Featured Slider

Tuoksutko liikaa?

Meitä ympäröi jokaikinen päivä suuri määrä erilaisia tuoksuja ja hajuja. Osa on miellyttäviä, osa vähemmän miellyttäviä. Osaa emme edes haista ja osaan olemme jo liian tottuneita erottaaksemme sen. Jotkut tuoksut tuovat mieleemme muistoja ihanista ikäviin samalla yhdistäen tietyt tuoksut tiettyyn asiaan. Ja meistä jokaisen hajuaisti on täysin erilainen toiseen verrattuna. Joku meistä haistaa tuoksut voimakkaammin kuin toinen ja joku puolestaan saattaa rakastaa sitä tuoksua, jota toinen vihaa. Arvasit oikein, tässä postauksessa puhun tuoksuista ja varsinkin siitä, kun jokin tuoksuu liikaa. 
Itselläni ei ole mitenkään erityisen hyvä hajuaisti, mutta olen herkistynyt tietyille tuoksuille, jotka nenään osuessa ärsyttävät ja pahimmillaan aiheuttavat kunnon aivastuskohtauksia. Osa näistä tuoksuista eivät aiheuta oireita, mutta hajuna jäävät leijailemaan omaan nenääni aivan liian pitkäksi aikaa. Esimerkiksi banaani ja mandariini ovat sellaisia tuoksuja, joita en voi sietää yhtään. Haistan jo kaukaa, jos joku syö jompaa kumpaa ja se haju ei poistu millään ennen kuin olen täysin eri tilassa näistä. Pahinta on bussissa tai luokkahuoneessa, jossa syömisen jälkeen kuoret jätetään avoinaiseen roskikseen eikä tilasta pääse pakenemaan. 

Yksi silti itseäni kaikista eniten ärsyttävistä hajuista on tupakoinnista syntyvät hajut. Niihin ei kuulu pelkästään se tupakansavu, joka sillä polttamishetkellä muodostuu ja jää leijumaan, vaan myös se tupakansavun tarttuminen vaatteisiin ja hengitykseen vielä monta tuntia tupakoinnin jälkeen. Ymmärrän, etteivät tupakoitsijat itse haista näitä hajuja ja itse täysin tupakoimattomana haistan ne paljon voimakkaammin, mutta silti mun mielestä on huvittavaa, että sitä tupakanhajua yritetään peitellä hajuvesillä ja purukumilla, sillä ne eivät auta. Ne tekevät siitä hajusta vielä entistä kamalamman, sillä nenä keskittyy siihen hyvään tuoksuun, mutta se sekoittuu siihen kamalaan hajuun. Kuitenkin propsit siitä, että tupakoitsijat kuitenkin yrittävät miettiä aiheuttamaansa hajuhaittaa laittamalla päälle parempia tuoksuja. 
Vaikka tupakanhaju on varmasti kaikille ei-tupakoitsijoille se tunnetuin kanssaeläjistä lähtevä epämiellyttävä haju, on niitä monia muitakin. Itsestäänselviä ovat tietenkin hiki ja muut elimistön tuoksut, joihin välillä saattaa törmätä ihmisten ilmoilla. Niihin en edes viitsi tässä puuttua, sillä usein ihmiset, jotka niille haisevat tietävät sen hyvin itse eivätkä välttämättä ole itse syyllisiä näille hajuhaitoille. 

Kuitenkin se yksi, josta haluan vielä puhua epämiellyttävien hajujen suhteen on oikeasti hyvä tuoksu. Tällä tarkoitan hajuvesiä. Itse käytän hajuvettä silloin tällöin ja mun mielestä hajuvedet ovat todella ihania, mutta nekin liian voimakkaina tai liian suurena annoksena aiheuttavat ärsytystä. Tässä mennään samaan kategoriaan tupakoitsijoiden kanssa eli tuoksua itse käyttävä harvemmin haistaa itseään ja siksi päivän mittaan saatetaan lisätä tuoksua, vaikkei sille oikeasti ole tarvetta. Mä ainakin ihmettelen niitä ihmisiä, jotka kantavat mukanaan hajuvesipulloa ja lisäilevät sitä useamman kerran päivässä. Oikein laitettuna hajuvesi pitää tuoksunsa koko päivän ja maltillisesti ei ärsytä muita.  

Postauksen tarkoituksena ei ole kieltää ihmisiä käyttämästä hajusteita tai edes syömästä voimakkaasti tuoksuvia hedelmiä, vaan herätellä pohtimaan omaa tuoksu jalanjälkeään arjessa. Vaikkei itse haistaisikaan tuoksuja niin voimakkaina, voi kuitenkin samassa tilassa olla joku jolle ne tuoksut tuntuvat liian voimakkaina ja aiheuttavat särkyä. Esimerkiksi julkisia kulkuvälineitä käyttävät ja suljetuissa pienemmissä tiloissa työskentelevät voivat jo valmiiksi pohtia hajuvetensä määrää sekä eväitänsä tietäessään olevansa jommassa kummassa päivän aikana. 

Mitkä tuoksut ovat sulle ihanimpia ja kamalimpia? ♥


Keltaista ja pörröistä | ootd

Ihanaa maanantaita! Mulla on tämä viikko lomaa, vaikkakaan työn määrässä se ei tunnu. Kuitenkin on ihanaa, että kokoajan ollaan menossa lähemmäs kevättä, joka sattuu olemaan mun lempivuodenaikoja. Helmikuu kaikessa lyhykäisyydessään menee onneksi aina nopeasti ja viime viikolla ollut ystävänpäivä vaaleanpunaisuudellaan tuo entisestään kevään tuntua mieleen. 
Kevään merkkejä voi paksuista lumikerroksista huolimatta nähdä myös mun pukeutumisessa. Niin siinä käy, kun kevät pongahtaa mieleen aina tähän aikaan vuotta! Kesällä alkanut ihastus keltaiseen on pysynyt talven yli ja nyt on jälleen mukana asuissa. Mä bongasin tämän ihanan pörröisen pikkutakin alennusmyynneistä ja ihastuin täysin sen keltaiseen väriin. Tosin näissä kuvissa tuo keltainen näyttää erittäin oranssille, mitä se ei todellisuudessa ole. Tämä takki tulee olemaan varmasti päällä vielä entisestään ilmojen lämmetessä ja varsinkin ihan pelkästään korvaamassa ulkotakin asemaa. 

Muutenkin mulla on suunnitelmissa useita erilaisia asuja koottuna tuon takin ympärille. Varsinkin, koska tämän postauksen asu ei ollut se täysin onnistunein omasta mielestä, sillä takki olisi kaivannut allensa mustan paidan valkoisen sijasta ja kengiksi olisin valikoinut jotkut hieman vähemmän takin kanssa riitelevät. 

Oonkin jo useassa postauksessa puhunut siitä, että huomaan tiettyinä aikoina vuotta pukeutuvani tiettyyn värimaailmaan ja, vaikka kuinka yritänkin joka vuosi rikkoa tuota kaavaa, en näytä onnistuvan. Tosin tuosta neutraalin värimaailman ja tämän erittäin pääsiäismäisen keltaisen välistä uupuu se söpön vaaleanpunainen kausi ystävänpäivän kunniaksi. 
Ystävänpäivästä puheen ollen olin ajatellut kirjoitella omia ajatuksiani ystävyydestä, mutta sinä päivänä tuntui jokaisesta blogista löytyvän vastaavia tekstejä. Se toisaalta vain vahvisti mun ajatuksia siitä, että jokainen on omanlaisensa ystävä eikä kahta täysin samanlaista ystävää ole olemassa. Lisäksi jokainen ystävyyssuhteensa on ainutlaatuinen ja jokin asia, mikä toimii yhdessä ystävyydessä ei toimi kaikissa. Itse olen ystävänä erittäin omistautunut ja tekisin mitä vain tärkeimpien ystävieni puolesta, mutta olen myös erittäin huonosti yhteyttä ottava ihminen. Mun mielestä ärsyttävinä on, jos jokaikinen päivä pitäisi jakaa pitkät kuulumiset, vaikkei mitään erityistä olisikaan tapahtunut. Sen sijaan haluan nähdä ystäväni kasvokkain ja silloin puhua läpi ne elämän tärkeimmät hetket viime näkemisen väliltä. Aikuisempiin ystävyyssuhteisiin kuuluu myös sen ymmärtäminen, että jokaisella on omissa aikatauluissaan monta palasta sijoiteltavana ja siksi välillä parhaimmankin ystävän näkemisten välillä saattaa olla viikkoja. Ja se ei todellakaan vähennä kyseisen ystävyyden tärkeyttä. 

Vaikka ystävänpäivä onkin ajatuksena oikein ihana, että ystävyydelle on omistettu kokonainen päivä, mun mielestä sellainen kuuluu olla jokaikisenä päivänä ilman merkintää kalenteriin. Toisaalta se toimii hyvänä muistutuksena muistella kaikkia ihania ystäviä elämässään ja sanoa heille kiitos kaikesta heidän antamastaan tuesta ja rakkaudesta. Ystävänpäivän sijoittuminen keskelle helmikuuta toimii myös omassa mielessäni ystävien muistamisen lisäksi merkkipäivänä kevään alkamisesta, sillä valoisat tunnit päivässä lisääntyvät ja tuovat positiivista energiaa mukanaan. 

Odotatko jo kevättä yhtä innoissasi kuin minä? ♥


Matkavinkkejä Lissaboniin pt.1: Matkat ja majoitus

Itse matkustaessani jonnekin tykkään lukea mahdollisimman paljon paikasta etukäteen ja tutustua kohteeseen siellä käynneiden vinkkejen kautta. Siksi haluankin aina jakaa myös omat vinkkini muun muassa lentojen, hotellien ja ruokapaikkojen suhteen. Itse ennen Lissaboniin lähtöä selasin Instagrammista kohteeseen liittyvillä hashtageilla inspiraatiota sekä ihanan ystäväni Niinan blogista hänen matkastaan. Ja nyt puolestani toivon, että joku Lissaboniin matkaava löytää tästä postauksesta hyötyä ♥

Olin aluksi suunnitellut tekeväni vain yhden postauksen täynnä matkavinkkejä, mutta koska jo kaksi ensimmäistä kategoriaa olivat tekstimäärältään jo useamman postauksen verran, päätin jakaa matkavinkit kahteen postaukseen yhden sijasta. Tässä postauksessa keskitynkin majoitukseen sekä matkoihin. 

Matkat

Lissaboniin löytyy useilta eri yhtiöiltä suoria lentoja, mutta myös välilaskullisia. Me lennettiin Finnairilla meno-paluu loka-marraskuun vaihteessa ja hinta oli silloin 250€ per henkilö. Tuo oli lennoiksi melko kallis opiskelijabudjettiin nähden, mutta koska kyseessä oli opintomatka oli päivissä melko vähän joustoa. Me tosin mentiin jo pari päivää aiemmin kuin olisi pitänyt ja lähdettiin heti aamun ensimmäisellä lennolla perjantaina, jolloin opintomatka virallisesti päättyi. Meillä oli lipun hinnassa ainoastaan käsimatkatavarat eikä siis ruumaan mitään, mutta menomatkalla saatiin ilmaiseksi laukut ruumaan lähtöportilla. Hauskana sattumana meidän paluulennolla oli perämiehenä mun kanssa samaan aikaan lukiossa opiskellut mies, josta kaverit tietenkin uteli, että helpottiko se mun lentopelkoa vai pahensiko? En tiedä vieläkään. 

Entä kulkeminen Lissabonissa? Me käytettiin todella paljon julkista liikennettä ja niistä metroa sekä bussia eniten. Olisin halunnut kokea myös klassisen keltaisen raitiovaunun, mutta ne olivat aina aivan liian täynnä ihmisiä. Enkä kyllä ihmettele, sillä ne ovat todella pieniä vaunuja, jotka siellä liikkuvat. Myös keltainen raitiovaunun näköinen elevador eli hissivaunu/funekulaari jäi kokematta. Nähtiin kuitenkin Elevador da Bica (joka siis on ehkä näistä tunnetuin) ja Elevador da Gloria, jotka molemmat näkyvätkin postauksen kuvissa. Näillä siis on tarkoitus päästä hieman helpommalla jyrkkä mäki ylös. Me kivuttiin itseasiassa tuo Glorian vierusta ylös saakka ja voin kertoa sen käyneen kunnon päälle eli kannattaa ehdottomasti hyödyntää niitä, jos on aikaa ja mahdollisuus. 
Metroa käytettiin tosiaan kaikista eniten sen kattavan verkoston vuoksi ja sillä itseasiassa pääsee myös erinomaisesti suoraan lentokentältä ympäri kaupunkia. Lentokentällä on lippuautomaattien luona henkilö auttamassa lippujen ostossa, joten pitkän lennon jälkeen ei tarvitse turhaan stressata lippujen oston vaikeutta. Tosiaan ensimmäisellä lipunosto kerralla täytyy ostaa uusiokäytettävä matkalippu (Viva Viagem), johon voi jatkossa ostaa joko kerta- tai vuorokausilipun. Tuo kortti maksoi muistaakseni viisikymmentä senttiä ja kertalippu 1,45€. Vuorokausilippu oli n. 6,30€, jollaisen itse hankin melkein päivittäin, jos tiesin matkoja tulevan enemmän. 

Meidän matkan ajalle osui Portugalissa pyhäpäivä, jolloin julkinen liikenne ei kulkenut tavanomaisesti, joten silloin turvauduimme taksiin ja Überiin. Itselle jäi Überista hieman parempi kokemus kuin taksista, vaikka pääasiassa kaikki kuskit olivat todella ystävällisiä ja mukavia lukuunottamatta taksia, joka otettiin lentokentälle viimeisenä aamuna. Meillä oli tosiaan lento jo aamu kuuden jälkeen, joten lähdettiin kentälle joskus ennen viittä. Pyydettiin hotellia tilaamaan meille useampi taksi, joista mun ja parin muun ottama taksi osoittautui pimeäksi. Maksettiinkin siis reippaasti tuplahinta taksista, jossa saatiin kuulla useita tekosyitä, ettei mittari ollut päällä. Oltiin siis todellakin tietoisia hinnasta, mutta kuski piti pintansa eikä sitten kiireessä uskallettu jäädä poiskaan ettei myöhästytä lennolta. Muut meidän takseista oli olleet ihan normaalihintaisia, joten siitäkin saatiin varmuus, että oltiin selkeää ylihintaa maksettu.

Kauniina päivänä tietenkin kävellen pääsee myös hyvin liikkumaan. Meillä oli yhtenä päivänä Amazing Race -tyyppinen kilpailu, jossa siirryttiin kävellen vihjeeltä toiselle ja yllättäen huomattiin kävelleemme 'keskustassa' olleelta lähtöpaikalta meidän hotellille saakka muutama kilometri. Etäisyydet ovat siis erinomaisia kävelijöille ja kävellen tutustuu kaupunkiin ihan eri tavalla sen kokonaisuuden hahmottuessa paremmin. Itsekkin yllätyin, kuinka lähellä toisiaan parikin käymäämme paikkaa olivat, mutta metroa käyttäessä ei vain ollut tajunnut. 

Majoitus

Meillä oli Lissabonissa kaksi eri majoitusta johtuen siitä, että lähdettiin kahden ystävän kanssa jo pari päivää aiemmin reissuun, joten jouduttiin ottamaan kahdeksi yöksi itse majoitus. Neljä seuraavaa yötä oltiin opintoryhmämme yhdessä varaamassa hotellissa. Mun mielestä oli todella mielenkiintoista nähdä saman reissun aikana kahden täysin erilaisen majoituksen toimintaa. 

Lisbon Suite Home. Ensimmäiset kaksi yötä olimme hieman edullisemmassa majatalotyyppisessä majoituksessa. Meillä oli oma kolmen hengen huone, joka oli melko pelkistetty, mutta ehdimme siellä vain nukkumaan, joten se ei haitannut. Lisäksi käytössä oli yleisissä tiloissa oleva iso keittiö ja parveke. Varasin tämän majoituksen meille Booking.comin kautta ja alkuun siellä oli, että maksu lähtisi tiettynä päivänä tililtä, mutta niin ei koskaan tapahtunut. Jännitinkin ihan viimeiseen saakka, että meidän varaus näkyy sivulla ja, että meillä on majoitus tuolla. Loppujen lopuksi maksettiin paikan päällä sinne saavuttuamme eikä mulle koskaan selvinnyt miksei varaus kadonnut vaikkei maksua otettu etukäteen. 

Majoitus saa myös plussaa ihanasta henkilökunnasta, varsinkin sellainen vanha pappa, joka otti meidät vastaan. Ainoa miinus oli hieman ohuet seinät, sillä viimeisenä aamuna herättiin siihen, että huoneemme vieressä olleessa keittiössä oli lapsiperhe aamupalalla ja melko kovaäänisinä. En ehkä koko viikkoa olisi tuolla pystynyt olemaan, mutta pari yötä meni erittäin hyvin. Ulkopuolelta tuo ei näytä ollenkaan hotellilta ja ilman pientä valotaulua tavallisen kerrostalon näköisen talon seinässä oltaisi varmaan kävelty ohi. Hintaansa nähden saatiinkin siis oikein mukava majoitus kaikista peloista huolimatta. 
Sana Reno oli meidän hotellinamme seuraavat neljä yötä. Ero tuohon meidän ensimmäiseen hotelliin oli suuri, sillä tuo Sana Reno vastasi enemmän Sokos hotelleja kuin hostelleja. Muistan vieläkin tuon aamun, jolloin ensin luovutettiin tuo meidän aiempi hotelli ja oltiin päätetty mennä suoraan uudelle, jossa sitten laittauduttaisiin päivän ohjelmaan. Sinne saavuttuamme olo tuntui aika rähjäiseltä, sillä ovista astuimme marmorilattiaiseen upeaan aulaan. Mua melkein hävetti kulkea sinne respaan, koska olo ei ollut todellakaan hehkeä varsinkaan, kun oltiin auringonpaahteessa raahattu matkalaukkujamme metrolta hotellille. 

Tuolla hotellissa majoitun toisen koulukaverin kanssa kahden hengen huoneessa, joka oli paljon tilavampi kuin meidän aiemman hotellin kolmen hengen huone. Sisustus oli siisti ja muistutti tosiaan omaan silmääni paljon Sokos hotellin sisustusta. Mun mielestä silti parasta oli maisema ikkunasta; edessä oli kauniita portugalilaisia kerrostaloja ja niiden yläpuolelta pystyi ihailemaan laskeutuvia lentokoneita. 

Meillä kuului aamiainen huoneen hintaan, joten jokainen aamu saatiin nauttia kahvia erittäin isosta ja kauniista kahvimukista. Tuo aamupala huone oli melko pieni, mutta kaikki ruoka oli erittäin kauniisti esillä ja pöytiin oli valmiiksi katettu juuri nuo kahvikupit, lasit, appelsiinimehu yms. Aamupalaa voisikin kuvailla pieneksi arjen luksukseksi. Plussaa tuo hotelli saa siitä, että aivan sen ulko-oven edessä oli portaat metroon, joten kovin kauas ei tarvinnut lähteä päästäkseen kulkemaan. Tosin tullessamme ensi kerran hotellille tultiin metroaseman väärästä puolesta ulos ja siksi jouduttiin kävelemään hieman pidempi matka. 

Onko teille tärkeää hyvät kulkuyhteydet matkakohteessanne? ♥


Kahvi mukaan järkevämmin

Mä tein itselleni jo viime vuonna lupauksen, että käyttäisin omaa monesti käytettävää take away mukia sen sijaan, että nauttisin jokaisen kahvikupin uudesta kertakäyttöisestä pahvisesta mukista muovikannella. Nyt vuosi myöhemmin hieman potkin itseäni siitä, että lupaukseni ei toteutunut toivotulla tavalla johtuen useasta syystä. Tänä vuonna en lupaillut mitään, mutta pyrin silti jatkamaan aloittamassani tavoitteessa. 
Kertakäyttöiseen take away kuppiin turvautuminen toimii silloin tällöin, vaikka ei olisikaan se kaikista ekologisin vaihtoehto. Ainahan ei voi se oma kuppi olla mukana varsinkaan, jos ei ole kotoolta lähtiessään ajatellut hakevansa kahvia jostain mukaansa. Mä itse puolestani jokaikinen aamu lähtiessäni kouluun tiedän nappaavani meidän kahviosta aamukahvin luennolle mukaan, sillä se säästää aikaa mun aamutoimissa ja en kuitenkaan ehtisi kyseistä kahvia nauttia ennen istahtamista koulunpenkille. Lisäksi muutamat helsinkiläiset bussikuskit eivät katso hyvällä oman kahvin tuomista busseihinsa. 

Olen aika järkyttynyt miettiessäni sitä, kuinka monta kertakäyttöistä kuppia mun käsissä onkaan ollut kuluneen vuoden aikana, sillä mukaan voidaan laskea myös työpäivinä mukaan haetut kahvit ärrältä tai kahviloista. Kaikista järkyttävimmäksi tämän tekee se, että monissa paikoissa nykyään saa kahvin ostettua mukaan myös omaan useasti käytettävään take away kuppiin. Ja hinnassakaan ei ole eroa! 

Mulla on ollut todella typeriä syitä olla käyttämättä sitä omaa mukia aina unohtelusta sen sotkuisuuteen saakka. Mä oon sellainen, että unohdan helposti laukusta tärkeimmät asiat lähtiessäni, joten ei ole ihme, kuinka usein huomaan olevani jo puolivälissä bussipysäkille muistaessani unohtaneeni jotain oleellista. Toisaalta en myöskään ole kehdannut käyttää omaa mukia, sillä niin harvan olen nähnyt käyttävän... Omalla esimerkillä voisi tietenkin muuttaa niiden muiden käytöstä eikä matkia heidän. Mutta se viimeisin turha tekosyy on se sotku. Oma muki helposti käytön jälkeen valuttaa ne viimeiset pisarat mukista laukkuun sotkien kaiken siellä olevan tärkeän. Olen kokeillut monia tapoja, miten se ei tapahtuisi, mutta olen ehkä vain niin tohelo. Nyt päädyin, että nakkaan laukkuun pienen keittiöpyyhkeen, jolla aina kuivata muki. Ehkäpä se auttaa. 
Tälläisenä kahvin suurkuluttajana haluan ehdottomasti pyrkiä vähentämään reippaasti noiden kertakäyttöisten kuppien käyttöä varsinkin paikoissa, joissa niitä ei voida järkevästi lajitella jätteisiin. Lisäksi otan viime vuonna lupaamani tavoitteen entistä vakavammin ja annan sille enemmän aikaa mun arjesta. 

Onko teillä oma take away kuppi käytössä tai oletteko kohdanneet samoja ongelmia kuin minä? ♥