Dream as you live forever...

... live as you have only today.

Syksy on aina uusia alkuja ainakin itselleni, mutta usein syysilmojen saapuessa iskee myös ahdistus ajan loppumisesta kesken. Tietynlainen ikäkriisi oikeastaan siitä, ettei vielä ole saavuttanut elämässä sille valmiiksi asetettuja tavoitteita. Sosiaaliseen mediaan tulee päivittäin vanhojen koulukavereiden päivityksiä avioliitosta, lapsista ja talokaupoista eikä itselleni näistä yksikään ole vielä muutaman seuraavan vuoden tapahtumalistalla. Siinä istuessa ja selatessa tulee itselle tietty paniikki, että munkin täytyisi jo olla siinä pisteessä tai ainakin olla päivä näille tapahtumille selvillä. 


 Vaikka nyky yhteiskunta antaa mahdollisuuden olla ja elää nuoruuttaan paljon kauemmin, asettaa se silti samalla paineita siitä, mitä missäkin elämänvaiheessa, -tilanteessa ja iässä tulisi tehdä. Mielestäni painetta lisää toisten ihmisten utelu, milloin toinen on tekemässä asian x, jonka monet muut ovat jo siinä vaiheessa tehneet. Kun esimerkiksi seurustelua kumppanin kanssa on tarpeeksi usea vuosi takana, alkavat kaikki kyselemään häiden ja lapsien perään. Tietenkään asiaa ei tarkoiteta pahalla, enkä itse asiaa ota pahalla, mutta se luo tietyn paineen taas siitä, että pitäisi olla jo tietyssä vaiheessa elämää. 


 Kyllä itsellänikin on haaveissa kaikki yleiset avioliitto, oma talo ja perhe useammalla lapsella, mutta en koe olevani siihen elämään vielä valmis. En edes halua olla siihen vielä täysin valmis. Haluan nauttia nuoruudestani seikkailuineen mahdollisimman kauan, jotta en tule myöhemmin harmittelemaan sen uupumista. Muistan täysi-ikäisenä yrittäneeni olla liian aikuinen liian pian ja vasta nyt alkanut oppimaan nauttimaan nuoruudesta. Ehkä siksi mun on niin vaikea päästää siitä irti. Mielestäni ei ole mitään järkeä yrittää olla vanhempi kuin mitä oikeasti onkaan tai miltä itsestä tuntuu. 



Mulla on onneksi siunaantunut hyvät geenit ja näytän paljon nuoremmalta kuin mitä todellisuudessa olenkaan. Kesän töissä mun luultiin olevan vielä lukiolainen ja ihan kohteliaisuutena sen otin, vaikkakaan en siihen aikaan enään halua palata. Itseasiassa sanoessa ikäni, harva uskoo sen heti. Harvemmin silti puhun iästäni, sillä se ei mielestäni kerro ihmisestä muuta kuin sen, miten monta vuotta henkilö on maapallolla saannut tallustaa. Katsoessani ystäväpiiriäni huomaan, etten välttämättä edes kaikkien ikää yhtäkkiseltään muista. Se ei ystävyyssuhteissa ole tärkeää, vaan enemmänkin elämäntilanne ja yhteensopivat luonteet merkitsevät. 

Vaikka usein tunne kiireestä saavuttaakin mieleni, en silti koe itselläni olevan kiirettä minnekkään. Kerkeän kyllä tekemään elämässä kaiken, mikä mun on ollut tarkoituskin. Meillä kuitenkin kaikilla on polku valittuna ja sen varrella asiat tulevat vastaan juuri silloin kuin pitääkin. Ja tosiaan haaveet tulevasta saavat meidät tavoittelemaan niitä tekojen kautta, kunhan muistetaan välillä elää ihan vain hetkessäkin. 

Meillä ei ole kiire, eihän? 

12 kommenttia

  1. todella kiva ja ihana postaus! <3

    VastaaPoista
  2. Tosi ihania kuvia! Olen itse miettinyt ihan samoja asioita - jotenkin kummasti ikä ja velvollisuudet painaa päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Varmasti monet pähkäilee samoja asioita, ja toisille asiat tuntuvat menevän luonnostaan ilman suurempia murehtimisia :D

      Poista
  3. ihania kuvia ja muutenkin tosi kiva postaus!

    VastaaPoista
  4. Oi miten ihanasti oot kyllä kirjottanu tän postauksen! Niin nättejä kuviakin. :-) Mutta ei ole kiire, kannattaa toteuttaa asiat sitten, kun niihin on itse valmis! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ♥ Juu ei kyllä ole kiire, vaikka välillä siltä tuntuisikin :)

      Poista
  5. Ihania ajatuksia! :) Ei tosiaan ole kiire minnekään, vaan tulee edetä siinä tahdissa, kun itsestä tuntuu hyvältä :)

    Miusta on hauskaa myös, kuinka ihmiset kyselevät naimisiinmenosta ja muusta, vaikkei olla kihloissakaan :D Minuakaan se tosin ei haittaa - olenhan toivoton romantikko ja tykkään suunnitella tuollaisia! :)

    VastaaPoista
  6. Ihania ajatuksia! :) Ei tosiaan ole kiire minnekään, vaan tulee edetä siinä tahdissa, kun itsestä tuntuu hyvältä :)

    Miusta on hauskaa myös, kuinka ihmiset kyselevät naimisiinmenosta ja muusta, vaikkei olla kihloissakaan :D Minuakaan se tosin ei haittaa - olenhan toivoton romantikko ja tykkään suunnitella tuollaisia! :)

    VastaaPoista