvailemassa :) <3 Ja tää postaus! Todella hyvästä ja varmaan myöskin henkilökohtaisesta aiheesta oot kirjoittanut. Mä itse olin aivan varma vielä 1,5-vuotta sitten, että haluan lapsia. Nyt taas en halua. Matkustelu vei voiton mun elämässä. Vaikka lapsenkin kanssa voi matkustaa, mua ahdistaa se vastuu, velvollisuus ja kahlitsevaisuus liikaa. Kyllä välillä puhutaan poikaystävän kanssa lapsista(viimeks eilen), nimetkin on valmiina ja aina ihaillaan söpöjä vauvoja ja lapsia, mutta ei vaan tunnu silti meidän jutulta. Mutta ehkä joskus, en sulje kokonaan pois sitä mahdollisuutta. Mä oon aina luullut, että oon jotain reilu 20-vuotias, oot niin nuoren näköinen! Hyvällä siis tämä :) Nuo sun perhehaaveet on ihan realisten kuulosia ja hyvä odottaa vielä hetki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin siis, että mä oon luullut, että sä oot jotain reilu 20-vuotias :) Hyvin osaan taas kirjottaa :D

      Poista
    2. Käytiin kuvailemassa Rauman kirkolla, joka on kyllä todella kauniilla paikalla ja itsessäänkin kaunis ♥ Mitään mahdollisuuksia elämässä ei kannata poissulkea koskaan, mutta onhan se hyvä tietää mielessään, että haluaisiko elämää lapsien kanssa vai ei. Kuten juuri mun tapauksessa olen aina tiennyt haluavani ainakin yhden lapsen, jos vain suodaan, joten ei ole erikoista mun miettiä asialle sopivaa ajankohtaa :) Ja tosiaan vielä en olisi lähellekkään valmis, vaikka monet muut samanikäiset ja nuoremmatkin tuntuvat saavan lapsia joka puolella :D Oonhan mä reilu 20, mutta muutaman vuoden reilumpi ;) Mä olen kyllä siitä onnellinen, että näytän hieman nuoremmalta kuin olen, sillä en edes tunne itseäni oman ikäisekseni, saati välillä edes muista ikääni :D

      Poista
  3. Ihanan syvällinen postaus, ja ihana kuulla sun ajatuksia asiasta! :)
    Mä en ole yhtään varma tällaisista asioista, mutta olenkin vielä aika nuori ettei tällaisia (kai) vielä tarvitse pohtia :D

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihanasta kommentista ♥ Eihän tälläisten pohtimisella itselläkään olisi kiire eikä varsinkaan sulla :) Hyvin vielä kolmenkympin paremmalla puolella pystyy asiaa miettimään, jos aiemmin ei ole halunnut :D

      Poista
  4. Nää hiukan pintaa syvemmälle raapaisevat postaukset ovat kyllä ihania!<3 Mulla ei oo vielä lapset pyörineet mielessä, sillä vasta loppuvuodesta tulee se 20 täyteen :D Tää oli kuitenkin mielenkiintoinen aihe ja hyvin kirjoitettu postaus, vaikka sinällään aihe ei mua vielä kosketa :) Joskus tulevaisuudessa kyllä haluan lapsia, mutta en vielä pitkään aikaan, sillä mulla ei olisi mitään mahdollisuuksia olla vielä hyvä äiti, toivottavasti sitten joskus :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Mä tykkään paljon pohtia kaikkia asioita ja välillä matkustan ajatuksissani aivan liian monen vuoden päähän :D Mun mielestä nuoruus pitää ehdottomasti kokea täysin ennen kuin lapsien tulisikaan tulla edes mieleen. Mutta kuten aiemmassa kommentissa tuolla kanssa sanoin, niin jos edes ajattelee joskus saavansa lapsia, on se hyvä miettiä, että missä vaiheessa se olisi ajankohtaista. Itse koen sen kuuluvan viiden vuoden päähän :D

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ehdin jo innostua :) . Se olisi ihanaa, jos sinulle tulisi vauva <3

    Itse ajattelin lasta yrittäessä, että en ikinä tule raskaaksi, kun meni niin kovasti aikaa siihen täppiin. Heitinkin hanskat nurkkaan ja aloin suunnitella kaikkea kivaa, kun kuitenkin olin ja olen edelleenkin nuori, mutta sitten kävi toisin :)

    Nyt haaveissa toinen, vaikka vielä vähän sen kanssa epäröin. Haluaisin toisaalta viettää vielä tämän kesän sitä ns mahdollista omaa aikaa, yhdelle lapselle kun on helpompaa järjestää lapsenvahti kuin kahdelle ja kesä on sellaista aikaa kun on kivampi tehdä ja mennä.

    Jos tiedät mitä tarkoitan. Mitään en silti vaihtaisi, olen saanut lapsen oikeaan aikaan ja hän on mitä rakkain ja rikastuttavin ihminen omassa elämässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih :) Olisihan se ihanaa, muttei vielä vaan ole oikea aika :) Ihan totta kyllä, että yhden lapsen kanssa on helpompaa suunnitella omiakin menoja varsinkin kesällä milloin niitä on enemmän. Sulla on onneksi hyvin aikaa odottaa muutamakin vuosi vielä seuraavaa ja saat vanhemmasta sitten lapsenvahtia ;)

      Poista
  7. Tosi mielenkiintoinen aihe, hienoa että uskallat puhua tästä ääneen! :) Mä oon vasta täyttämässä 21, mutta silti kärsin hirveästä vauvakuumeesta. Tiedostan kyllä että vielä ei ole oikea aika, koulua on jäljellä vuosi ja sen jälkeen olisi kiva matkustella sekä säästää omistusasuntoon. Silti se oma lapsi kummittelee mielessä lähes joka päivä. Onneksi aikaa kuitenkin on matkustella ja perustaa se perhe, mutta kun kaiken haluaisi nyt ja heti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään pohdiskella paljon asioita ja jakaa niitä muille, jos joku muukin saisi niistä pohdinnoista jotain irti :) Vauvakuume osaa kyllä olla pirullinen, jos tilanne lapsen hankinnalle ei ole sopiva. Kyllä sen aika vielä tulee, sulla on hyvin aikaa :)

      Poista
  8. Mullakin oli tossa viime vuoden tosi kova vauvakuume. Itse käsittelin sen sitten luovuttamalla munasoluja. Oon nyt 22, eli saman ikäinen kuin äitini oli minut saadessaan. Välillä on kova hinku jo perustaa oma perhe, mutta taloudellinen tilanne ei ole tarpeeksi hyvä. Sitäpaitsi se luovutusprosessi paljasti itselleni sen, että biologian puolesta ei ainakaan ole mikään kiire!;)
    Ihmettelin kun sanoit että viiden vuoden päästä olisit vanha ensisynnyttäjä. Suomessa ensisynnyttäjän keski-ikä nykyään taitaa olla 32. Jos lähestyy neljää kymppiä, niin ehkä sitten alkaa olla kiire, mutta alle kolmekymppisellä ei kyllä ole mikään kiire!!
    Tietty ihmiset on erilaisia ja joillekin vaihdevuodet tulee aiemmin, mutta sen kyllä tietää sitten, ja silloin ei voi odottaa edes 5 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja 30 jälkeen on hyvin mahdollista saada vielä kolmekin lasta!!! :) tai vaikka enemmän jos on innokas. ;)

      Poista
    2. Kiitti ihan mahtavasta kommentista ♥ Mä perustin tuon mun vanha ensisynnyttäjä -argumentin siihen, että periaatteessa yli 27 vuotiaita ensisynnyttäjiä pidetään jo vanhoina tai näin olen kuullut hoitoalalla työskenteleviltä tutuilta :/ Itseä kanssa pelottaa sekin, että kolmenkympin jälkeen kroppa tosiaan ei välttämättä ole niin sopeutuva raskauteen, mutta kuten sanoit niin ei ole kiire ellei lähesty neljääkymppiä :)

      Poista
    3. Joo periaatteessa raskauden todennäköisyys 30 ikävuoden jälkeen puolittuu (muistaakseni)... Toi 27 on kyllä aika raju, mutta ehkä sitten... Onhan se "terveellisempää" saada lapsia nuorena. Toisaalta esim just hedelmättönyyshoitoja voidaan tehdä jopa 45 vuotiaaksi asti, joten periaatteessa siihen saakka suomen laki pitää naista synnytyskykyisenä. On kai sitäkin vanhempia synnyttäjiä, mutta jos nyt varmuudenvuoksi kuitenkin pitäisi sitä 45 sellaisena rajapyykkinä niin siihen verrattuna 27 ei kyl oo mitään ;D Okei en suosittele kenellekään että odottelee sinne neljän kympin hujakoille tai yli, mutta ei niitä lapsia tarvii parikymppisenäkään hankkia välttämättä. Eikä oo kaikille mahdollistakaan!!

      Poista