Dream as you live forever...

... live as you have only today.

Syksy on aina uusia alkuja ainakin itselleni, mutta usein syysilmojen saapuessa iskee myös ahdistus ajan loppumisesta kesken. Tietynlainen ikäkriisi oikeastaan siitä, ettei vielä ole saavuttanut elämässä sille valmiiksi asetettuja tavoitteita. Sosiaaliseen mediaan tulee päivittäin vanhojen koulukavereiden päivityksiä avioliitosta, lapsista ja talokaupoista eikä itselleni näistä yksikään ole vielä muutaman seuraavan vuoden tapahtumalistalla. Siinä istuessa ja selatessa tulee itselle tietty paniikki, että munkin täytyisi jo olla siinä pisteessä tai ainakin olla päivä näille tapahtumille selvillä. 


 Vaikka nyky yhteiskunta antaa mahdollisuuden olla ja elää nuoruuttaan paljon kauemmin, asettaa se silti samalla paineita siitä, mitä missäkin elämänvaiheessa, -tilanteessa ja iässä tulisi tehdä. Mielestäni painetta lisää toisten ihmisten utelu, milloin toinen on tekemässä asian x, jonka monet muut ovat jo siinä vaiheessa tehneet. Kun esimerkiksi seurustelua kumppanin kanssa on tarpeeksi usea vuosi takana, alkavat kaikki kyselemään häiden ja lapsien perään. Tietenkään asiaa ei tarkoiteta pahalla, enkä itse asiaa ota pahalla, mutta se luo tietyn paineen taas siitä, että pitäisi olla jo tietyssä vaiheessa elämää. 


 Kyllä itsellänikin on haaveissa kaikki yleiset avioliitto, oma talo ja perhe useammalla lapsella, mutta en koe olevani siihen elämään vielä valmis. En edes halua olla siihen vielä täysin valmis. Haluan nauttia nuoruudestani seikkailuineen mahdollisimman kauan, jotta en tule myöhemmin harmittelemaan sen uupumista. Muistan täysi-ikäisenä yrittäneeni olla liian aikuinen liian pian ja vasta nyt alkanut oppimaan nauttimaan nuoruudesta. Ehkä siksi mun on niin vaikea päästää siitä irti. Mielestäni ei ole mitään järkeä yrittää olla vanhempi kuin mitä oikeasti onkaan tai miltä itsestä tuntuu. 



Mulla on onneksi siunaantunut hyvät geenit ja näytän paljon nuoremmalta kuin mitä todellisuudessa olenkaan. Kesän töissä mun luultiin olevan vielä lukiolainen ja ihan kohteliaisuutena sen otin, vaikkakaan en siihen aikaan enään halua palata. Itseasiassa sanoessa ikäni, harva uskoo sen heti. Harvemmin silti puhun iästäni, sillä se ei mielestäni kerro ihmisestä muuta kuin sen, miten monta vuotta henkilö on maapallolla saannut tallustaa. Katsoessani ystäväpiiriäni huomaan, etten välttämättä edes kaikkien ikää yhtäkkiseltään muista. Se ei ystävyyssuhteissa ole tärkeää, vaan enemmänkin elämäntilanne ja yhteensopivat luonteet merkitsevät. 

Vaikka usein tunne kiireestä saavuttaakin mieleni, en silti koe itselläni olevan kiirettä minnekkään. Kerkeän kyllä tekemään elämässä kaiken, mikä mun on ollut tarkoituskin. Meillä kuitenkin kaikilla on polku valittuna ja sen varrella asiat tulevat vastaan juuri silloin kuin pitääkin. Ja tosiaan haaveet tulevasta saavat meidät tavoittelemaan niitä tekojen kautta, kunhan muistetaan välillä elää ihan vain hetkessäkin. 

Meillä ei ole kiire, eihän? 

Tukholma '15

Oltiin pari viikkoa sitten käymässä päivän verran Tukholmassa ja kirjoittelinkin jo hieman alustusta reissusta puhelinkuvien avustuksella. Nyt olen vihdoin saannut kuvat kamerasta koneelle saakka ja postauksen muotoon. Meillä sään puolesta reissu oli hieman synkkä ja pilvinen, mutta mieli oli onneksi aurinkoinen ja pirteä. Ollaan mun perheen kanssa käyty Tukholmassa useita kertoja, joten siellä liikkuminen on itselle melko helppoa jo. Ja olin viime elokuussa myös ystäväni kanssa pari päivää tuolla. Nytkin oli tarkoitus olla kauemmin, mutta tälläinen reissu sopi paremmin budjettiin ja aikatauluun. 



 Aamulla oltiin pari tuntia ihanassa kahvilassa istuskelemassa aamupalalla, jonka jälkeen suunnattiin Skärholmeniin ostoksille. Satoi todella kamalasti koko aamupäivä, joten ostoskeskuskäynti oli oikein oiva aloitus päivälle. Sateen hellitettyä lähdettiin kohti Gamla Stania (vanha kaupunki), jossa käytiin lounastamassa ja katselemassa ihania vanhoja taloja. 


  Tuolla on kyllä niin ihana tunnelma, vaikka turisteja siellä pääosin liikkuukin paljon. Kesällä varmaan enemmänkin kuin nyt. Oltiin aluksi mietitty, että käytäisiin vihdoin katsomassa Kuninkaanlinna sisältä, mutta pikkuhiljaa väsymys alkoi vaivaamaan ja ostoskassit painamaan olkia. Päätettiin jättää vierailu linnassa seuraavaa kertaa varten, mutta käytiin nappaamassa tuliaisia itsellemme Kuninkaanlinnan gift shopista.



 Muutenkin haluaisin ensi kerralla Tukholmassa keretä käydä katsomassa muitakin linnoja, kuten Drottingholmin ja Vaxholmin. Päätettiin tehdä tästä vuotuinen syysreissu, joten varmasti keretään näkemään kaikkea vielä joskus. Jäi myös harmittamaan vähäinen ruotsin puhuminen, vaikka se ihan sujuvasti käykin, mutta englanti tuli vain luonnostaan. Ja onhan englantia kivempi käyttää, jotta on täysin turisti tuolla. Muutaman keskustelun kävin ruotsiksi, mutta heti kun yhden sanan unohtaa, menee itsevarmuus kielen osaamisesta nollaan. 


Kuninkaanlinnalta lähdettiin metrolla takaisin terminaaliin, mutta siellä ollessamme tajusimme varanneemme liikaa aikaa matkaa ajatellen. Istuttiin siellä hetki, kunnes päätettiin lähteä metrolla vielä keskustaan. Muistin tuolla päin olevan ihanan merenrantapaikan, jonne lähdettiin vielä nopeasti hetkeksi istuskelemaan. Oli siis huippuostos nuo metrokortit, joilla sai ajella edestakaisin paikasta paikkaan. Ja oli niin ihana mennä tuonne rantaan, sillä pikkuhiljaa oli ilta alkanut kirkastamaan taivasta eikä sateesta tai pilvistä ollut tietoakaan. Olisi tehnyt mieli istuskella vieläkin kauemmin siellä, mutta pakko se oli lähteä takaisin terminaaliin ettei myöhästyttäisi laivasta. 

Aivan ihana reissu kokonaisuudessaan. Palaan reissuun vielä parin postauksen verran; laivamatkoista ja tuliaisista/ostoksista. Kuten olen tainnut jo edellisessä postauksessa mainita, että tuo oli kyllä mahtava piristysruiske arkeen ja tähän syksyyn. Päiväkin muualla on parempi kuin ei mitään. 

Muita Tukholmaan ihastuneita? ♥

Autumn

Syksy on saapunut sateineen ja useampi päivä on ollut synkempi toistaan. Se on aika hyvin näkynyt myös fiiliksessä; synkkä ilma saa nopeasti mielenkin matalaksi ja päivät väsyneiksi. Sateet myös vaikeuttavat ulkona olemista ja kivojen aurinkoisten kuvien ottamista. Rakastan silti syksyä yli kaiken, mutta tottuminen kyseiseen ajanjaksoon on ottanut koville. 

Yleensä syksyt ovat tuoneet mukanaan suuren energialatauksen, jolloin tuntuu kaikkien asioiden vain loksahtavan paikoilleen. Tämä syksy puolestaan on tuonut vastoinkäymisiä toisen perään. Tuntuu, etten ole päässyt haluamissani asioissa yhtään eteenpäin ja niiden eteen ei oikeastaan energiaa ole edes ajateltavaksi. Olen aika hyvä olemaan ajattelematta asioita niiden stressatessa liikaa ja sitä on tullut harrastettua aivan liikaakin lähiaikoina. Ensi viikolla aionkin ottaa syksyn (ja kaikki stressaavat asiat) syleilyyni ja kääntää asiat päälaelleen. 

On tässä syksyssä ollut hyviäkin puolia jo. Rakastan yli kaiken syksyn pukeutumista erilaisten kerrosten sekä materiaaleilla ja väreillä leikkimisen vuoksi. Ostin jo kuukausi takaisin ihanan nahkahameen kaappiin odottelemaan syksyä ja eilen sen sitten vihdoin sain pukea päälle ilman ollessa tarpeeksi viileä. Uskon hameesta tulevan yksi koko syksyn ja talven lemppareista, jota tulee nakattua jokaiseen asuun neuleen tai jakun kanssa. 

Vaikka syksy ei ole aivan vielä täysin sykähdyttänyt, uskon pian pääsevän siihen kiinni. Varsinkin puiden muuttaessa asustustaan syksyisemmäksi; värikkäämmäksi ja paljaammaksi. Syksy on niin täynnä kaikkiita ihania värejä, mikä vielä ei ulkona näy. Eletään ehkä vielä hieman väliaikaa kesän ja syksyn välissä. Aikaa, jolla ei omaa nimeä ole. Uutisissa tosin väitetään, että viime vuonna tähän aikaan saatiin jo leikkiä lumessa, mutta sen aika ei ole mielestäni vielä ainakaan kuukauteen. 

Ps. Kuinka ilkeätä on yrittää ottaa kuvia tuollaisessa synkässä, märässä ja sateisessa säässä? 

Onko syksy ihanaa aikaa? :)

Stockholm through phone

Lähdettiin viikko sitten päiväksi Tukholmaan. Matkaan tosiaan lähdettiin keskiviikkoiltana nukkuen yö laivassa. Torstaiaamuna oltiin Tukholmassa reilun 12 tuntia, jonka jälkeen takaisin kotiin yö laivassa. Ihana piristysruiske syksyyn, vaikka sadesää suosikin meidän reissua suurimmalta osin. Kuvia tuli napsittua niin puhelimilla kuin ihan kamerallakin, ja näin alkuun tulin jakamaan puhelimista löytyneet otokset ennen kuin saan aikaiseksi käytyä kaikki kuvat kamerasta. 

 Koska oltiin tosiaan ruotsin aikaa aamulla kuudelta maissa, lähdettiin ensimmäisenä metsästämään aamupalapaikkaa. Jonkun aikaa sateessa kiinniolevien kahviloiden ohi kävellessä löydettiin vihdoin auki oleva Espresso House. Viihdyttiinkin pari tuntia siellä nauttien herkullista aamupalaa, ihastellen töihin menevien tukholmalaisten tyyliä ja käyttäen kahvilan ilmaista wlania. 



 Oon tosiaan sen verran käynyt Tukholmassa, että siellä kulkeminen oli helppoa ja ei mennyt turhaa aikaa etsiessä järkeviä ostos- tai ruokapaikkoja. Mulle oli selvää, että me käydään shoppailees Skärholmenissa ja syömässä Gamla Stanissa Michelangelo- nimisessä mahtavassa lounaspaikassa. Otettiin tosiaan 24 tunnin metrokortit, joilla on tuolla todella helppo liikkua paikasta toiseen. 




















Tarkemmin reissusta kirjoittelen vielä parin postauksen verran. Vaikka olikin ihanan piristävä reissu kyseessä, olen ollut erittäin väsynyt viimeisen viikon. Asiaan voi kyllä vaikuttaa sekin, etten ole oikein kotona kerennyt hengähtämään ennen tämän viikon alkua. Pian onneksi tänne tulee taas normaalistakin arjesta juttuja, sillä näitäkin kuvia katsellessa mieli matkalle nousee korkealle. Päiväkin muualla on aina ihan mahtavaa.

Miltäs meidän reissu näyttää? :)

Pöytä on katettu

Mun asunnossa on ollut muuttohetkestä saakka eräs puutos, sillä ruokapöytää en ole viimeiseen neljään vuoteen omistanut. Ruokailu on tapahtunut erittäin ergonomisesti sohvapöydän ääressä ja vieraitakaan ei kovinkaan tavallista illanistumista enemmän ole voinut kutsua. Kuitenkin tuossa muutama viikko sitten tuli käväistyä nopeasti Ikeassa korjaamassa puutostila. Olin viimeisen vuoden ajan kuvitellut itselleni ruokapöytää saatuani raivattua järjestystä sellaiseksi, jossa pöydälle oli mahdollisuus. 


Ja hitsit, kun mä olen rakastunut mun uuteen ruokailuryhmään. Melko pienellä budjetilla sain ihan erilaisen arkikokemuksen, sillä nykyään tuon pöydän ääressä tulee syötyä kaikki ruokailut sekä vielä monikäyttöisesti tälläkin hetkellä näpyttelen tätä postausta. Onhan mulla erikseen työpöytä, joka on yleensä enemmänkin täynnä kaikkea turhaa laukusta heitettyä tavaraa. 

Oon nyt hurahtanut sisustamiseen ihan täysin ja siitä johtuen täällä asunnossa vallitsee kaaos. Mulla on liikaa huonekaluja, sillä olen hankkinut uusia ilman, että olen vielä jaksanut hankkiutua eroon vanhoista. Ei siis pitäisi enää kauan mennä, että täällä on vihdoin mieluisampaa olla itselle ja muillekkin. Olenkin huomannut, että jo pelkästään uusi ruokailuryhmä on saannut mun asunnon todella paljon viihtyisämmäksi, vaikka joka puolella pursuaa vieläkin sekamelska. Ja odotan kyllä niin innolla, että kaikki on paikoillaan, niin saan tännekkin aikaiseksi asuntopostauksen.

Ruokapöytä kodin sydän vai ei? :)

Nyt myös Facebookissa

Tänään aikani kuluksi lisäilin blogilleni sivun Facebookiin. Kannattaa käydä tykkäilemässä, sillä linkkaan kaikki postaukset sinne myös :)

TÄSTÄ sivulle tai kuvaa klikkaamalla :)

Tornissa

Koko kesän oli tarkoitus mennä käymään Raumalla vanhassa vesitornissa, jossa nykyään toimii hulppealla näköalalla varustettu kahvila Torni. Vihdoin pääsin siellä käymään syksyisen pilvisenä päivänä viikko sitten. Kahvila sijaitsi monta kerrosta korkealla, ja tyhmänä en suostunut sinne mennessä erittäin vanhanaikaiseen hissiin vaan kipusin tuhannet rappuset ylös saakka. Tuskan taival mielessä päädyin kuolemaakin uhaten tuolta alas hissillä ja ainakin vielä täällä ollaan! Kannattaa kyllä ehdottomasti Raumalla ollessa käydä katselemassa, miltä Rauma näyttää kokonaisuudessaan, sillä tuolta näki melkeinpä Eurajoelle saakka. 




 Sää oli onneksi pilvisyyttä lukuunottamatta melko lämpöinen, joten hyvin vielä tarkeni kesäisellä mekolla. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen erittäin paljon liikkunut housuissa löydettyäni niin täydellisen mallin. Oli siis hieman hienostunut fiilis kerrankin mekossa. Ja lisäyksenä asuun vielä kiilakorolliset kesäavokkaat, joista sain ensimmäisillä käyttökerroilla niin kamalia rakkoja, etten melkein loppukesänä suostunut niitä käyttämään. Olen tässä viikon mittaan käyttänyt niitä useammin kuin koko kesänä, sillä pian niitä ei voikkaan säiden puolesta jalkaansa napata. 



 Takki/jakku / H&M  | Leopardimekko / Ebay | Laukku / Ted Baker | Kengät / H&M | Kaulakoru / Ebay

Olen tosiaan kesän aikana tilaillut juttuja Ebaysta, ja tähän asuun niin mekko kuin kaulakorukin ovat sieltä. Sieltä kyllä löytäisi paljon aina kaikkea kivaa, mutta olen aika tarkka ostaessani sieltä. Voisin jopa tehdä siitä erillisen postauksen, jos teitä kiinnostaa. Mä muutenkin tilailen paljon mieluummin netistä asioita, sillä silloin saan tehtyä mielestäni parempia löytöjä hintojen puolesta. 

Everything is so peachy

Muistan kuinka mulla joskus ylä-asteella oli kausi, jolloin ostin kaikkia vaatteita persikanvärisenä. Sama kausi saapui elämääni uudestaan tuossa viisi vuotta sitten. Ja nyt se näyttäisi taas palaavan. Välillä käyttäessä tiettyä väriä liian kauan, kyllästyn täysin siihen ja melkein alan inhoamaan kyseistä väriä. Persikka tulee olemaan varmaan aina sellainen on-off suosikki. 

 Viime lauantaina yhdistelin uudet persikanväriset housut tummansiniseen, josta tuli kiva väriyhdistelmä omaan silmään. Sain taas ihanan Saran kyläilemään ja lähdettiin käymään terassilla, vaikka siihen ilma olikin liian kylmä jo. Olen kyllä todella onnellinen siitä, että lähiaikoina ollaan saatu viettää enemmän tyttöjeniltoja Saran kanssa, sillä olen halunnut kerätä lähelleni ihmisiä, joiden seurassa positiiviset piirteet tulevat enemmän esille. Olen huomannut, että tietyt ihmiset tuovat enemmän negatiivisia piirteitä esille, kun taas pitäisi keskittyä niihin, jotka tuovat ne hyvät puolet ihmisessä esille. Haluan olla ihmisten kanssa, jotka saavat mut persikkaiseksi ja ihanaksi.

Olen myös täysin persikkana BikBokkiin, josta niin housut kuin paitakin molemmat ovat. Ennen kaupan Poriin tuloa en ollut sieltä koskaan mitään kivaa löytänyt, mutta nyt tuntuu joka kerran siellä käydessä tarttuvan jotain uutta kaappiin. Varsinkin olen täysin rakastunut heidän housuihin, sillä itsellä ollut vaikeuksia löytää omalle kropalle sopivia housuja. Tuolla housut tuntuvat aivan kuin ne olisi juuri minulle luotu! Ei siis ole ollut ihmekkään, että olen lähiaikoina liikkunut todella paljon eri värisissä housuissa. 

Peachya sunnuntaita kaikille! Pureeko persikka? :)

Ps. Sanalla 'peachy' on paljon merkityksiä... ;)

Ei enää niin opiskelija

Mulle on muutaman vuoden ajan ollut tärkeänä statuksena olla opiskelija ja olenkin elänyt täyttä opiskelijaelämää juhlien, opiskellen sekä valittaen. Mutta tämä villi puoli opiskelijaelämää sai kyllä aika hyvän stopin viime keväänä ja keskityinkin enemmän omiin opiskelutavoitteisiin sekä rauhallisiin koti-iltoihin. 

 Eilen lähdettiin katsomaan suurinta opiskelijatapahtumaa Porissa; Kurnajaisia. Monet kerrat on siellä tullut kontattua muiden opiskelijakavereiden kanssa kävelykadun konttausmaraton ja kierretty kaikki mahdolliset pienet kuppilat haalarit täynnä juomaroiskeita ja lopulta kontattu uudelleen kohti kotia. Tänä vuonna en laittanut edes ennen niin rakkaita haalareita jalkaan. Itseasiassa niitä olen viimeksi pitänyt marraskuussa! Voitte siis kuvitella kuinka ulkopuolinen olo oli yrittää ahtaa itsensä tuhannen haalarityypin välistä päästäkseen katsomaan tapahtumia. 

 Me tosiaan hetkinen naureskeltiin konttaajia, käytiin moikkaamassa tuttuja ja suunnattiin sen jälkeen syömään. Ei ihan hirveästi enään opiskelijabileet kiinnostanut ja vaikka vielä virallisesti opiskelija olenkin, ei siltä tuntunut. Asiaan tietenkin voi vaikuttaa sekin, että olen niin loppusuoralla opinnoissa. Suuntaamiseni on kokoajan ollut jo enemmän työelämään harjoittelun puitteissa. Toivoisinkin pian löytäväni itselleni sopivan työharjoittelupaikan suorittaakseni kolme kuukautta pakollisia opintopisteitä tutustuen omaan alaani paremmin. 

Ja itseasiassa blogissani en varmastikaan ole maininnut, mutta tällä hetkellä en tee mitään. Mulla ei ole koululle ollut asiaa tässä ekassa jaksossa, sillä kursseja on suorittamatta enään pari kappaletta seuraavassa jaksossa. Opinnäytetyötä olen kuitenkin kerennyt aloittelemaan ja nyt odottelenkin vain aiheelleni hyväksyntää. Yleensä olen jättänyt opiskelujutut tarkoituksella pois blogista, mutta koska niiden loppuunsaattaminen on melko lähellä ja itsellä stressiä siitä, on siitä kiva höpöttää tännekkin. Asia jotenkin konkretisoituu sen myötä, että sen on kerrankin kirjoittanut ylös. 

Nyt vain kaikki siellä pitämään mulle peukkuja, että pääsen juhlistamaan valmistumistani ja tutkintotodistustani vuoden vaihteessa. Vieläkään en ota paineita siitä, mikä on tarkka valmistumispäiväni, vaan milloin ikinä se onkaan, aion silloin juhlia shamppanjalla! :)

Muita opiskelijoita? Ja haluutteko kuulla blogissa enemmänkin opiskelujuttuja? :)

Denim

Syksy on saapunut vihdoin ja tuntuu kuin vasta eilen olisin iloinnut kevään saapumisesta. Mä rakastan näitä 'välikausia' eli kevään ja kesän rajaa sekä kesän ja syksyn rajaa, koska silloin mulla on inspiraatio korkeimmillaan ja lämpötila on omaan mieleen juuri sopiva. Puhumattakaan pukeutumisen helppoudesta ilman, että haluaisi kulkea täysin alasti kuumuudesta johtuen tai joutuen verhoutumaan seitsemään neuleeseen ja kymmeniin sukkahousuihin ollakseen edes hieman lämpöinen.

 Kerrankin yritin olla erittäin muodikas ja yhdistin denim paidan tummansinisten housujen kaveriksi. Oikeaoppisestihan housujen olisi pitänyt olla farkut myös, mutta close enough. Mä harvemmin mietin pukeutumistani muodin perusteella vaan sen mukaan, mikä omaan tyyliini kulloinkin sattuu sopimaan. Oisinpa tajunnut asian jo teini-iässä, jolloin piti ostaa kaikkia 'tyhmiä' vaatteita ihan vain niiden ollessa muodissa ja yleensä ne eivät edes itseni päällä näyttäneet hyvältä. Karu fakta on kyllä, että kaikki vaatteet eivät vain näytä samalta ja yhtä hyvältä kaikkien päällä. Jokaisen tulisikin napata ne omaan tyyliin ja kroppaan sopivat vaatteet miettimättä kaikkia uusimpia muotitrendejä. 

Tuo mun denimpaita on jo useamman vuoden vanha ja luottovaate kyllä kenen tahansa kaapissa. Se on helppo yhdistää housuihin ja hameisiin, mutta välillä tulee heitettyä myös jonkun tyköistyvämmän mekon seuraksi. Ja nuo housut puolestaan on melko uusi hankinta. Täyttä rakkautta heti ensimmäisestä sovituskerrasta, sillä ne ovat high waist- malli, joka sopii omalla vartalotyypilleni täydellisesti. Omistankin kyseiset housut jo kolmessa värissä ja innolla odottelen omaa kokoani saapuvaksi parissa uudessa värissä. 

Denimpaita / H&M // Housut / BikBok // Ballerinat / H&M

Mulla tosiaan tulee harvemmin asupostauksia blogin puolella, sillä itselaukaisin olisi useimmiten kaverina kuvia ottamassa. Tällä kertaa ihana Maaria toimi kuvaajana meidän käydessä pikaisella shoppailureissulla Puuvillassa. Nappailin samalla muutamat kauniit kuvat Maariastakin, ja toivonkin hänen pian jatkavan bloggaamistaan, sillä hänellä on mielettömän upea tyyli! (Niin, vinkvink Maaria ;) ) 

Mitä mieltä ruudun sillä puolella ollaan denim- yhdistelmästä? Ja yleisestikin tyylin ja muodin erosta? :)