Mä en ole onnellinen

Mä olen aloittanut tämän tekstin tuhanteen kertaan ja aina pyyhkinyt sen pois. En olisi koskaan uskonut kirjoittavani aiheesta blogiin tai minnekkään, koska en koskaan uskonut tämän olevan mahdollista. Mä en ole onnellinen. Siinä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Vaikeinta on myöntää itselleen, ettei ole onnellinen. Mä en edes tiedä mistä saakka oon ollut onneton ja mikä siihen on syynä. Ne pienet onnenhetket ovat sokaisseet mut ja jättäneet multa huomaamatta, että en ole onnelinen. Mutta heti myönnettyäni sen, sain ihan uudenlaista vahvuutta, että aion vielä joskus olla onnellinen ja tehdä vielä enemmän sen eteen. Mulla on onneksi niin paljon kaikkea pientä hyvää elämässä, että vaikkei nyt olekkaan kaikki niin hyvin, saan niistä pienistä positiivisuuksista voimia jaksaa ja jatkaa. 

Miettiessäni mikä saa yleensä niin positiivisen ja onnellisen ihmisen onnettomaksi, löysin elämästäni yhden asian, jolla on varmasti jotain tekemistä asian kanssa. Mun elämä on pysähtynyt paikoilleen. Se ei liiku eteenpäin kaikesta yrityksestä huolimatta. Ja sekös masentaa, että halua mennä eteenpäin löytyy, mutta se vaan pysyy paikallaan, vaikka mitä tekisi. 

Mua onneksi vie eteenpäin mun vahva usko siihen, että kaikella on oma tarkoituksensa ja, että jonain päivänä katsoessani taaksepäin huomaan mitä hyvää loppujen lopuksi olen saavuttanut ja mitä tämä ajanjakso toi mulle, ellei muuta niin ainakin lisää vahvuutta selvitä mistä vain. Ehkä mun kuuluukin nyt pysyä hetki paikoillani ajatuksieni kanssa ja löytää takaisin sille omalle tielleni. 

Entä miksi mun elämä on tällä hetkellä pysähdyksissä? Koska mä niin luulin olevani nyt jo valmistunut koulusta, mutta asiat vaan ei mene suunnitellusti. Ne miljoonat itkut ja turhautumiset väsyttävät ja tekevät turraksi. Melkein tekisi mieli luovuttaa. Mutta mulla on niin vähästä kiinni, mutta se vähä on kasvanut isoksi möröksi, joka kummittelee mun takaraivossa jokaikinen päivä ja yö. Mä en enää tiedä mitä mä tekisin saadakseni sen mörön kaikkoamaan, ja ihan kaikkea olen jo kokeillutkin! Olin ystäväni valmistujaisisssa vappuna ja olin koko sydämestäni iloinen hänen puolestaan ja ylpeä hänen saavutuksestaan, mutta se silti tuntui läimäisyltä kasvoille, sillä mäkin niin toivoisin voivani jo juhlia valmistumistani.

Tämä kaikki on osaltaan vaikuttanut myös blogiin, sillä vaikka mulla on paljon kaikkia ihania postausideoita luonnoksissa ja kuviakin ollaan napattu useampia satoja, mutta se into puuttuu ihan kaikesta. Vappupostaustakin tein melkein itkua purren, sillä en ollut millään tavoin tekstiin tyytyväinen, mutta omassa päässä iski painostus, että se täytyy saada valmiiksi ja julkaistuksi. Olen kyllä siinä mielessä itseni pahin vihollinen, että en anna itselleni armoa.

Lisäksi mulla ei hetkeen ole ollut kunnolla blogissa kuvia, joissa katsoisin suoraan kameraan, sillä mä näen mun silmien takana sen onnettoman mielen ja siksi tosiaan en kovinkaan ole lähiaikoina edes katsonut kunnolla kameraan. Snapissa ja instassa puolestaan on niitä kuvia, joissa olen pienen hetken saanut huijattua itselleni sen kunnon hymyn ja onnellisen fiiliksen ollessani positiivisten asioiden ympäröimänä. 

Välillä täytyy osata hiljentää vauhtiansa ja pysähtyä keräämään ympärilleen niitä onnellisuutta lisääviä tekijöitä. Mä ole ollut todella sokea omalle jaksamiselle ja rajoilleni, sillä olen niitä kokoajan puskenut äärimmilleen. Mulla on ollut miljoona rautaa tulessa saadakseni tavoitteeni täyttymään, mutta niistä ei voi yksikään täyttyä ellen keskity niihin yksi kerrallaan. Ensimmäisenä karsein kaiken mahdollisen ylimääräisen stressitekijän elämästäni ja aloin välttelemään liian sitovia lupauksia siihen saakka, että vanhat pakotteet on suoritettu. Miksi sitä keräisi entisestään tehtävää, kun vanhatkin painaa päälle?

Mun täytyy myös oppia olemaan itselleni hieman armollisempi. Mä en saa ruoskia itseäni kaikista epäonnistumisista, varsinkaan niistä, joille en itse olisi edes mitään mahtanut. Ja mun täytyy osata ottaa aikaa pelkästään itselleni. 

Nyt saatuani kaiken tämän sydämeltäni tuntuu kaikki taas hieman kevyemmältä. Mä uskon, että mä selviän ja mä tulen olemaan onnellisempi kuin koskaan, kunhan en vain luovuta. Mä mietein todella kauan kirjoitanko tästä aiheesta edes, mutta nyt olen niin helpottunut löytäessäni omasta melestäni parhaimmat sanat kuvaamaan mun tämänhetken tuntemuksia. 

Ihania kevätpäiviä kaiklle, täällä ainakin on jo helle ♥

16 kommenttia

  1. Tosi hyvä kirjoittaa omia fiiliksiään ja myöntää, että kaikki ei ole hyvin. Se auttaa jo paljon! <3 Täälläkin ollut välillä tosi onnetonta fiilistä. Oon kyllä onnellinen, mutta nyt on useemmin tullut kaikkia tosi ahdistavia ajatuksia ja sellasta ahdistusta vaan. Voi johtua keväästä tai niin ainakin luulen. Postauksia ei oo pakko tehdä jos tuntuu ettei kiinnosta tai halua. Enemmin tekee semmosia mihin on aidosti tyytyväinen! :) Oisko jotain mitä voisit tehdä elämässäsi, että olisit onnellisempi? Jos tuntuu, että se jumittaa vaan paikoillaan, niin joku pienikin muutos voi auttaa? Matkustelua voisin ainaki suositella, se auttaa yleensä kaikkeen ja tuo iloa elämään. Pieniki reissu jo auttaa! Tsemppiä hurjasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset todella ihanasta kommentista ♥ Kevät kyllä varmasti osaltaan vaikuttaa ja saa ehkä huomaamaankin oman onnettoman olon, sillä kevät on yleensä uusien alkujen aikaa... Jokin irtiotto arjesta olisi kyllä enemmän kuin kaivattu! Ja olen samaa mieltä ettei postauksia tarvitse tehdä jollei ole kiinostusta, mutta olin enemmänkin itselleni luvannut tehdä juuri vappuna postauksen ja sitä ei olisi ollut mieltä kirjoitella paria viikkoa myöhässä :D Ihan fiiliksen mukaan yleensäkin kirjoittelen, mutta harmittaa juuri kuin perjaatteessa on fiilistä, mutta ei sitä innostusta ja inspiraatiota tarttua näppäimistöön :D Kiitos kaikista tsempeistä ja ihanaa kevättä sulle ♥

      Poista
  2. Ihanasti oot kirjoittanu. ♥ Kyllä kaikki vielä kääntyy parhainpäin, kun ei luovuta kesken kaiken, vaan antaa mennä. :) Mutta musta tuntuu, että tuo "elämän jumitus" paikoillaan kuulostaa hieman tutulta, minullakin oli sellaisia ajatuksia muutama vuosi sitten, mutta kaikesta päästiin yli! Mutta voimia ja tsemppiä sulle. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi ♥ Mäkin uskon, että kaikki menee vielä juuri niinkuin on ollut tarkoitus ja asiat alkavat sujumaan... odottelu on vain raastavaa :/ Tsemppiä sullekkin opiskelujen kevään loppurutistukseen ♥

      Poista
  3. Voi Anette ♥ Tää oli tosi mielenkiintonen postaus ja ymmärrän kyllä mitä meinaat! Mullakin meinas jossain vaiheessa loppua usko koulun kanssa, mutta ei auta kun jaksaa painaa kunnialla loppuun! Se tunne mikä siitä seuraa on ihan paras, kun on ajatellut ettei pysty johonkin ja yhtäkkiä se onkin saavutettu :) Muutenkin tosi hyvää pohdintaa ja oivalluksia. On tosiaankin todella tärkeää kuunnella omaa kehoa ja mieltä ja mennä sen ehdoilla, niin on helpompi tuntea itsensä onnelliseksi. Toivottavasti sun tilanne menee parempaan suuntaan pikaisesti ja voit kohta jo kokea olevas oikeasti onnellinen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Milla ♥ Varmasti jokainen opiskelujen kanssa paininut tietää, miltä musta tuntuu! :) Onneksi säkin olet hyvänä esimerkkinä, että painaa vain koulun kanssa täysillä, vaikka meinaisi tehdä mieli luovuttaa. Kiitokset todella ihanasta ja tsemppaavasta kommentista ♥♥

      Poista
  4. Koskettava teksti! <3 Mä olen itse ollut samassa tilanteessa ja voin samaistua tuhottoman paljon sun sanoihin. Kaikki lähtee siitä, että osaa myöntää olevansa onneton ja rakentaa se onnellisuus pala palalta uudelleen. On tärkeää saada selkeyttä ajatuksiin ja sumplittua se oma polku, sekä tulevaisuuden sunnitelmat. Mä olen itsekin ollut siinä pisteessä, että stoppi on ja pysyy, silloin mä ns. levitin kaiken eteen ja aloin todella pohtimaan mitä haluan elämältä ja miten saavutan sen. Mä en osaa tarjota konkreettista apua, mutta toivon todella, että löydät onnen uudelleen ja saat selkyttä sun ajatuksiin <3 Jos haluat ikinä jutella, niin mut saa kiinni <3 :) Iso määrä tsemppiä ja lämpöä täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset ihanasta kommentista ♥ Tuo myöntäminen oli se kovin paikka, mutta sen jälkeen ei ole suuntaa muualle kuin ylöspäin. Mä olen kanssa pikkuhiljaa koittanut koota palapeliä niistä osista, jotka tiedän tekevän mut onnelliseksi ja yritän päästä niistä paloista eroon, jotka saavat mielen matalaksi eli juuti kanssa levittää kaiken eteen :) Ihanaa, että tietää muillakin olleen onnettomia hetkiä, joista on selvitty. Saa ihan älyttömästi tsemppiä siitä ajatuksesta sekä kaikista ihanista sanoista ♥

      Poista
  5. Tosi hyvin oot osannut kirjoittaa ja pukea sanoiksi sun fiiliksiä. Oon ihan varma että kyllä se onni sullekkin sieltä vielä löytyy, välillä se tuntuu olevan hukassa itse kullakin :) Mullakin on ollut tuollaisia elämän jumitus vaiheita useampaan otteeseen ja silloin kyllä välillä tulee aika toivoton olo mutta onneksi aina kaikki kääntyy lopulta parhain päin <3! Paljon tsemppiä sulle ja toivotaan että tää tuleva kesä vähän piristäis <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia ♥ Itsellä kanssa on aiemminkin elämä jumittanut, muttei koskaan näin pahasti. Onneksi uskon kanssa kaiken kääntyvän aina parempaan ja se helpottaa oloa kummasti :) Ja tottakai kesä ja lämpö piristää erityisesti! :) Kiitos ihanista tsempeistä ja ihanaa kesää sulle ♥

      Poista
  6. Uskon, että tää kirjottaminen ja puhuminen asiasta auttavat omalla tavallaan <3 Nyt ainakin tiedät, että mikä on tilanne ja sun on helpompi lähteä rakentamaan sitä onnellisuutta uudestaan :> mitään vinkkejä mulla ei valitettavasti oo antaa, sillä mulla on itselläni vähän samanlaisia fiiliksiä...:/ Joku matka olisi hyvä arjen katkaisija, sillä kummasti siihen arkeen jää jumiin, ja siinä vaan painattaa laput silmillä menemään :D itselläni tuo arjen tylsyys on se mikä mättää... Hurjasti tsemppiä sulle <3 Onneksi asioilla on tapana järjestyä :) Äläkä stressaa tästä blogista, vaan teet postauksia siihen tahtiin kun hyvältä tuntuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin auttaa, sillä kirjoitettuani tämän tekstin ja luettuani sen uudelleen, multa putosi sellainen kauhea painon tunne harteilta. Tuntui, että nyt kun asia on ylhäällä, niin sitä pystyy lähtemään käsittelemään ja korjaamaan :) Ikävää, että sulla kanssa samankaltaisia fiiliksiä, elämän jumittuminen on kyllä raskainta ikinä :/ Tsemppiä siis hurjasti sullekkin ♥ Onneksi en koskaan ole blogista stressannut, enkä aiokkaan, mutta tosiaan naureskelin myöhemmin itselleni tuosta vappu-postauksesta stressaamisesta :D Mutta onhan se vähän, ettei noista päivälleen merkityistä juhlapyhistä ihan kovin paljon myöhemmin ole intoa kirjoitella ja olin sen kuitenkin suunnittelut kirjoittavani... Itse aiheutin itselleni ongelmia :D Kiitos oikeasti ihanasta kommentistasi ja ihanaa kesää sulle ja tsemppejä kanssa ♥

      Poista
  7. Mun mielestä tässä onnellisuushypetyksessä on ihan hyvä välillä todeta ettei ole sitä. Kun kaikki vaan toitottaa blogeissaan kuinka ovat onnellisia ja jeejee. Mä ainakin tykkään lukea rehellisiä blogeja, bloggaajien elämää kaikkine vatsatauteineen ja sokerilimsoineen, viikoista kun salilla ja lenkillä ei olla käyty ja riidoista poikaystävän kanssa. Siksi on tosi hyvä että säkin kirjoitit tästä, vaikkei tietenkään ole kivaa ettet ole onnellinen! Toivottavasti saat tilanteeseen muutosta <3 Oot ihana <3
    Ja kauniita kuvia jälleen, senkin nättimys :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä kanssa on paljon mukavampi lukea blogeista ihan oikeaa elämää rehellisesti ja itsekkin siihen pyrin :) Yleisesti oon aina ollut iloinen ja positiivinen, miksi tuntui niin oudolle tälläinen tilanne elämässä... Mun mielestä sulla kanssa on niin kiva blogi, koska sieltä saa aina rehellisen kuvan asioista :) Kiitoksia kehuista, toinen nättimys ♥ Ps. Kuinka hassua, että luettuani tämän sun kommentin aamummalla, sain viestin poikaystävältä, että se on mahataudissa... :D Ehkäpä sulla on näkijän kykyjä :DD

      Poista
  8. Rehellinen ja rohkee postaus :) ! Tiiän, miten vaikeeta on myöntää ettei oo onnellinen, mut kaikella on oma tarkotuksensa ja on ok kertoo miltä tuntuu, aina ei tarvii olla onnellinen :) Tsemppiä ihan hirveesti!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihanasta kommentista ♥ Itse onneksi kanssa uskon, että kaikella on tarkoitus eikä aina edes voi olla onnellinen :)

      Poista