Featured Slider

Puuteriroosaista juhlatyyliä | Häävieraan asu 2

Kuten jo kesäkuussa julkaistessani postauksen mun häävieraan asusta mainitsin, että myöhemmin kesällä olisi luvassa vielä toiset häät vieraan roolissa. Vihdoin viikko sitten lauantaina jälleen päästiin osaksi toisten tärkeää päivää ja pukeutumaan parhaimpiimme. Mulla oli melko selkeä visio jo kesän alussa, että mitä tulen pukemaan kumpiinkin häihin ilman, että täytyy kiireessä lähteä shoppailemaan uusia juhlavaatteita. Kesäkuussa juhlituissa häissä mulla olikin muutama vuosi aiemmin häitä varten ostettu mekko ja nyt elokuun häissä puolestaan on viime vuodelta tuttu mekko, jonka ostin erinäisiä juhlia varten Tallinnasta. Inspiration Blog Awards gaalan asun esittelyssä voi olla hieman jotain tuttua, sillä kopioin kyseisen asun melkein kokonaan näihin häihin...
Mulla on hassu tapa hieman hääkutsua vilkaisemalla päättää pukeutumisesta, sillä se usein kertoo siitä onko tilaisuus kuinka juhlava tai rento sekä miljöön, jossa juhlat pidetään. Siksi omassa mielessäni hulmuava pitkä kukkamekko sopi täydellisesti ystäväni maaseudulla pellon laidalla vietettyihin häihin ja jämäkkä pitsinen puuteriroosainen mekko kauniissa puisessa villassa pidettyihin häihin. 

Koska viime vuonna olin myös kaksissa häissä, joihin molempiin jouduin ostamaan uuden juhlamekon, halusin tänä kesänä käyttää jo valmiiksi kaapista löytyviä mekkoja. Pohdin alkuun tämän ja viime kesän häihin ostetun mekon väliltä, mutta lopulta tämä tuntui enemmän omalta. 

Verrattuna IBA -gaalaan vaihdoin asussa kengät puuteriroosaisista nudeihin ja kultaisen peruspikkulaukun kimaltelevaan juhlavampaan versioon. Korut pidin samoissa, sillä ne sopivat täydellisesti keskenään ja mekkoon myöskin. Omaan tyyliini sopii yksinkertaisuus asusteissa enkä varmaan osaisi enää pitää mitään liian isoa ja säihkyvää, vaikka niitä muilla ihailenkin. 

Muutenkin olen häävieraana aina hieman varovainen ja maltillinen pukeutuja, koska vaikka morsiamen tuntisi läpikotaisin, voi hän aina yllättää omalla vaatimattomuudellaan mekon ja korujen suhteen. Itsestäni olisi etiketin vastaista sekä mautonta puketua näyttävämmin kuin morsian. Siksi mieluummin pelaan varman päälle. 

Leikkautin tosiaan heinäkuussa hiuksia aika melkoisesti ja pohdinkin aika tarkkaan ennen, että miten se tulisi sopimaan elokuussa oleviin häihin. Pitkiin hiuksiin on niin paljon helpompi saada tehtyä erilaisia kampauksia, mutta näin jälkeenpäin koin, että tähän lyhyempään malliin saikin paljon helpommin. Talvella olleisiin häihin turvauduin kampaajaan saadakseni pitkät kutrit tarpeeksi juhlavaan kampaukseen, mutta tämän lyheyn sain taltutettua ihan itse lämpörullilla ja kauniilla helmikoristeisella pinnillä. 

Tällä hetkellä tuollaisia erilaisia helmipinnejä löytyy melkein jokaisen kaupan hyllyiltä ja joka toisen naisen hiuksista. Olin jo pitkään suunnitellut kampauksen olevan kiinni toiselta puolelta tälläisellä helmipinnillä, mutta kaupassa mua kuitenkin miellytti tämä sirompi pinni. Ja onneksi miellytti, sillä tuo mun ajattelema pinni löytyi todella monen muun häävieraan hiuksista. Omasta mielestäni sain omaan tyyliini täydellisesti sopivan kampauksen ja melko helposti. Nyt nämä lyhyemmät hiukset tuntuvat vieläkin täydellisemmältä ratkaisulta!

Mitä tykkäätte tästä puuteriroosaisesta juhlatyylistä? ♥


Tunnelmia Cambridgesta

Mä rakastan tehdä matkapostauksia ja lukea niitä myöskin, mutta vitsit ne aina viivästyy verrattuna muihin postauksiin. Nytkin on erittäin vaikea kuvitella, että tästäkin matkasta Cambridgeen on jo muutama kuukausi. Oltiin tosiaan huhtikuun puolella pienellä viiden päivän opintomatkalla tuolla ja pääsin kokemaan tuon kaupungin ihan erityisellä tavalla. 
Mä en ole itse aiemmin koskaan ollut Isossa-Britanniassa, vaikka Lontoota olen usein pohtinut matkakohteena. Olen monelle sanonut, että haluaisin kuitenkin Lontoon sijasta tai lisäksi nähdä myös pienempiä, 'aidompia' kaupunkeja, joissa on sitä brittiläistä tunnelmaa. Olinkin innoissani, että pääsen kokemaan Isossa-Britanniassa ensin tuon Lontoon ulkopuolisen kaupungin ja joskus tulevaisuudessa pääsen tutustumaan Lontooseen enemmänkin kuin vain matkan Cambridgesta Heathrowlle. 

Cambridge on suuri yliopistokaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Me ajettiin bussilla sinne ja suurin osa matkasta nähtiin perinteistä maaseutua kunnes yhtäkkiä saavuttiin erittäin kapeille kaupungin kaduille. Olen vieläkin hämmentynyt, kuinka kapeita nuo kadut olivat, mutta siitä huolimatta niille mahtui molemmille puolille kävelytie sekä kaksikerroksisia busseja kulkemaan molempiin suuntiin. 

Koska me oltiin tuolla opiskelijoiden loman aikana, oli siellä ihanan rauhallista ja päästiin kunnolla kiinni brittiläiseen arkeen. Normaalistihan kuulemma tuolla nuo kapeat kadut ovat vielä täydempiä, sillä opiskelijat eivät saa käyttää autoja vaan joutuvat pyöräilemään, joten voin vain kuvitella sitä tungosta hieman ennen ensimmäisiä luentoja!
Opiskelijoiden lomakauden vuoksi päästiin myös majoittumaan opiskelijoiden asunnoissa Downing Collegen alueella, joka on yksi 31:stä collegesta, joista Cambridgen yliopisto koostuu. Olikin mielenkiintoista päästä elämään hetkeksi sitä opiskelijaelämää kampuksen alueella; aamulla ensimmäiseksi aamupalalle ruokasaliin ja sen jälkeen luennoille. Luentojen jälkeen hetkeksi tekemään tehtäviä huoneeseen ja sieltä viettämään aikaa kaupungille kurssikavereiden kanssa. 

Ihan meidän kampuksen vieressä oli katu täynnä erilaisia ravintoloita ja kahviloita, muutama ruokakauppa sekä pieniä muita kauppoja. Pienen kävelymatkan päässä oli myös iso ostoskeskus täynnä kauppoja sekä tietenkin Primark. Koska vapaa-aikaa ei ollut liiaksi matkamme aikana, ei ehditty ihan hirveästi tutustumaan kampuksen lähialueiden lisäksi kaupunkiin, mutta se mitä ehdimme vei todellakin sydämeni. 

En varmaan kovinkaan ole blogissa maininnut, että tykkään katsoa joitain brittiläisiä ohjelmia, joiden maisemia olen ihaillut. Nekin yleensä sijoittuvat muualle kuin Lontooseen, joten olin tavallista innostuneempi näkemään ohjelmissa näkemiäni asioita todellisuudessa. Olin ihan innoissani nähdessä esimerkiksi ambulansseja hälytysajossa, sillä se toi mieleeni Casualty -ohjelman. Kävellessä pieniä asuinkatuja pitkin täynnä täysin samanlaisia taloja tuli puolestaan mieleen Harry Potterin jästimaailma tai Ulosottomiehien kohteet. Ja perinteinen englantilainen pubi toi tietenkin mieleen Emmerdalen legendaarisen Woolpackin.
Koska Cambridge on todella vanha kaupunki, löytyy sieltä paljon nähtävyyksiä tälläiselle historiallisista ja vanhoista rakennuksista kiinnostuneelle. Musta oli mielenkiintoista päästä kävelemään samoille kaduille ja opiskelemaan edes hetkeksi saman yliopiston tiluksille, joilla on mua aiemmin kävellyt ja opiskellut merkittäviä henkilöitä. Aina Sir Isaac Newtonista ja Charles Darwinista Stephen Hawkingiin ja moniin muihin. Se lista on merkittävä ottaen huomioon, että Cambridgen yliopisto on maailman toiseksi vanhin ja 1200 -luvulta tähän päivään mennessä on tapahtunut valtavaa kehitystä. Ja päästiinkin kuulemaan paljon mielenkiintoisia tarinoita menneiltä ajoilta sekä muutamia kummitustarinoita myöskin. 

Kaikki tapaamani ihmiset tuolla olivat ihanan sydämellisia ja ystävällisiä. Ja sitä suomalaisten eniten vihaamaa small talkia pääsi harjoittamaan aina lähikaupassa asioidessa ja ystävällisiä hieman jopa tuttavallisia tervehdyksiä kuuli jokaiselta asiakaspalvelijalta. Mutta mun mielestä mielenkiintoisinta oli nähdä sitä vuorovaikutusta paikallisten välillä ja saatoinkin havahtua siihen, että jäin liiaksikin tuijottelemaan muiden ihan tavallista arkea ja työtä. 
Voin kyllä lämmöllä suositella tuolla käymistä esimerkiksi osana Lontoon matkaa, sillä junalla sinne pääsee vajaassa tunnissa ja siellä liikkuminen on todella helppoa ihan kävellen. Mekin huomattiin tuo kävellessämme, että kaikki ovat lähellä toisiaan ja jokaisen kulman takana on jotain upeaa nähtävää. Suosittelen myös tuolla ollessa ehdottomasti lähtemään punting tourille eli soutelemaan oppaan kanssa Cambridgen läpi virtaavalle joelle, jota ympäröivät useat colleget ja kauniit kaarisillat. Tästä on itseasiassa tulossa vielä toisessa postauksessa lisää... 

Kuten jo aiemmin mainitsin, jäi Cambridge todellakin sydämeeni sen tunnelman vuoksi ja tietenkin suurta roolia viihtymisessä piti myös mahtava seura. Meitä oli parikymmentä opiskelijaa Helsingin ammattikorkeakouluista ja en ennen reissua tuntenut kuin ainoastaan luokkakaverini, joka haki tuohon ohjelmaan mun kanssa. Kuitenkin reissun aikana tutustui ihan mahtaviin ihmisiin, joihin ei olisi varmaan koskaan muuten törmännyt. 

Aionkin ihan varmasti vierailla tuolla Cambridgessa uudelleenkin muistellen ensimmäistä reissua siellä ja kokien niitä asioita, joita ei kiireisen aikataulun vuoksi aiemmin ehtinyt. Esimerkiksi King's collegen kappeli ja kasvitieteellinen puutarha jäivät omaan mieleen vierailunarvoisina kohteina, mutta myös tuolle punting -kierrokselle lähtisin ehdottomasti uudelleen!

Oletteko käyneet Cambrigessa? ♥


Miksi tein toisen Instagram -tilin?

Osa teistä on saattanut huomata, että Instagramissa on tullut vastaan blogin nimellä toimiva @timanttikenkatytto ig-tili. Perustin viime kuun lopulla usean kuukauden pohdinnan jälkeen vihdoin blogille ja blogiin liittyville aihepiireille oman tilin. Nyt tulin hieman jakamaan ajatuksiani tuon toisen tilin tiimoilta ja varsinkin, miksi päädyin sellaisen luomaan. 
Mulla on ollut jo kauan todella ristiriitainen fiilis käyttää mun henkilökohtaista ig-tiliä blogiin liittyviin asioihin enkä esimerkiksi ikinä ole siellä julkaisuihin liittänyt blogin linkkiä tai merkkiä uusista postauksista. Toisin sanoen julkaissut postaukseen liittyvää materiaalia myös Instagramissa. Kuitenkin monet bloggaajat tekevät sitä ja sekin on erinomainen tapa löytää uusia mielenkiintoisia postauksia luettaviksi.Lisäksi se lisää vuorovaikutusta blogin seuraajien kesken. 

Mutta se syy, miksi en ole itse osannut tehdä sitä tililläni on aika selkeä; perhe ja ystävät. Mua seuraa mun henkilökohtaisella tilillä suuri määrä ystäviä sekä perheenjäseniä, joita ei niinkään kiinnosta blogiin liittyvät asiat vaan seuraavat mua ihan vain nähdäkseen mitä teen ja missä meen. He ovat siis päättäneet seurata minua, ei tätä blogia. En koe myöskään itse mukavaksi julkaista siellä blogiin liittyviä asioita ja näin 'pakottaa' heitä katsomaan itseään vähemmän kiinnostavaa sisältöä. Varsinkin, kun harvemmin oikeita ystäviä ja perhettä lakataan seuraamasta sosiaalisessa mediassa. 

Halusinkin tehdä selkeän pesäeron mun kahden eri persoonan välillä; sen arkipersoonan ja blogipersoonan. Molemmat ovat täysin sama ihminen sisältä, mutta käytös sosiaalisessa mediassa poikkeaa toisesta täysin. Nyt voinkin keskittyä henkilökohtaisella aiemmalla tililläni jakamaan kuvia silloin kuin tuntuu siltä ilman tunnontuskia liian harvasta julkaisutahdista. Uudella blogin tilillä puolestaan voin aktiivisemmin kirjoitella ja julkaista blogin aihepiiriin liittyviä julkaisuja sekä ilmoittaa uusista postauksista sitä kautta seuraaville. 

Nyt alkuun on tietenkin vielä hieman hapartelua sen kanssa, että osaa valita oikean tilin oikealle asialle sekä se, että miten en julkaise molemmille tileille täsmälleen samaa materiaalia. Yhtään helpotusta ei luo se, että nyt päätettyäni tehdä blogille oman tilin, haluan luoda sen feedistä mahdollisimman yhtenäisen enkä ole vielä täysin löytänyt itseäni sataprosenttisesti miellyttävää ulkoasua. Ajallaan sekin muodostuu, mutta siihen asti kokeiluja tulee tehtyä aiempaa useammin. 

Mun henkilökohtaista tiliä saa edelleenkin seurata, tosin jossain vaiheessa saatan muuttaa sen yksityiseksi. Suosittelen kuitenkin tulemaan seuraamaan myös blogin tiliä, jos blogin aihepiirit tuntuvat sopivan omiin mielenkiinnonkohteisiin ♥

Onko teillä useampia tilejä Instagramissa? ♥



Klassista asua ja uusia hiuksia

Huh, kiireisestä edellisestä viikosta Pori Jazzejen merkeissä on vihdoin selvitty ja kone avattu melkein kahden viikon tauon jälkeen. Mun oli tarkoitus tulla jo esittelemään mun uudet hiukset blogiin ennen tuota pientä taukoa, mutta aika hujahti nopeasti pakatessa ja yllättävien aikataulumuutosten vuoksi. Nyt onneksi on luvassa hieman rennommat pari viikkoa, joiden aikana kerätä jälleen edellisviikon kuluttamia voimia. 
Mulla oli jo jonkun aikaa ollut ajatuksena, että haluaisin jälleen leikata hiukseni hieman lyhyemmiksi. Pitkät hiukset vaativat aina todella paljon aikaa ja ovat paksuina erittäin kuumat helteillä. En oikeen osaa pitää niitä kesällä muuta kuin ponnarilla, joka tosin myös on kiva! Mutta muutoksen aika tuntui juuri sopivalta ennen Jazzeille lähtöä, sillä ulkona tulisi oltua joka päivä aamusta iltaan ja aikaa hiustenlaitolle ei olisi oikein ollenkaan. Kuitenkin se lopullinen päätös oli aika extempore, sillä päätin eräänä iltana, että huomenna menen kurkkaamaan onko Ratinan Hairlekiinissa vapaita aikoja. Ja olihan siellä! 

Olen viimeiset kolme kertaa käynyt Hairlekiinissa ilman ajanvarausta, sillä olen todella huono varaamaan aikoja, jos muutankin yhtäkkiä mieleni. Lisäksi jokaisella kerralla mua on palvellut erittäin mukavat kampaajat. Tälläkin kerralla tuli höpöteltyä paljon hiuksista ja annoin kampaajalle vapaat kädet kunhan hiukset saa ponnarille tarvittaessa ja leikkaus on tasainen. Silti tuli mukava olo, että multa varmisteltiin useaan kertaan ettei tule liian lyhyttä, vaikka totesin ihan huoletta leikattavan sopivasti pois hiuksien kasvaessa niin nopeasti. Leikkauksen jälkeen kampaaja vielä muotoili hiukset näteille kiharoille, joilla kelpasi kierrellä kaupungilla ja kahvitella ystävän kanssa. 

Nappasin aika rennon, mutta yhden lempparin asun tuolle päivälle, sillä kampaajan penkissä ei mitään kovin erikoista tykkää pitää päällään. Bussissa kohti keskustaa mulla tuli ehkä hieman kuuma, mutta muuten asu oli juuri sopiva tuollaiseen lämpöiseen kesäpäivään, joka kuluu kauppakeskusken sisällä. 

Valkoinen ohutta materiaalia oleva pusero sopi täydellisesti sinisiin farkkuihin ollen melko klassinen yhdistelmä. Kengät ja laukku puolestaan täydensivät toisiaan ollen myöskin mahdollisimman yksinkertaiset ja klassiset. Välillä asun ei tarvitse olla mitenkään erikoinen ollakseen kaunis. Mä huomaan, että entistä enemmän keskityn tyylissäni klassisuuten ja sen voi huomata myös siinä, etten mitään erikoista hiuksilleni tee lukuunottamatta lyhennystä. En ole muutenkaan sellainen persoona, joka tykkäisi räväyttää ja se sopii itselleni erinomaisesti. Olen itseasiassa erittäin onnellinen, että olen löytänyt itselleni sopivan tyylin eikä ylimääräisiä erikoisempia kokeiluja tule enää kokeiltua samallailla kuin nuorempana. On ihana tuntea rauhaa oman tyylin kanssa ♥

Mitä tykkäätte mun uusista hiuksista? ♥