Marraskuun viimeinen

Marraskuu sujahti ohi todella nopeasti ja ei melkein usko, että huomenna alkaa jo joulukuu. Jotenkin tuo joulukuun alku pääsi yllättämään täysin, sillä to do -listalla marraskuun kohdalla on vielä useampi kohta merkkaamatta tehdyksi. Olen silti todella innoissani alkavasta joulun odottelusta ja eilen kokosinkin jo pienen joulukuuseni tuomaan tunnelmaa. 

 Viikon päästä istunkin jo Helsingissä naputtelemassa postauksia ja ennen sinne lähtöä täytyisi keretä tekemään miljoona asiaa. Joulusiivous täyttää puolet tehtävistä askareista enkä usko siinä täysin pysyväni. Aika on tällä hetkellä muutenkin niin rajallista, sillä illalla olisi tarkoitus taas suunnata Raumalle opiskelujen takia ja perjantaina olen taas kotosalla valmiina suorittamaan listan loppuun. Olisiko marraskuu mitenkään voinut jatkua vielä ihan hetken? 

Pari viikkoa sitten tarkeni ulkona vielä t-paidalla (niin, viisi minuuttia...) ja nyt mun pitäisi uskoa joulukuun olevan huomenna. Marraskuussa on tullut enemmänkin kokeiltua erikoisempia väriyhdistelmiä, sillä olen hamstrannut kaupoista viininpunaista enkä tiedä, minkä kaikkien värien kanssa se sopisi parhaiten. Tämä kyseinen asu näkyikin jo epäimartelevia blogikuvia -postauksessa

Kuten postauksestakin huomaa, ajatukset laukkaa paikasta toiseen ja samallailla käy myös to do -listan kanssa. Aloittelen kaikkia kohtia samanaikaisesti saamatta yhtäkään kokonaan suoritettua. Niitä vain on niin vaikeaa laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta ehkäpä suurin osa tulisi suoritettua tällä tavoin. 

Yllättikö joulukuun lähestyminen muita? :'D

Thanksgiving

Thanksgiving. Yhdysvalloissa on tällä viikolla vietetty kiitospäivää, jolloin perheet kerääntyvät yhteen nauttimaan herkullisesta ruuasta ja muistelemaan asioita, joista ovat kiitollisia. Koska kiitospäivän jälkeinen black friday (alennusshoppailuhuuma) on rantautunut myös suomeen, päätin blogiini rantautuvan kiitospäivän. Nyt listaankin siis asioita, joista olen kiitollinen ja toivon teidän lukijoidenkin tekevän niin mielessään. Koskaan ei ole liian vähää ollakseen kiitollinen jostain. 

 ♥ Olen kiitollinen ihanista ystävistä, joille voin valittaa kaikesta pienestäkin ja joiden kanssa voi nauraa elämän pienille kommelluksille. Pienikin juttutuokio ystävän kanssa yhdessä kahvikupposen äärellä voi kirkastuttaa koko päivän ja saada ajatukset takaisin oikeille raiteille. 

♥ Olen kiitollinen mahtavasta perheestäni, jolta saan aina tukea ja turvaa tarvittaessa. Mikään ei voita sitä, että veli jaksaa tulla jääkiekkomatsista auttamaan siskoaan ruuvaamaan ruuveja lipastoon. Ja jaksaa koota sen kokonaan, vaikka puhe oli vain parista tiukemmasta ruuvista...niistä kahdesta ensimmäisestä.

♥ Olen kiitollinen siitä, että saan elää Suomessa. Vaikka matkustaisin maailman joka kolkkaan, tulisin aina kaipaamaan rauhallista ja rakasta kotimaatani ja sen vihreitä metsiä, tummia meriä ja järviä sekä talven ihmemaata jouluisin. 

♥ Olen kiitollinen, että minulle on suotu elämän lahja näin moneksi vuodeksi ja olen jokaisesta tulevastakin vuodesta yhtä kiitollinen. Välillä tulevat vuodet tulee otettua itsestäänselvyytenä, vaikka jokainen tulisi ottaa vastaan nöyränä. 

♥ Eniten kiitollinen olen siitä, että minulla on oma kaunis koti ja mahdollisuus elämään vapaana. Näin olen jo rikkaampi kuin osa maailman muista ihmisistä. Nämä kaksi asiaa tulee kanssa otettua päivittäin itsestäänselvyytenä, mutta ajatellessani kiitollisuudenaiheita se muistuu vahvasti mieleen. 

Ps. Kuvituksena ei ole kalkkunaa karpalokastikkeen kanssa, kuten oikeaoppiseen kiitospäivään kuuluisi, vaan sen sijaan lauantain iltapalaa leffaa katsellessa.

Mistä te olette kiitollisia? ♥

Paljettisydän

Lumi tuli, lumi meni. Omaan kameraan, ei edes puhelimeen tallentunut yhtäkään kuvaa tämän vuoden ensimmäisestä lumesta. Onneksi sieltä luultavimmin saadaan uusi satsi piakkoin, joka pysyisi kauniina jouluun saakka. Tämän kertaisissa kuvissa eletään vielä syksyä lehdistä päätellen, vaikka niiden ottamisesta ei ole kuin pari viikkoa. Kameraa on tullut aivan liian vähän kaivettua kassista ja laittautumista vieläkin vähemmän tullut harrastettua. 


 Laittautumattomuuden multihuipentuma oli viime lauantaina, kun istuttiin hieman vain iltaa, josta mun oli tarkoitus mennä suoraan kotiin nukkumaan muiden lähtiessä baariin. Loppujen lopuksi olen täysin meikittä ja hiukset sotkuponnarilla viihtynyt yökerhossa kolmeen saakka. Ja täysin selvänä. Oli silti mahtava ilta, vaikka muuta voisi luulla. 


Alkuviikko onkin sitten mennyt pääasiassa nukkuessa. En tiedä, mistä mulle onkin siunaantunut niin paljon unta, mutta olen siitä ottanut kaiken irti. Nukkuminen, syöminen ja nukkuminen -kombo on aikas jees välillä. Ja enää pari viikkoa siihen, että lähden pariksi viikoksi Helsinkiin töihin, jolloin unesta saa haaveilla. Odotan kyllä todella innoissani, sillä vaikka aika tulee menemään siellä nopeasti, on se aika täynnä kaikkea mukavaa; työskentelyä, joulujuttuja, ystäviä. 

Ps. Kuinka ihana yhdistelmä onkaan viininpunainen ja puuteriroosa? ♥

Mut hei, mitäs teille kuuluu? :)

Epäimartelevia blogikuvia

Epäimartelevia blogikuvia. Lauantai-aamun piristykseksi päädyin Millan innoittamana selailla parin kuukauden ajalta kuvakansioita ja valita niitä epäonnistuneita otoksia. Sellaisia otoksia, joita syystä tai toisesta ei uskoisi omasta blogistaan koskaan löytävän. Pahempiakin varmasti olisi löytynyt ellen tietyin aikavälein siivoisi albumeista turhia kuvia pois. 

Kuvien katsominen tapahtuu omalla vastuulla ja nauraminen niille on täysin oikeutettua. En edes kovinkaan paljon valehtelisi, jos sanoisin jokaisesta kuvaustilanteesta löytyvän vastaavan samanlaisen kuvan. Huomasin meinaan toistavani samoja epäonnistumisia usein. 

 "Öhmm, nolottaa... Noi kattoo vissii mua, joten peitän nassuni"

 "Nenua kutittaa..."

 "Nyt ois oiva hetki fiilistellä sitä yhtä biisiä radiosta... Lalalala"

 "Voihan nenä, sitä kutittaa taas..."

 "Mä kävelen tänne ja otetaan sitten kuva. Ai, sä otat nytkin. Mut niissä näkyy vaan peppu?"

 "Nousin tuolta suosta hirviönä ja nyt palelen ja ärjyn, argh"

"Annas kun mä nyt selitän sulle, miten tää kuvaus menee... seliseliseliseli..."

Blogeissa yksi tärkein tekijä on kauniit kuvat, joista välittyy kirjoittajan toivoma tunnelma kyseisestä hetkestä. Välillä mukaan mahtuu näitä epäonnistuneita kuvia, joille ainakin itse naureskelen selatessani. Aina kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä ja valoisaa, vaan välillä voi heittää huumoria ja hauskuutta mukaan. Itsellensä kannattaa pystyä nauramaan silloin tällöin, koska turha vakavuus aiheuttaa vain ryppyjä ;)

Linkkailkaa ihmeessä omia epäonnistuneita kuvianne, niitä olisi kiva käydä katselemassa :)

Geelilakkaus

Lokakuun lopulla olleessa Bloggers Inspiration Dayssa tehtiin valkoisia ja mustia geelilakkauksia, jotka olivat todella suosittuja. Itsekkin päädyttiin jonottelemaan ja kokeilemaan geelilakkausta. Itselläni ei ole koskaan ollut kyseistä lakkausta, mutta kokemusta geelikynsistä. Geelikynnet aikoinaan pilasivat täysin omien kynsieni pinnan, sillä en tiennyt mitään niiden hoidosta tai poistosta. Nyt lakkauksen yhteydessä kerrottiin tiiviisti tärkeimmät kohdat ja lakkaajat (Kynsistudio Zenails) vastailivat kaikkiin kysymyksiin. 

Itse aina välillä tykkään kokeilla kaikenlaisia uusia kynsijuttuja kotona, mutta olen siltikin melko tietämätön kynsien suhteen. Esimerkiksi en tiennyt kynsinauhojen kuuluvan liikkua ja, että kynsinauhoja varten kuuluu käyttää öljyä. Aina oppii jotain uutta ja nyt tulee varmasti kynnet näyttämään useamminkin paremmilta. 

Postauksen näistä kynsistä tein nyt kaksi viikkoa myöhemmin, sillä halusin saada pidemmän ajan kokemusta geelilakkauksesta. Ensimmäisenä päivänä koko postaus olisi ollut täynnä pelkkiä sydämiä ja hehkutusta siitä, kuinka kiiltävän ihanat kynnet ovat. Ja samaa mieltä olen vieläkin, mutta pienemmällä määrällä huokailevia katseita kynsiin sanojen välissä. 

Kynnet ovat pysyneet todella hyvännäköisinä ja valkoisina! Niissä on kokoajan ollut todella kiva kiilto, joka saa kynnet näyttämään terveiltä ja elinvoimaisilta. Tavallisella lakkauksella ei saa näin erinomaista ja varsinkaan näin pysyvää jälkeä. On ollut ihanaa nämä pari viikkoa, kun on tiennyt kynsien näyttävän hyvältä ja on voinut keskittyä kaikkeen muuhun laittautumiseen ulos lähtiessään. 

Itsellä on aina ollut melko hyväkuntoiset kynnet, jotka ovat kasvaneet kauniissa muodossa pitkiksi. Lähiaikoina kuitenkin ne ovat liuskottuneet ja lohkeilleet pienestäkin osumasta. Geelilakkaus on auttanut estämään ylimääräistä lohkeilua. Nyt vain odottelen ylihuomista aikaani poistattamaan lakkauksen, sillä geelilakkauksen onnistunein poisto tapahtuu ammattilaisen tekemänä. Nämä olisivat kyllä vielä hetken kestäneet, mutta itseäni häiritsee kovasti alta kasvava oma kynsi. Niin nopeasti ne kasvavatkin, vaikka olisin halunnut tämän lakkauksen pitää vielä hetken. Tulevaisuudessa aion kyllä muulloinkin ottaa geelilakkauksen, sillä niin paljon plussia olen tässä parissa viikossa huomannut. 

Mitäs mieltä geelilakkauksesta? :)

Viikon positiivisia

Vaikka syksyn harmaus välillä saakin mielen matalaksi ja toiveet valoisammista päivistä ovat harvassa, olen löytänyt tästä viikosta paljon positiivisia asioita. Positiivista pitäisi pystyä löytämään hankalimmistakin asioista ja niin onkin itsellä käynyt usein. Kyse on kuitenkin vain omasta mielestä ja miten asioita katsoo. Päätinkin siis listata tämän viikon positiivisia asioita:

 ♥Alkuviikosta aamutunnit oltiinkin peruttu, jolloin sain enemmän aikaa keskittyä kirjoittelemaan opinnäytetyötä. 

♥Keskiviikon tunneilla puolestaan oli erittäin mielenkiintoista olla ja ei haitannut vaikken ymmärtänyt kaikkien vaihtareiden englanninkieltä. 

♥ Koulusta saa hyvää kahvia isossa mukissa ja parasta on istuskella tunnilla siitä nauttien.

 ♥ Torstain vapaapäivän aamu kului hammaslääkärissä, jossa vihdoin alettiin operoimaan mun kipeätä hammasta. Hammaslääkärikammosta huolimatta oli kivaa, sillä mulla oli maailman mukavin hammaslääkäri, joka sai mut tuntemaan oloni turvalliseksi ja rennoksi. 

♥ Hammasoperoinnin jälkeen loppupäivä menikin pyjamassa sängynpohjalla särkylääkkeen voimalla. Positiivisen tästä tekee se, että sain nukuttua useiden öiden univelkoja pois. Ja näin niin kivoja unia. 

♥ Ja ulkona ollessa viileä, saa laittaa ihanat flanellit jalkaan ja tossut lämmittämään varpaita.

♥ Kynttilöitä ei voi koskaan polttaa liikaa ja niiden valossa on ihanan rentouttavaa. 

♥Perjantaiaamu alkoi piristävällä aamulenkillä Maarian kanssa. Parasta saada liikuntaa ja kuulumisten vaihtelua yhdellä heitolla. 

♥ Pian saa laittaa joulukoristeita ja aloittaa joulusiivouksen.

+ ♥Olen kirjoittanut useita blogipostauksia valmiiksi joulukuuta varten, jolloin olen töissä joulumyyjänä pitkiä päiviä enkä kerkeä välttämättä blogin ääreen niin paljon. 

Mitä positiivista sinun viikkoosi on mahtunut? Ihanaa viikonloppua! ♥

Viimeisellä sekunnilla

Viimeisellä sekunnilla. Pari viimeisintä viikkoa ovat lentäneet siivillä, sillä kurssien alettua on viikkorutiini muuttunut ja ajankäyttö jaksotetumpaa. Itse pidän todella paljon siitä, että viikot seuraavat tiettyä rytmiä kunhan niihin mahtuu myös erikoisempiakin tapahtumia. Ja niinpä näissä viikoissa on ollut normaalia arkea yhdistettynä mukaviin tapahtumiin. Alkuviikot on menneet opiskeluiden vuoksi Raumalla ja loppuviikko viikonlopun kanssa Porissa. 

Tosiaan pari viikkoa sitten alkoivat mulla taas viimeiset kurssit opinnoissani. Oli todella outoa palata takaisin kouluun niin pitkän ajan jälkeen, sillä viimeisistä tunneista oli jo melkein puoli vuotta. Ensimmäisellä luennolla opettaja aloittikin kyselemällä aivan liian vaikeita kysymyksiä, sillä hän halusi tietää "tiedätkö jo kuka olet", "mitä haluat elämälläsi", "mitä teet kesäkuussa" sekä "omistatko kalenterin". Erittäin vaikeita kysymyksiä siis, joita olen tahallani omasta päästäni yrittänyt saada katoamaan. Ainoastaan viimeiseen kysymykseen pystyin vastaamaan katsoessani pöydällä edessäni auki olevaa kalenteriani. Luennon tarkoituksena tosin ei ollut udella jokaiselta heidän tulevaisuuden suunnitelmiaan vaan tuoda esille pitkäjaksoisen suunnittelun merkitystä yrittäjyydessä ja työelämässä muutenkin.


 Arvioitavien tehtävien ilmestyessä Moodleen olen huomannut vieläkin omaavani huonoimman piirteeni eli lykkäämisen. Siirrän tehtävien (ja päätöksien) tekoa aina eteenpäin enkä tartu niihin välittömästi sopivan ajan ilmestyessä. Loppujen lopuksi tehtävät tulee suoritettua viimeisellä mahdollisella sekunnilla ennen kuin palautusikkuna sulkeutuu lopullisesti. Ja useimpa saattaa olla, että tehtävä saa odottaa luonnoksissa toista deadlinea. Haluaisin olla hieman ennakoivampi ja suunnitelmallisempi aikataulujen suhteen ja pystyä aloittamaan tekemisen hyvissä ajoin. Usein tekeminen jää ajatuksen tasolle ja pystyn mielessäni tekemään koko asian ilman, että kuitenkaan saan aikaiseksi konkreettista tulosta. Kellään hyviä vinkkejä saamattomuuteen? :'D

Asioiden lykkääminen koskee myös suurempiakin asioita elämässä kuten päätöksiä tulevan suhteen. Olen tällä hetkellä käännekohdassa opintojen loppusuoralla, jolloin pitäisi osata tehdä päätöksiä seuraavista askeleista. Ajatuksia ja haaveita sen suhteen on paljon, toteutuksia nolla. Kuitenkin positiivisena pidän sitä, että useiden vuosien taistelun jälkeen olen oppinut elämään myös hetkessä, vaikka stressi tekemättömistä asioista iskeekin päälle. Enää täytyisi löytää jonkinlainen tasapaino hetkessä elämisen ja tulevan suunnittelun kanssa, sillä aika kuluu huomaamatta.

Seuraavan viivytetyn tehtävän deadline on viiden minuutin päästä. Onneksi blogitekstin kirjoittamisen sai aikaiseksi sen sijaan, että olisi kuluttanut energiaansa ja näppäimistöään analysoimaan omaa suhdettaan yrittäjyyteen. 

Muita viivyttelijöitä? :)

Herkkuja syntymäpäiville

Viime sunnuntaina mulla oli tulossa perhettä kahville syntymäpäivän kunniaksi ja halusin tarjoilla hieman suolaista ja makeaa herkkua juoman kaverina. Inspiraatiota leipomuksiin sain ulkona vallinneen ruskan sävyistä; punainen, keltainen ja vaaleat ruskeansävyt. Olin ajatellut hakevani ulkoa pari kauniin väristä vaahteran lehteä koristeeksi, mutta ne olivat kaikki niin märkiä, että se jäi vain ajatuksen tasolle. (Kuvat on otettu ilta-aikaan, joten pahoittelen heikompaa laatua...)


Pöydästä löytyi suolaiseen makuun pasteijoita. Kakkua en halunnut alkaa tekemään, joten rahkainen torttu sai olla kakun korvaajana. Lisäksi halusin kokeilla tekemään tällä hetkellä esillä olleita omenaruusuja. Pidin näiden kolmen yhdistelmästä, sillä ne sopivat hyvin keskenään värien puolesta, mutta toivat jokainen kuitenkin erilaisia makuja samankaltaisen olemuksena vastapainoksi. 


 En sen kummemmin mitään reseptejä käyttänyt torttuun tai pasteijoihin. Ne kuitenkin molemmat toimivat melko yksinkertaisilla kaavoilla ja ovat helppo toteuttaa nopeallakin aikataululla. Torttuun käytin valmista torttupohjaa, jonka päälle levitin maitorahka-ananasmurska -sekoitteen. Päälle koristeeksi ananasviipaleita ja aurinkoströsseliä. Pasteijat puolestaan valmistuivat lehtitaikinalevyistä, joiden väliin rullasin kinkkupaloja ja juustoraastetta. Yksinkertaista kuten sanoin. 

Omenaruusut puolestaan olivat hieman haastavampia ja kuluttivat aikaa saman verran kuin pasteijat ja torttu yhteensä. Nappasin reseptin näihin Kinuskikissan nettisivuilta. Näiden teko sujui hyvin reseptiä seuraten, mutta oli melko sottaista puuhaa ainakin itselläni. Valmis lopputulos onneksi näytti ruusuilta ja olin todella ylpeä onnistuessani, sillä useinkaan leipomukseni eivät näytä ihan samalta kuin kuvissa, vaikka maistuvatkin aina todella herkullisilta. Omenaruusut ovat kyllä todella kauniit herkut pöytään, mutta itse en kovinkaan tykännyt niiden mausta johtuen omenasta, josta en kovinkaan pidä. Pöytäkoristeena oli kaunis synttärikukkani Saralta. Välillä on ihana saada edes hetkeksi elävä kukka kotiin, vaikka niiden hoitamisen laiminlyön hajamielisyyttäni. 

Mitäs mieltä ruskan sävyistä leipomuksissa? :)

Päivä Helsingissä

Päivä Helsingissä. Lähdettiin viime lauantaina S:n kanssa aikaisin aamulla kohti Helsinkiä. Olin menossa käymään Bloggers Inspiration Day:ssa ja samalla reissulla oli tarkoitus juhlistaa hieman mun perjantaisia synttäreitä. Meillä tosiaan lähti Onnibus Porista kohti Helsinkiä jo 6.30, mutta matka sujui oikein mukavasti auringonnousua katsellessa. Ikävänä maisemana nähtiin suuri joukko sinisiä valoja Kokemäen kohdalla ja myöhemmin kuultiin siellä auton törmänneen junaan. Itseasiassa oltiin aluksi menossa junalla, mutta onneksi pihiys voitti ja ei oltu kyseisessä junassa, jolloin fiilis reissuun olisi voinut olla täysin eri.


 Bussi oli Kampissa jo kymmenen aikaan ja ensimmäisenä suunnattiin aamupalalle Picniciin. Oltiin vasta edellisenä iltana tajuttu, että lauantai oli pyhäinpäivä, jolloin suurin osa kaupoista yms. on kiinni. Hieman harmitti, sillä sen aikaa, kun itse olin tuolla bid:ssä oli S:n tarkoitus shoppailla. Meillä Porissa Puuvilla vietti ensimmäisiä synttäreitään ja oli myös lauantaina auki, joten eipä tullut pieneen mieleen, että pääkaupungissa ei olisi ostoskeskukset auki. Hyvin tuo kuitenkin sai kulutettua aikaansa mun viettäessä inspiroivaa aikaa muiden bloggaajien kanssa.


 Oltiin onneksi otettu melko aikainen bussi takaisin kotiin, joten mun tapahtuman jälkeen nähtävyyksien katselemiseen jäi pari tuntia. Haluttiin mennä käymään Tuomiokirkolla ja ensimmäistä kertaa ikinä tepastelin portaat ylös kirkon tasanteelle. Usein olen tuolla kirkolla käynyt, mutta ihaillut vain alhaalta torilta tuota jykevää Helsingin tunnuspiirrettä. Ja verrattuna aikaisempiin vierailuihin tuolla, ei näkynyt paljoakaan turisteja. 


 Tuomiokirkolta lähdettiin takaisin Kamppiin ja käytiin nappaamassa kaupasta evästä bussimatkalle. Meinattiin melkein myöhästyä bussista, sillä luultavasti yhtenä ainoana avoimena ruokakauppana Kampin Supermarket oli vetänyt ihmisiä jonoiksi saakka. Jonotettiin vapaalle kassalle melkein kymmenen minuuttia, jota ei oltu otettu huomioon nopealle evässhoppailulle. Kerettiin onneksi hyvin kotimatkalle, josta suurimman osan torkuin pitkän ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen. 

Vaatetuksen suhteen mulla oli pienoinen vaatekriisi. Halusin päälle jotain mahdollisimman mukavaa bussimatkoja ajatellen, tarpeeksi lämmintä nähtävyyksien katselemiseen ja kuitenkin erittäin nättiä bid:iä ajatellen. Edellisenä päivänä S hankki mulle synttärilahjaksi uuden neuletakin ja sen ympärille aikalailla halusin loppujen lopuksi koko asun koota. Mustavalkoisen neuleen vastapainoksi viininpunaiset housut toivat kivasti väriä. Ei tullut vilu, oli tarpeeksi mukavaa ja erittäin söpöä ja nättiä :)

Tykkään kyllä, että päiväreissutkin muualla ovat tarpeeksi pois arjesta. S:n kanssa matkakuume nousee aina lähtiessämme edes hetkeksi reissuun ja odotankin opintojen loppumista, että pääsisi kunnolla reissaamaan maapalloa ympäri. 


New jacket

Uusi takki. Naulakossani roikkuu talvea varten useampi villakangastakki sekä muutama kunnon toppatakki. Villakangastakit ovat äkkiä melko vilpoisia mittarin iskiessä miinuksen puolelle ja toppatakit puolestaan hukuttavat käyttäjänsä muodottomaksi palloksi. Olenkin siis jo hetken aikaa kaivannut jonkinlaista välimaastoa näille kahdelle niin erilaiselle takille. Viime viikolla vihdoin löysin itseäni miellyttävän yksilön tikatusta kevyttoppatakista. 

Takki löytyi H&M:stä ja siinä oli viikkotarjouksen vuoksi -50% alennus, joten kovin kauaa ei tarvinnut mietiskellä ennen kassalle suuntaamista. Rakastan takin klassista mallia, johon on yhdistetty kauniit saumatikkaukset. Värikin on suosikkeja, sillä yksi lemppari väreistä pukeutumisessani on tummansininen. Ruskean yhdistäminen tuohon siniseen tuo kivaa raikkautta. Saumojen ja tikkauksien lisäksi takin hieman tyköistyvä malli on mieleen ja siinä on helmassa hieman peplum-henkisyyttä, varsinkin takaa katsottuna (josta tää hölmö ei tajunnut saada kuvaa). 

Syksyistä ilmettä lisää tuo ihanan värinen tuubikaulahuivi, jonka voitin Day with Milla J. -blogissa olleesta arvonnasta. Ihanan kevyt, mutta silti lämpöinen huivi, jolla tarkenee hyvin näillä säillä. Itse yhdistän oranssin aina syksyyn, mutta tuota huivia pystyy mielestäni erilaisilla yhdistelmillä soveltamaan myös keväällä ja kesällä. 

Syksy alkaa olemaan jo todella pitkällä eikä puissakaan kovin ole lehtiä jäljellä. Pian saadaan varmaan ensilumi, johon itse en ainakaan ole vielä valmis. Syksy saisi vielä kestää hetken! Aika on mennyt niin kiireellä, ettei ole täysin saannut kaikkea mahdollista irti syksystä. Viime viikko hujahti ihan lennossa ja siitä onkin luvassa useampi postaus. 

Ihanaa loppusyksyä kaikille! ♥